Kotivara, huoltovarmuus ja ruokaturva ovat juuri nyt isompia asioita kuin vuoden alussa olisi arvannutkaan. Yhtäkkiä kasvimaan hoito ja ruuan keräily ei olekaan niin paljon harrastusta vaan jotain paljon enemmän.Tämän kuukauden #suuntanaomavaraisuus yhteisblogin varsinaisena teemana on hygienia, ja tuskin koskaan minun elinaikanani onkaan puhuttu yhtä paljon käsien pesemisestä kuin nyt. Tuttuun tapaan linkit muihin blogeihin löytyvät tekstin lopusta.
Mielenterveyden hoitaminen koronan aikaan
Ihan alkuun töiden puolesta pieni tiedotus. Kerään tämän Facebook-julkaisun kommentteihin ilmaisia mielenterveyden tukipalveluita (puhelimet, chatit, videoyhteydet) ja mielen hyvinvointiin liittyviä artikkeleita. Hyviä juttuja onkin kirjoitettu (esim. tämä) mutta ne hukkuvat varsin nopeasti uutistulvaan. Joten listaan niitä kommenttiketjuun sitä mukaa kun näen jotain mikä vaikuttaa hyödylliseltä.
Ja nyt ei tosiaan kannata arkailla tai kursailla jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai ajatukset kiertää tuskaista kehää. Tukea on saatavilla (ilmaiseksi) ja sitä kannattaa käyttää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Luottamuksellinen keskustelu ulkopuolisen kanssa on tärkeää nyt kun moni meistä joutuu venymään ennenkokemattomalla tavalla arkea pyörittäessään.
Nyt on erityisen tärkeää tiedostaa aivoihimme ohjelmoidut perustoiminnot: taistele, pakene, jähmety. Vaikka koronaan liittyvät tunteet voivat singahdella laidasta laitaan niin moni niistä on jonkinlainen versio näistä eloonjäämisvaiston perusreaktioista. Harmi kyllä korona ei ole sellainen uhka, mihin auttaisi nuijalla lyöminen, karkuun juokseminen tai kiven taakse piiloutuminen.
Siksi onkin tärkeää löytää jokaiseen päivään rauhaa ja iloa, jotta aivojen oppimista ja suunnittelua ohjaavat palikat voivat ylipäätään toimia. Että aivoilla riittää tilaa lukea viranomaisten ohjeita ja tiedostaa oma käyttäytyminen (älä koske kasvoja!). Ja jos nyt tuntuu ettei ole päivässä puolta tuntia aikaa keskittyä oman hyvinvoinnin tukemiseen niin ole hyvä ja järjestä itsellesi välittömästi kolme tuntia aikaa. Tämä ei ole pikajuoksu vaan maraton, ja voimavaroja on säännösteltävä sen mukaisesti.
Ja jos tuntuu etteivät sellaiset asiat kuin metsässä kävely, käsityöt, musiikin kuuntelu tai vaikka saunominen enää hiljennä päässä pyöriviä ikäviä ajatuksia, niin sitten ihan reippaasti vaan juttelemaan asiasta. Parempi purkaa mieleen hiipivät varjot heti kuin antaa niiden kasvaa suuremmiksi. Tässä asiassa terve itsekkyys on suositeltavaa: älä ajattele, että jollain toisella on varmasti vielä huonommin. Älä lykkää myöhemmäksi. Vain siten pysyt sellaisessa kunnossa että voit tarvittaessa auttaa myös muita.
Ja vaikka olisitkin nyt vakaasti sitä mieltä ettet tarvitse mitään apua ja kaikki on ihan ok, niin ole hyvä ja klikkaa silti tätä linkkiä ja laita se talteen kirjanmerkkeihin. Ihan vaan siltä varalta että vaikka joku kaverisi sitä tarvitee.
Talven yhteenveto
Kevätpäiväntasauksen ja kesäaikaan siirtymisen nurkilla onkin hyvä käydä läpi mikä kaikki toimi kuluneen talven aikana. Onnistumisten listalla on mm. seuraavia asioita:
Kanojen päivittäinen uunipuuro: koko talven ajan kanat ovat saaneet leivinuunissa haudutettua viljaseosta aamiaiseksi. Kauraa, ohraa, vehnää ja kahta erilaista hernettä. Uunivuokaan kertynyt ylimääräinen neste on imeytetetty hävikistä saatuun leipään ja lisätty tarvittaessa hieman Jahti&Vahti omegaöljyä (lohi-, rypsi- pellava- helokkiöljy). Lämmin aamiainen on ollut kanoille mieleistä syötävää tavallisen rehun lisäksi.
Olen myös enemmän kuin tyytyväinen syksyllä nikkaroituun kanojen lasiterassiin. Sen ansiosta kanat ovat päässeet nauttimaan iltapäivien auringosta myös tuulisella säällä. Todellakin kannatti!
Käsityöt: tavoitteena oli opetella vaatteen valmistus alusta loppuun. Ihan koko ketjua en vielä saanut aikaiseksi (kuidun kasvatus, keräys, kehräys, värjäys, virkkaaminen/kutominen) mutta erillisiä osia tuli harjoiteltua eri tavoilla. Värttinällä kehrättyä villaa on pari kiloa ja nyt jopa sain aikaiseksi tehdä ensimmäiset värjäyskokeilut. Käytössä etikka + elintarvikevärit, arvelin että se olisi yksinkertaisin tapa aloittaa. Nyt on tarkoitus vielä virkata jotakin käyttökelpoista tästä ensimmäisen värjäysviikonlopun tuloksesta.
Mummonruutujen virkkauksen oppiminen oli todellinen riemuvoitto, olisin tikahtunut nauruun jos joku olisi marraskuun alussa sanonut että onnistun virkkaamaan maaliskuun loppuun mennessä itselleni vaatteen. Mutta ähäkutti, onnistuinpas! Lopputulos ei ehkä ole sellainen mitä moni muu pukisi päälleen mutta silläpä ei olekaan väliä. Tämän tapainen tunika/paita/toppi on lämmin lisäkerros ja loppujen lopuksi helppo koota yhteen kun mummonruutuja on tarpeeksi (97 tässä tapauksessa). Oli miten oli, olen todella huojentunut siitä että vihdoin hoksasin kuinka langan saa muutettua tekstiiliksi. Enkä voi painottaa liikaa sitä kuinka aivot hyötyvät käsillä tekemisestä. Värttinällä kehrääminen ja virkkaaminen ovat erittäin suositeltavia ajanvietteitä!
Siemenhankinnat: olen iloinen siemenistä mitä ostin Maatiainen ryltä, Hyötykasviyhdistykseltä, Korpikangas-Siemeneltä ja mitä sain bloggajien kesken kiertäneestä siemenkirjeestä. Tänä keväänä kasvimaan onnistuminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Viljelylaatikoita pitää vielä tehdä lisää, vuorata ne myyräverkolla ja hankkia jostain reilu kasa multaa.
Nyt onkin hyvä kevät kokeilla ruuankasvatusta itse. Yksi vaikuttavimpia näkyjä tähän liittyen oli kaupungin keskustassa näkemäni parvekelaatikko missä kasvoi lehtikaaleja. Ja tosiaan lehtikaalia, ei koristekaalia. Siitä vaan kokeilemaan!
Talvituhojen vähyys: toistaiseksi en ole nähnyt muuta vahinkoa kuin kauriin syömät lehmuksen oksat, ja siinäkin taimessa ruokailija on kiltisti jättänyt latvan ehjäksi joten puu todennäköisesti toipuu koettelemuksesta. Myyriä tai muita jyrsijöitä on ollut pihalla varsin vähän ja kävikin ilmi että leonberginkoiramme Hertta on varsin tehokas myyrien metsästäjä! Mitä ilmeisimmin se on syönyt suurimman osan näillä nurkilla asuneista jyrsijöistä. Myöskään lumi tai kovat tuulet eivät ole aiheuttaneet tuhoja eikä mitään ole mennyt talven aikana rikki. Sähkökatkojakaan ei ole ollut kuin muutama ja nekin niin lyhyitä ja lämpimillä keleillä tapahtuneita ettei agregaattia ole tarvinnut kaivaa esiin. Vähällä on selvitty!
Osterivinokkaan kasvatus: tämä on toinen Helsienen kahvinporoja syövä sieni minkä olen aloittanut ja saanut kasvatettua syötäväksi asti. Osterivinokas maistuu vähän niinkuin herkkusienen ja haperon välimuodolta, eli ei käytännössä juuri miltään ja suutuntuma on miellyttävä. Sopii siis myös minun kaltaiselleni sieniin epäilevästi suhtautuvalle ihmiselle!
Yhteisöllisyys: olen todella kiitollinen ympärillä asuvista ihmisistä. Täällä on toinen toistaan upeampia ihmisiä kävelymatkan etäisyydellä. Huikeat määrät erilaisia taitoja, voimavaroja ja tietoja. On hienoa saada apua silloin kun tarvitsee, vaikkapa kyydin eläinlääkäriin koirien rokotusta varten. Ja on mukavaa päästä itse auttamaan, vaikkapa sitten eläkeläishevosen rapsutuksessa. Pitäkää huoli naapureistanne!
Säilöntä: suunniteltu karkkilakkoni ei ihan toiminut, mutta hillovoileipiä tuli kuitenkin syötyä enemmän kuin koskaan elämäni aikana. Kuivatut omenat ovat olleet loistava juttu, ja hupaisaa sekin että tosiaan pystyy syömään vadillisen omenia yhdeltä istumalta silloin kun ne ovat kuivatussa muodossa. Olen myös iloinen että käytin syksyllä aikaa omenapiirakoiden tekoon ja pakastamiseen. Talven mittaan on ollut mukavaa kaivaa esiin rasiallinen omenapiirakkaa makeannälkään.
Ja sitten lyhyesti muutama vastoinkäyminen: suunnitelmista huolimatta en ehtinyt kutoa mattoa tai kangasta. En myöskään ehtinyt virittää poljettavaa Singeriä toimintakuntoon, suunnitelmana oli ommella tyynyliinoja vanhoista lakanoista, kuten joulukuussa pois nukkunut mummoni opetti. Tuoreen ”salaatin” syöminen jäi vähäiselle talven aikana. Hupaisaa kyllä, kanat saivat viikottain idätettyjä herneitä mutta olisihan niitä voinut itsekin syödä! Ensi talvena täytyy panostaa muutenkin ihmisten ruokien valmistamiseen. Nyt tulen avustuksella kokkaaminen jäi naurettavan vähäiseksi kaikista hyödyistä huolimatta.
Mutta näinhän tämä menee, kaikkea ei voi heti oppia kerralla, asiat ottavat aikansa ja uusien rutiinien muodostaminen vaatii paljon toistoja. Askel kerrallaan!
Kanalan Mycoplasma synoviae
Pahin takaisku osui kanalaan: joulukuussa löytyi testeissä Mycoplasma synoviae seitsemältä kanalta. Tästä laitan erikseen vielä paljonkin asiaa tämän vuoden aikana mutta lyhyesti kyseessä on siis siipikarjan bakteeri, mikä meidän linnuissa lymyää oireettomana. Kanoista ei siis näe päälle päin mitenkään, että niillä on pöpö elimistössään eikä se vaikuta niiden elämään käytännössä millään lailla. Bakteeri ei myöskään vaikuta kananmunien (koti)käyttöön mitenkään eikä ole ihmiselle vaarallinen. Harmi kyllä, myös oireettomat linnut levittävät Mycoplasmaa eteenpäin. Bakteeri voi levitä muihin kanaloihin vaikkapa ihmisten vaatteiden mukana. Jos Mycoplasma puhkeaa taudiksi asti, se voi tappaa tartunnan saaneita lintuja. Ei kiva. Vaikka omat linnut olisivatkin varsinaiselle taudille vastustuskykyisiä, jonkun toisen linnut eivät välttämättä sitä ole!
Mycoplasma on harrastekanaloissa niin yleinen, että eläinlääkäreiltäkin sain vähätteleviä kommentteja tyyliin ”sitähän on joka paikassa”. Sain onneksi asian käsittelyyn ohjeet Hannele Nauholzilta (www.ett.fi ) ja niiden mukaan nyt mennään. Suurin osa ei koskaan testauta kanojaan, joten bakteerin yleisyys on hämärän peitossa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että geeneiltään ainutlaatuisten maatiaiskanojen säilytyksessä yritetään pitää linnut mahdollisimman terveenä.
On myös hyvä huomata, että jos me kaikki malttaisimme noudattaa tautisuojauksen perusperiaatteita, Mycoplasman olemassaolo ei olisi suurikaan uhka. Ei koskaan samoilla jalkineilla ja vaatteilla yhdestä kanalasta toiseen! Ei mennä omaan kanalaan ja sitten naapurin kanalaan. On hyvä huomioida että tällaiset ohjeet koskevat ihan kaikkia eläimiä, esimerkiksi hevostalleja. Ei mennä tallilta toiselle samoilla vaatteilla, eikä navetasta navettaan tai lampolasta lampolaan. Ihminen voi kantaa mukanaan eläimiin tarttuvia tauteja. Tartuntaketjun katkaiseminen on tärkeää tässäkin asiassa!
Näin ollen tänä keväänä ja kesänä toteutetaan kanalassa mycoplasmaremontti minkä onnistumisesta ei ole mitään takeita. Lyhyesti ohjelmassa on 1) desinfiointujen munien haudottaminen hautomakoneessa 2) kanalan ja kanatarhan desinfiointi ja 3) bakteeria kantavien lintujen poistaminen meiltä. Kohtaan 3 on kaksi vaihtoehtoa, bakteeria kantavien lintujen lopetus tai niiden antaminen sellaiseen kanalaan missä on testatusti sama Mycoplasman tyyppi jo olemassa. Ratkaisu on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa kun kanalan desinfiointi alkaa.
Asiaan liittyvää ketutusta on nyt sulateltu kolme kuukautta eikä sitä helpota mitenkään tieto siitä ettei tautiremontin onnistumisesta ole mitään takeita. Mycoplasma voi siirtyä kanasta munaan jopa n. 30% todennäköisyydellä, kuitenkin pidän tärkeänä että munia otetaan koko parvelta niin että geenejä saadaan mahdollisimman laajasti seuraavalle sukupolvelle. Tilojen täydellisen onnistunut desinfiointi ei myöskään välttämättä onnistu kotiolosuhteissa. Eli voi olla, että kaikki työ menee hukkaan ja mycoplasmaa löytyy edelleen uusintatesteissä. Mutta pakko yrittää!
Kotiin ovat jäämässä Aisopos, Amabilia, Alvinia ja Amelia. Näiden lisäksi tarvitsisin siis 6 tervettä kanaa ja yhden terveen kukon niin että saisin muodostettua hyvän parven ensi vuotta varten. Näistä em. kanoistahan Alvinia ja Amabilia ovat tiettävästi täyssisarukset (ja Amelia on puolisisar) joten hyvä jos saisi terveitä kanoja laajemmalta geenipohjalta. Hupaisaa sekin, että alunperin ajattelin ettei Alvinia voisi olla emokana ollenkaan, se kun syntyi jalkaviallisena. Mutta ähäkutti, Alvinia olikin yksi harvoista terveistä kanoista!
Saippuasta sananen
Varsinainen yhteinen aihehan oli hygienia. Tämä on varsin lyhykäisesti käsitelty: olen tullut siihen tulokseen että perinteinen, tavallinen oliiviöljysaippua on ratkaisu melkein mihin tahansa. Mitäpä sitä turhaan kikkailemaan. Olen siirtynyt lähes kokonaan palashampoon käyttöön. Shampoopalat ovat osoittautuneet helpoiksi ja riittoisiksi käyttää. Meillä käytetään lisäksi Ole Hyvä- sarjan hiustenhoitoainetta, pyykinpesuainetta ja käsitiskiainetta. Tiskikoneessa on Ecoverin pesuaine.
Jossain vaiheessa varmaan alan siirtyä etikka&sooda-linjalle mutta toistaiseksi meillä on vielä melkoinen määrä vanhoja yleispesuaineita varastossa, joten ne on järkevä käyttää loppuun. Kesäksi suunnittelen käyttöön ulkona olevaa käsienpesupaikkaa. Nythän tulee kuljettua likaisilla käsillä eteisen läpi ja koskettua kahteen ovenkahvaan siinä matkalla. Parempi olisi jos kädet saisi pestyä ainakin alustavasti jo pihalla, etenkin kanalassa käynnin jälkeen.
Terveempi tulevaisuus?
Vielä pari välttämätöntä korona-aiheista ajatusta: koronan tapaisia pandemioita on tulossa lisää. On mahdollista että seuraavan kymmenen vuoden aikana maailmalla kiertää yhtä aikaa useita eri koronan tasoisia viruksia. Joten käytetään korona hyväksi ja mietitään mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin niin että olisimme kaikki varmemmassa turvassa seuraavien virusten varalta. Millainen yhteiskunta hoitaa kansalaisensa parhaiten pandemian aikana? Mikä auttaa omaa perhettä, omaa kylää, omaa kaupunkia varautumaan paremmin?
Lyhyemmän aikavälin varautumiseen liittyen on pakko sanoa, että nyt jos koskaan kannattaa käydä ruokakaappia läpi ja katsoa mitkä tuotteet ovat kotoisin Espanjasta tai Italiasta. Korona iski todella rajusti juuri niihin maihin mistä iso osa tuontivihanneksista ja hedelmistä on kotoisin.
Viime viikolla vielä ihmettelin miksei ruuantuotannon tilannetta ole uutisoitu sen kummemmin, mutta sittenhän sekin nousi otsikoihin, esim. tässä, tässä ja tässä… Tue paikallisia viljelijöitä ja kotimaista tuotantoa. Lähin maanviljelijä on paras kaverisi maailman myrskyissä.
Linkit muihin teksteihin: