Kirjavinkki Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla

Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla kirjan kansi

Uutuuskirja Omavaraistelua kaupunkipihalla ei vastaa otsikkoaan: kirja antaa vinkkejä aivan kaikenlaisten pihojen omavaraisuusasteen nostoon asuinpaikasta riippumatta! Lukijan ei siis suinkaan tarvitse olla kaupunkilähiön asukas, vaan kirja toimisi erinomaisesti vaikkapa tupaantuliaislahjaksi uuteen taloon muuttaneelle, olipa asumus sitten kaupungissa tai haja-asutusalueella.

Kirjoittaja Tiiu Kukkasjärvi pitää Puutarhahetki-blogia, ja blogia selaamalla saakin paljon lisätietoa kirjan teemoihin liittyen. Mutta kirja on sentään kirja, ja käytettävissä myös sähkökatkojen aikana!

Sain tämän kirjan kaupallisen yhteistyön merkeissä kustantajan arviointikappaleena. Joten kuinka tätä nyt arvioisi? Voisin kuvitella, että tämä olisi mainio ensiapuopas siinä tilanteessa, kun ihmettelee uuden kotipaikan tonttia eikä tiedä mistä lähtisi liikkeelle, kun pää vilisee ajatuksia ja kaikkea on niin paljon! Tiiun kirja tarjoaa hyvän pohjan omille suunnitelmille: tsekkaa asiat a, b ja c, ja mieti sitten asia d. Että pääsee jostain kohtaa liikkeelle, ja pääsee jotenkin tekemisen alkuun jo ensimmäisenä kesänä.

Koska ensimmäinen oma sato aina yllättää (tavalla tai toisella!), on tosi hyvä juttu, että kirjassa on mukana myös säilöntäohjeita. Sadon säilöntä on nimittäin monille (esimerkiksi minulle…) suuri haaste, etenkin kun loppukesästä tulee joskus melkoinen ruuhka kun kaikki kypsyy yhtä aikaa.

Ja jos tosiaan on ihan uusi oman pihan haltija, kompostoinnin ohjeistukset tulevat todelliseen tarpeeseen. Kompostihan on elävä olento (tai olentojen yhteisö), joten sen hoitoon on hyvä perehtyä heti alkuvaiheissa. Siihenkin siis pikakurssi tässä kirjassa.

Toinen tärkeä ensimmäisen kesän opiskeluaihe on omien siementen kerääminen. Se on nimittäin sellainen operaatio, mihin kannattaa tutustua niin pian kuin suinkin. Pidemmän päälle säästää pitkän pennin, ja toisekseen siementen keräämisellä ja jatkokäytöllä saa ylläpidettyä omalle pihalle sopivia lajikkeita.

Mukana myös kotikanalan perustaminen

Kirja tiivistää perusasiat oman kanalan perustamisesta. Lähteenä on ollut Kirsti Hassisen mainio kanakirja, mutta koska kirja on vuodelta 2014, muutama asia on ehtinyt sittemmin muuttua. Mutta: tämä on kotikanalan pidon realismia, ohjeet ihan todella vaihtuvat harva se vuosi, joten Ruokaviraston sivuja on hyvä pitää silmällä vuosittain. Olen itsekin saanut melkoisia sydämentykytyksiä kun olen yhtäkkiä huomannut, että jokin yksityiskohta muuttui äkkiseltään just kun oli opetellut ulkoa edellisen version! Eli siis pari lisäystä ja omaa kommenttia asiaan:

Ajantasainen salmonellavalvonnan ohjeistus löytyy täältä, eli tavallisessa kotikanalassa riittää kerta vuoteen testaus, yli 50 linnun kanaloissa olisi useammin.

Ohjeistus joka keväisen siipikarjan ulkonapitokiellon yksityiskohdista löytyy täältä, ja tämä siis on asia, mitä ihan joka ikisen on noudatettava. Jos jossain näkyy keväisiä kuvia kanoista pihalla ilman riittävän tiheää verkkoa ympärillä, niin se on ihan yksiselitteisesti väärin ja vaarallista kaikkien kanaloiden kannalta. On hyvä tietää, että ulkonapitokiellon päivämäärät saattavat muuttua, eli tämäkin on tarkistettava joka vuosi, että milloin kielto alkaa. Joskus kielto napsahtaa päälle jo helmikuussa. Siihenkin on hyvä varautua, että jonain vuonna kielto voi laajentua koskemaan koko kesää, eli jos kotikanalan perustaa, niin on järkevää tehdä samantien sellainen tarha, mikä tarvittaessa riittää koko kauden ulkoiluun.

Lisäksi huomioitava Ruokaviraston ohjeistus “ulkotarhat on kauttaaltaan aidattu ja katettu riittävän tiheällä verkolla (silmäkoko enintään 25 mm ) tai muulla vastaavalla tavalla (esimerkiksi kiinteä katto)”. Tiiun kirjassa on painovirhe tässä kohtaa, eli maksimikoko verkon silmille tosiaan tuo 2,5 senttiä. Käytännössä tiheämpi verkko on näppärämpi ratkaisu (esim. 20mm) koska se hillitsee tehokkaammin mm. jyrsijöitä, etenkin jos tarhan aidan alareunaan lisää vielä jyrsijäverkkoa päälle. Ja vaikka virallinen ohje hyväksyy verkkokaton, niin todellisuudessa on järkevämpää satsata kiinteään kattoon (pelti tai valokate) koska silloin tarha pysyy kuivana, mikä ennaltaehkäisee monia terveysongelmia.

Maatiaiskanojen ajantasainen kasvattajalista löytyy  Luonnonvarakeskuksen sivuilta (tai googlaa “säilytysohjelma säilyttäjälista”), ja lisätietoa maatiaiskanoista löytyy  mm. tästä tuoreesta julkaisusta. Säilytysohjelmaan liittyminen on aina suositeltavaa, jos maatiaiskanat kiinnostavat ja uusi kanala on tekeillä. Ohjelmasta nimittäin pääsee helposti pois, mutta liittyminen on mahdollista vain rajatuin ehdoin! Kanakanta kannattaa valita aina harvinaisimmasta päästä, tilanne muuttuu vuosittain, joten säilyttäjälistalta kannattaa tarkistaa ajantasainen tilanne. Tällä hetkellä mm. jussilankanta, hornionkanta, kiuruvedenkanta ja ilmajoenkanta tarvitsisivat lisää hoitajia.

Ja vielä lisäki: jos kotikanalan perustaminen kiinnostaa (ja tokihan se kiinnostaa!) niin aihetta käsittelevät webinaarit ovat näppärä ja kustannustehokas tapa perehtyä aiheeseen. Esimerkiksi Ellun kanat ja munat tarjoaa perustamiseen liittyvää kurssitusta. Yhden rehusäkin hinnalla kunnon tehokurssi kanoista!

Kanoista voisi jaaritella loputtomiin, mutta hyvä että asiasta on Tiiun kirjassa mainittu, koska monet varmasti miettivät mistä lähtisivät liikkeelle kanahaaveiden kanssa.

Ja paljon muuta!

Kirjassa on inspiroiva esittely myös mehiläistarhauksesta. Niistä minulla ei ole kokemusta, mutta asia kiinnostaa valtavasti. Ja pesien pitohan tosiaan onnistuu pienelläkin pihalla. Korttelin oma mehiläistarhaaja hyödyttäisi koko seutua!

Kasvihuoneen rakentamisesta on oma lukunsa. Ja hyvä niin, koska sekin on sellainen asia, että äkkiseltään menee ihan pää pyörälle, että mites tämmöinen nyt oikein toimii ja miten sellaisen saa pihalle.

Kasvien suvuttomasta lisäyksestä kertova luku tulee varmasti tarpeen, sillä usein tilanne on se, että uudessa kodissa on vanha puutarha, ja sitten joutuu ihmettelemään miten saisi vanhat hedelmäpuut ja marjapensaat uuteen kukoistukseen. Itse asiassa tämä on meilläkin edessä mustaherukoiden osalta, joten hyvä että Tiiu antaa nipun kikkakolmosia testattavaksi.

Kirjan kuvitus on ihastuttava, kuvia katsellessa vierähtää helposti aikaa kun etsii yksityiskohdista inspiraatiota omiin ratkaisuihin. Tosin pieni kateuden poikanenkin iski: Tiiun kasvattama kukkakaali Erfuter on paljon suurempi kuin mitä itse olen saanut aikaiseksi! Vau!

Kirja löytyy siis kustantajan sivuilta, ja kyllä, on hintansa arvoinen teos. Joten jos etsit lahjaa uuteen kotiin muuttaneelle kaverille, tai haluat itsellesi inspiraatiokirjan tulevaisuuden visiointiin, niin tämä voisi toimia. Ja vaikka internetin ihmemaailmasta teoriassa löytyisikin kaikki mahdollinen kaikesta mahdollisesta, niin itse suosin kyllä kirjaa tietolähteenä. Minusta puutarhakirjoja ei voi olla liikaa, koska kaikista oppii jotain uutta, ja aina löytyy jokin uusi yksityiskohta testattavaksi. Niin kävi tämänkin kanssa.

Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *