Monellakin tapaa. Tänä vuonna tammikuussa tuntui olevan ainakin 87 päivää, ja helmikuu puolestaan katosi kalenterista silmänräpäyksessä. Eikä tilannetta helpota se, että yksittäiset päivät vaikuttavat haihtuvan ilmaan. Mutta nyt, kevään alkaessa, on sellainen olo, että saa taas ajankulusta kunnolla kiinni.
Viherhuoneen järjestely on… vaiheessa
Keväthän alkaa siitä, että kissat alkavat nukkua päiväunia viherhuoneessa. Viherhuone alkaa selvästi lämmitä helmikuun loppupuolella, tänä vuonna tosin lämpöefektin huomaamisessa meni vähän keskimääräistä pidempään. Mutta viime viikonloppuna vihdoinkin tuntui taas siltä, että aurinko toimii ja lämpötilat nousevat. Kissoille onkin laitettu tarjolle kolme petipaikkaa niin että saavat latautua valossa kaikessa rauhassa.
Latautumista on toivottavasti tapahtunut meikäläisellekin sillä tehtävälistalla on melkoinen määrä asioita. Alkaen vaikkapa just viherhuoneesta. Huone on viime aikoina toiminut poistoon menevien tavaroiden väliasemana joten lajiteltavaa ja siirreltävää riittää pariksi päiväksi ennen kuin tila on taas toimintakunnossa.
Motivaatio tekemiseen on kuitenkin kova. Viherhuone on siis talon alkuperäinen lasikuisti ja ehdottomasti talon upein huonetila. Jos sen vaan saisi kunnolla järjestykseen! Visioissani näen seinäamppeleita ja riippukeinun. Kaiken järjen mukaan tilan pitäisi toimia mainiosti kotina monille vanhoille huonekasveille. Nurkassa voisi olla kentianpalmu ja oven yläpuolella amppelissa lumikuningatar-orkidea. Talvella noin +10 asteessa pysyvän tilan pitäisi olla suotuisa myös vaikkapa sitruksille ja kamelioille. Ja silti tilaa olisi taimikasvatukselle ja kesäiselle ruukkupuutarhalle. Tekemistä vaille valmis!
Mutta just nyt huone on enimmäkseen täynnä romua, joten hetken verran menee ennen kuin visio toteutuu.
Puusavottaa tiedossa
On kuitenkin erinomaisen hyvä asia, että innostus visiointiin on palautunut. Ulkokasvienkin osalta mielessä pyörii monenlaista. Ensin tosin täytyy hoitaa ikävin osuus, eli poistaa muutama puu. Valikoin yleensä noin 5 puuta vuosittain poistolistalle, lähinnä kuusia ja koivuja, ja alkaen niistä yksilöistä mitkä ovat todennäköisimmin jo vaurioituneita. Kuuset ja koivut päätyvät liiteriin klapeiksi ja tilalle istutetaan harvinaisempia lajeja.
Nyt poistolistalla on sellaisia puita, joiden kaatamisen jälkeen avautuu aurinkoisia kasvupaikkoja vaikkapa hevoskastanjalle tai kirsikkaluumulle. Ei haittaisi ollenkaan, jos tontin etelälaidalla olisi rivi kukkivia puita nykyisen kuusikkomuurin sijaan. Hieman myös houkuttaisi kokeilla atsaleaa. Värivalikoima on huikea!
Tontin metsänhoitosuunnitelmahan on hyvin yksinkertainen: lisätään kotimaisia jalopuita niin paljon kuin pystyy ja säästetään pihlajat, tuomet, vaahterat, raidat ja muut kukkivat puut. Lehmuksiahan täällä on luonnostaan, kaksi itsestään ilmestynyttä taimea jatkaa pihan tärkeimmän puun geeniperintöä ja ensimmäiset istutetut lehmukset alkavat olla jo ihan puiden kokoluokassa. Hieman tosin jännitän mitä tapahtuu pohjoisnurkan lehmukselle, olen jo kahdesti onnistunut katkaisemaan sen päärungon, joten jos se ylipäätään selviytyy, niin puun muodosta tulee keskimääräistä erikoisempi.
Kasvimaa uusiksi
Isompi urakka odottelee myös kasvimaalla. Aiemmat kasvilavat ovat tulleet tiensä päähän. Ne purkautuvat liitoksistaan ja puumateriaali alkaa olla sormin hajotettavissa. Epämiellyttävin osuus tulee olemaan kaikkien naulojen ja ruuvien irrottelu. Jatkossa tietää paremmin miten tämäkin asia kannattaa toteuttaa. Voi kyllä olla, että jatkossa toteutan kasvilavojen reunat vaikkapa idänkanukkaa punomalla niin ettei metalliosia tarvitsisi ollenkaan.
Toisaalta hämmästyttää että lavat ovat kestäneet näinkin pitkään. Nehän tehtiin tontilla löytyneestä jätepuusta ja kasailtiin miten sattuu paikoilleen. Nollabudjetin kustannukset mutta toki itsekseen räpeltämällä tuli tehtyä myös mokia. Tai siis, ihan kaikki ei toiminut aivan ihanteellisella tavalla.
Uudistusoperaatio on tarpeen siksikin, että tokihan ystävämme juolavehnä ja vuohenputki ovat onnistuneet kaivautumaan laatikoihin, joten kasvualustan puhdistamisesta tulee omanlaisensa operaatio.
Muita jännittävyyksiä odotellessa
Kyykäärmeet ovat aiheuttaneet hämminkiä kahden kesän ajan. Niitä ei ollut pihassa koskaan aiemmin mutta yhtäkkiä ne keksivät, että pihalla on hauska hengailla. En olisi koskaan uskonut, että opettelen käyttämään käärmepihtejä ja pyydystämään kyitä, mutta sekin homma on tullut tutuksi. Paikallinen eläinsuojeluyhdistyksen edustaja kuskaa käärmeitä parempiin maastoihin.
Käärmeet saavat minun puolestani olla metsän puolella ihan rauhassa, mutta pesäpaikka kolmen metrin päässä ulko-ovesta on vähän liikaa. Toki itse käytän aina kumppareita mutta koiralla ei ole vastaavaa suojaa. Ja muutenkin kasvimaalla kumartelu on jotensakin kuumottavaa jos joutuu joka kerta tarkistamaan maaston käärmeiden varalta. Riski saada purema käteen tai naamaan on epämiellyttävän suuri.
Vinkit käärmeiden karkottamiseksi ovat tuntuneet välillä surkuhupaisilta. Kehotetaan esimerkiksi vähentämään risukasoja. No, tontin molemmin puolin on tehty metsän harvennuksia, joten niiden jäljiltä maastossa on isoja oksakasoja. Joten vaikka oma tontti olisi hinkattu golfkentäksi, käärmeillä olisi silti pesäpaikat ihan tontin rajalla, ja ne liikkuisivat edelleen sujuvasti koko tontin alueella.
Olen kuitenkin päätynyt siihen että siimaleikkurin lisääminen työkaluihin saattaa olla perusteltua. Jos ei muuta, niin ainakin pihan kiertäminen säännöllisesti sellaisen härvelin kanssa saattaa vähentää kyiden motivaatiota hengailla talon ympärillä.
Toisaalta olen kiitollinen tästä oppikoulusta. Parin kesän aikana harjaantui kuuntelemaan erilaisia rapinoita ihan uudella tavalla. Esimerkiksi pihakeinussa istuessa korva harjaantui analysoimaan lehtikarikkeessa liikkuvia otuksia. Sisiliskon rapina kuulostaa tietynlaiselta, sammakoiden tietynlaiselta. Käärmeen kiemurtelu aiheuttaa omanlaisensa suhisevan äänen.
Myös katse harjaantuu etsimään tietynlaisia muotoja ja kuvioita. Mutta yllätykset ovat aina mahdollisia, esimerkiksi pressujen siirtely pihalla on astetta jännempää kun tietää, että pressusta voi pudota sammakoiden ja sisiliskojen lisäksi jotain muutakin.
Muiden blogien kuulumiset
Tämä blogi on osa suuntana omavaraisuus-sarjaa. Joka kuukausi osallistujat kirjoittavat kuulumisiaan ympäri Suomen. Kannattaa ottaa blogit seurantaan, koska kevään edetessä tulee monenlaista vinkkiä omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneille. Blogeilla on yleensä myös sometilit, joten tekstejä odotellessa saa sitä kautta päivitystä kevään etenemiseen.
Oma tilihän on Instagramissa caramellianpuutarha , tervetuloa seuraamaan! Tilillä on runsaasti materiaalia maatiaiskanoista ja kanoista kiinnostuneen kannattaa ottaa seurantaan myös @suomenkanat tili Tiktokissa, Youtubessa, Instagramissa, Facebookissa, Mastodonissa ja Blueskyssa.
Tässä linkit muihin kuukauden blogeihin:
Pilkkeitä Pilpalasta, vyöhyke 2 https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/02/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2026.html
Sarin puutarhat, vyöhyke 2 https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/03/taimien-esikasvatus-omavaraisuus.html