Pihassa metri lunta, joten onneksi on uusia kirjoja opiskeltavaksi kevättä odotellessa! Huhtikuun toiveikkuutta kuvannee myös se, että tämän kuukauden Suuntana omavaraisuus-blogisarjassa on teemana veteen liittyvät asiat. Jepjep, onhan täällä vettä, mutta just nyt kovin kiinteässä muodossa!
Vesi vanhin ja tärkein voitehista, vai mites se meni?
Vedestä ei just nyt olekaan kummempaa sanottavaa, mutta kiinteistöä etsiville muistutuksena: aika monta muuta asiaa voi korjata, mutta kaivon puute tai pilaantunut kaivo meinaa käytännössä sitä, ettei kohde ehkä kannata.
Oma vesi on todella tärkeä asia, joten kaivosta on tärkeää pitää huolta. Aika monessa muussa asiassa voi säästää, mutta puhtaasta juomavedestä ei kannata tinkiä! Veden laatu kannattaa tutkituttaa, ja huomioida myös se, että jos kaivon kansi on ollut vähänkin rikki, kaivoon on todennäköisesti pudonnut melkoinen valikoima pikkueläimiä, joiden luurangot todennäköisesti näkyvät siellä kaivon pohjalla. Eli kannattaa todellakin tarkistaa, mitä kaivosta löytyy ennen kuin juo yhtään lasillista vettä.
On myös olennaista muistaa, että veden pitää olla käytettävissä myös ilman sähköä. Joten jos katko yllättää, niin onko olemassa välineet, millä kaivosta saa vettä myös käsipelillä? Käsipumppu voi olla erittäin tärkeä sijoitus… Mutta kannattaa myös selvittää, mikä on oman asuinpaikan käytäntö, onko esim. jokin naapuritalo sellainen, mistä voi tarvittaessa hakea vettä jos sähköt katkeavat? Eli jos ja kun mietitte kiinteistön veteen liittyviä teemoja niin tärkein juttu lienee se, että aivan kaikenlaisen veden pitää liikkua paikasta toiseen ilman sähköä.
Lisäksi vesi olisi myös hyvä saada imeytymään omalle maaperälle. Suomessa on ollut pitkään tapana, että ylimääräiseksi koetusta vedestä yritetään päästä eroon keinolla millä hyvänsä. Mutta nyt kun on ollaan todellisuudessa, missä useiden viikkojen kuivuudet ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus, niin tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Vettä on syytä opetella säästämään, ja tallentamaan maaperään kaikin mahdollisin keinoin. Hyvässä kunnossa oleva maaperä imee tehokkaasti vettä ja pitää sen kasvien ulottuvilla pitkänkin kuivuuden aikana. Maaperän eloperäinen aines on tässä asiassa isossa roolissa, eli kompostit ja kate kunniaan!
Meillä piha pysyy pääosin vihreänä pitkienkin kuumuusjaksojen aikana. Syynä tähän tontin puustoisuus ja pitkänä pidetty kasvillisuus. Paljasta maata on muutenkin hyvä välttää, ja jos tiedossa on hellejaksoja, niin myös niittoja tehdään vain laikku kerrallaan niin että sammakoilla sun muilla otuksilla on mahdollisuus siirtyä varjoisampaan paikkaan. Tähän asiaan liittyen alempana lisää ideoita!
Kirjavinkkejä!
Joten mitä tehdä, jos pihalla ei voi tehdä mitään. Siis mitään muuta kuin siirrellä lunta paikasta toiseen? Kirjojen lukeminen on aina hyvä tapa valmistautua kasvukauteen! Ensimmäisenä kirjavinkkinä kaupallisen yhteistyön merkeissä: Tiiu Kukkasjärven painotuore teos Omavaraistelua kaupunkipihalla (linkki kirja-arvioon). Tiiu on siis #suuntanaomavaraisuus sarjan kollega, jonka Puutarhahetki-blogi löytyy täältä. Kirjan luettuaan onkin mielenkiintoista lukea blogista tarkemmin, että mitä kaikkea tapahtui vuosien varrella ennen kuin kirjaan asti päästiin. Kertakaikkisen ihana tarina kokonaisuudessaan, upeaa että unelmat toteutuvat!
Toinen ihastuttava kirjauutus on Joel Rosenbergin Metsäpuutarha-kirja (linkki kirja-arvioon). Aiemmin tein julkaisun Rosenbergin pähkinäkirjasta, sehän löytyy täältä. Uusi Syötävä metsäpuutarha-kirja avaa tarkemmin monivuotisiin kasveihin ja ”ruokametsiin” liittyvää filosofiaa. Siis mitä, eikö ruoka tarkoitakaan sitä, että hakataan puut pois ja laitetaan tilalle pelto?
Omana lisäyksenä asiaan, että tällainen eurooppalainen ruuantuotannon perinnehän teki melkoista tuhoa esimerkiksi Amerikan mantereilla kun ei tajuttu, että usein ”koskemattomat metsät” olivat itse asiassa huolella hoidettuja monimuotoisia ruokavarastoja. Hups.
Sikäläiseen ajattelutapaan kuului se, että laitetaan ennemmin puu kasvuun ja kerätään siitä satoa pari sataa vuotta, eikä niinkään se, että joka vuosi nähdään hirmuinen vaiva, että yritetään saada pellolla jotain viljeltyä. Jos ja kun sää sallii. Tämä siis taustaksi tuohon metsäpuutarha-asiaan, ja pohdittavaksi meille jokaiselle. Elintarvikeyhtiöiden kvartaaliennusteet saattaisivat mennä melkoisen sekaisin, jos ottaisimme uudelleen käyttöön ajattelutavan, missä ruuantuotannon toimintatapa ulottuu useiden sukupolvien päähän? Vai mitä arvelette?
Muiden bloggaajien kuulumiset
Tässäkin kuussa ihana valikoima blogeja luettavaksi! Keväällä huomaa hyvin, kuinka pitkä maa Suomi on. Keväthommat etenevät kovin eri tahtiin, mutta ehkä meilläkin juhannukseen mennessä maa sulana…
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2023/
Kakskulma https://kakskulma.com/sadevesitynnyri-puutarhaan
Maijalassa https://www.maijalassa.com/vetta/
Apilankukka https://apilankukka.fi/vesi
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2023.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/04/puutarhan-kasteluvesi-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/04/merkkeja-kevaasta.html
Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/04/miten-autan-kestavaa-kehitysta.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-4/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/04/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-4.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/04/puhdasta-vetta-ja-puhdasta-lannoitetta.html
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17188
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-omavaraisempaa-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-vesi-ja-huussi
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/04/unelmana-omavaraisempi-elama-sadeveden.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/04/03/huhtikuu-23-vesi
Paluuviite: Sadevesitynnyri puutarhaan | Kakskulma
Paluuviite: #Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 4 - Tsajut
Maan vedenpidätyskapasiteetin parantaminen kompostin ja katteiden avulla on tosi tärkeää, hyvä kun mainitsit siitä tässä yhteydessä. Mitä pidempi viipymä, sitä paremmin maaperän puhdistus-tehtäväkin ehtii toteutua ja vesistöt pysyvät puhtaampina.
Tämä on tullut täällä todettua ihan sen takia, että osa tontista on sellaista moreenipohjaista maata, mikä imee kaiken veden suurin piirtein sekunnissa. Meillä on vain yksi muutaman neliön kokoinen paikka, mihin tulee lätäkkö isomman sateen jälkeen, muuten kaikki vesi imeytyy silmänräpäyksessä. Eli hyvä juttu, että piha pysyy kuivana, mutta huono juttu, että piha pysyy kuivana! Mutta ei se mitään, kunnolla vaan orgaanista ainesta kuivempiin paikkoihin ja johan lakkaa vesi katoamasta. Haluaisin yläpihan puolelle jonkinlaisen viivytysaltaan/lammen, mutta paras paikka on kovin kivikkoinen, joten en ole vielä keksinyt miten sen toteuttaisi. Toiseen kohtaan tulee vanhojen salaojaputkien vesi, siihenkin olisi tärkeä saada jonkinlainen vettä viivyttävä allaspaikka niin ettei vesi livistäisi karkuun metsän puolelle. Ajattelin kokeilla, jos nyt kaadettujen kuusien oksista saisi kasattua muuria, siihen sitten kiviä ja maa-ainesta päälle. Ei siitä varmaan täysin tiivis tule, mutta jospa se vähän auttaisi…
Paluuviite: Vesi - Apilankukka
Elintarvikeyhtiöiden kvarttaalit, niihin voi tulla sekaisin mennemistä monestakin syystä.
Moreenimaiden veden pidätystä on ennenvanhaan, sata vuotta sitten jo, tehty savella ja sammaleella/turpeella.
Moreenimaat ovat Suomessa varsin yleisiä, niillä ei ole luonnostaan multaa juurikaan.
Karhunsammalta, joo o, on kerätty pelloille levitettäväksi, savea ja kaikkea orgaanista ainesta ja lantaa. Ja siten pitkällä vaivalla on saatu aikaan pellon multakerros. Ja jota nykypolvet sitten kuluttavat pois apulannan eli keinolannoitteiden avulla pois.
Taas näitä entisten sukupolvien lähes käsittömättömiä kunnioitusta herättäviä saavutuksia.
Moreenimaalla olevaan peltoon/ kasvatuspaikkaan, saattaa liittyä eräs ominaisuus joka tekee siitä kuitenkin parhaan kasvatuspaikan.
Juu, ei kivennäiset vaan hikevyys. Moreenimailla on usein ominaisuus jota muilla mailla ei ole eli maa on hikevää. Tarkoittaa että maan alemmista kerroksista nousee kosteutta ylöspäin.
Näkyy hyvin vaikkapa aamuisin perunapellolla kun vakojen pohjat ovat tummat. Minä luulin aikanaan että kasteesta mutta kyse ei olekaan siitä vaan maan alta nousevasta kosteudesta.
Saman ilmiön voi todentaa kaivamalla lapiolla montun ja jos hiekka, siellä kivien välissä, on kosteaa niin maa on hikevää.
Varsinkin syväjuuriset mastiaiskasvit pärjäävät siinä ympäristössä oikein hyvin.
Onhan ne täällä geeninsä rakentaneet ja olosuhteisiin tottuneet. ☺️
Ja kattaminen ja varjostus lisäksi niin moreenimaalla pärjääkin hämmentävän hyvin.
Täällä on ilmeisesti osa tonttia ollut alunperinkin lehtoa/lehtomaista kangasta, ja jonkin verran ollut multaakin olemassa. Mutta varmasti osa tästä tontin alueesta on tosiaan vuosikymmenten aikana vaivalla rakennettu. Ruokamullan tekeminen on hidasta, mutta tuhoaminen nopeaa! Tuo hikevyys on tosiaan jännä ilmiö, ja olen kyllä onnekas, että tässä on niin hyvää maa-ainesta viljeltäväksi. Eikä ns rikkakasvejakaan pidä väheksyä, parina vuonna osa kaaleista on pärjännyt erittäin hyvin vuohenputken tarjoaman varjon suojassa. Kaaleille vaan pahvista kaulukset niin jää vähän rakoa vuohenputkiin…
Lehto viittaakin jo monella tapaa hyvään kasvupaikkaan kosteuden/veden suhteen. Käytännössä kaikki lehtipuut haluavat vettä enemmän kuin havupuut.
Harjumaisemissa havupuut yleensä kasvaa harjun päällä ja harjujen välissä notkoissa on usein lehtomaisempi kasvusto kuten myös purojen varrella ja järvien rannoilla.
Eli lehto on hyvä ennemerkki mahdollisesta hyvästä kasvupaikasta.
Kvartaaliennusteet saisikin mennä puolestani romukoppaan – olisipa kaunista nähdä maailma, jossa ruokaa tuotettaisiin kestävästi! Kiitos kirjavinkeistä, tekee mieli tutustua kumpaankin.
Tämä on minusta supermielenkiintoinen teema, metsäpuutarhoissa on pystytty tuottamaan aivan valtava määrä ruokaa per hehtaari. Mutta tosiaan, pieniä määriä per kasvi isosta valikoimasta kasveja. Ei suurta määrää pienestä valikoimasta kasveja. Onneksi kotipihoille voi ottaa käyttöön monimuotoisemman lähtökohdan 🙂
Paluuviite: Suuntana omavaraisuus -23 Huussi ja vesi - Korkeala
Minä ostin Ella Rädyn ja Hanna Marttisen Suomalainen metsäpuutarha-kirjan kun innostuin metsäpuutarhasta ja mietin kasveja sinne. Siinä näkökulma on perinteinen.
Ai niin, enpäs muistanut tätä kirjaa. Oliko kuitenkin niin, että tämä Räty & Marttinen teos käsittelee enemmän koristepuutarhaa? Tämä ”syötävä metsäpuutarha” on kai hitusen eri asia. Tosin tässähän tulee vastaan just se ongelma, että termien suomennoksissa syntyy väistämättä hämmentäviä tilanteita kun yritetään hakea sopivaa määritelmää asioille. Pitääkin varmaan lukea uudestaan tämä mainitsemasi kirja ja vertailla, miten nämä eroavat toisistaan 😀 Itse tykkäisin nimestä ”food forest” mutta suomeksi ”ruokametsä” olisi sekin aika hassu, koska ainahan Suomessa on haettu ruokaa metsästä. Joten mitä uutta? 😀
Kiitos kirjavinkistä! Syötävä metsäpuutarha kuulostaa jännittävältä ja ajatus viehättää erityisesti siksi että meidän hehtaarin kokoinen tonttimme on enimmäkseen sekametsää. Osaan toki sieltä etsiä herkkutatit, kantarellit, mustikat, katajanmarjat ja kuusenkerkät, mutta metsän monipuolisempi hyödyntäminen kiinnostaa.
Kuulostaa just hyvältä paikalta ryhtyä syötävän metsäpuutarhan jatkovirittelyyn!
Mä ostin Joelin ekan kirjan innoittamana kaksi pähkinäpensasta. Toisen luulin hävinneen, mutta tänä keväänä huomasinkin, sehän on ottanut oikean kasvuspurtin😍
Siinä kirjassa oli kyllä hyvät lajikesuositukset! Mä ostin Syrenan, Hallen jätin, Cosfordin ja veripähkinän. Veripähkinä on näistä huonoimmassa kunnossa, siihen iski joku ötökkä heti ekana kesänä ja söivät sen lehdettömäksi. Mutta hengissä ovat toistaiseksi kaikki. Syrena parhaassa kasvussa, mutta se on kyllä parhaalla paikallakin. Kotimaista pähkinäähän täällä on useita pensaita, mutta lähteneet vähän vaihtelevalla tavalla kasvuun.