Suuntana omavaraisuus yhteispostaus: huhtikuu 2020

käsin kehrättyä värjättyä lankaa

Kotivara, huoltovarmuus ja ruokaturva ovat juuri nyt isompia asioita kuin vuoden alussa olisi arvannutkaan. Yhtäkkiä kasvimaan hoito ja ruuan keräily ei olekaan niin paljon harrastusta vaan jotain paljon enemmän.Tämän kuukauden #suuntanaomavaraisuus yhteisblogin varsinaisena teemana on hygienia, ja tuskin koskaan minun elinaikanani onkaan puhuttu yhtä paljon käsien pesemisestä kuin nyt. Tuttuun tapaan linkit muihin blogeihin löytyvät tekstin lopusta.

Mielenterveyden hoitaminen koronan aikaan

Ihan alkuun töiden puolesta pieni tiedotus. Kerään tämän Facebook-julkaisun kommentteihin ilmaisia mielenterveyden tukipalveluita (puhelimet, chatit, videoyhteydet) ja mielen hyvinvointiin liittyviä artikkeleita. Hyviä juttuja onkin kirjoitettu (esim. tämä) mutta ne hukkuvat varsin nopeasti uutistulvaan. Joten listaan niitä kommenttiketjuun sitä mukaa kun näen jotain mikä vaikuttaa hyödylliseltä.

Ja nyt ei tosiaan kannata arkailla tai kursailla jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai ajatukset kiertää tuskaista kehää. Tukea on saatavilla (ilmaiseksi) ja sitä kannattaa käyttää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Luottamuksellinen keskustelu ulkopuolisen kanssa on tärkeää nyt kun moni meistä joutuu venymään ennenkokemattomalla tavalla arkea pyörittäessään.

Nyt on erityisen tärkeää tiedostaa aivoihimme ohjelmoidut perustoiminnot: taistele, pakene, jähmety. Vaikka koronaan liittyvät tunteet voivat singahdella laidasta laitaan niin moni niistä on jonkinlainen versio näistä eloonjäämisvaiston perusreaktioista. Harmi kyllä korona ei ole sellainen uhka, mihin auttaisi nuijalla lyöminen, karkuun juokseminen tai kiven taakse piiloutuminen.

Siksi onkin tärkeää löytää jokaiseen päivään rauhaa ja iloa, jotta aivojen oppimista ja suunnittelua ohjaavat palikat voivat ylipäätään toimia. Että aivoilla riittää tilaa lukea viranomaisten ohjeita ja tiedostaa oma käyttäytyminen (älä koske kasvoja!). Ja jos nyt tuntuu ettei ole päivässä puolta tuntia aikaa keskittyä oman hyvinvoinnin tukemiseen niin ole hyvä ja järjestä itsellesi välittömästi kolme tuntia aikaa. Tämä ei ole pikajuoksu vaan maraton, ja voimavaroja on säännösteltävä sen mukaisesti.

Ja jos tuntuu etteivät sellaiset asiat kuin metsässä kävely, käsityöt, musiikin kuuntelu tai vaikka saunominen enää hiljennä päässä pyöriviä ikäviä ajatuksia, niin sitten ihan reippaasti vaan juttelemaan asiasta. Parempi purkaa mieleen hiipivät varjot heti kuin antaa niiden kasvaa suuremmiksi. Tässä asiassa terve itsekkyys on suositeltavaa: älä ajattele, että jollain toisella on varmasti vielä huonommin. Älä lykkää myöhemmäksi. Vain siten pysyt sellaisessa kunnossa että voit tarvittaessa auttaa myös muita.

Ja vaikka olisitkin nyt vakaasti sitä mieltä ettet tarvitse mitään apua ja kaikki on ihan ok, niin ole hyvä ja klikkaa silti tätä linkkiä ja laita se talteen kirjanmerkkeihin. Ihan vaan siltä varalta että vaikka joku kaverisi sitä tarvitee.

Talven yhteenveto

Kevätpäiväntasauksen ja kesäaikaan siirtymisen nurkilla onkin hyvä käydä läpi mikä kaikki toimi kuluneen talven aikana. Onnistumisten listalla on mm. seuraavia asioita:

Kanojen päivittäinen uunipuuro: koko talven ajan kanat ovat saaneet leivinuunissa haudutettua viljaseosta aamiaiseksi. Kauraa, ohraa, vehnää ja kahta erilaista hernettä. Uunivuokaan kertynyt ylimääräinen neste on imeytetetty hävikistä saatuun leipään ja lisätty tarvittaessa hieman Jahti&Vahti omegaöljyä (lohi-, rypsi- pellava- helokkiöljy). Lämmin aamiainen on ollut kanoille mieleistä syötävää tavallisen rehun lisäksi.

Olen myös enemmän kuin tyytyväinen syksyllä nikkaroituun kanojen lasiterassiin. Sen ansiosta kanat ovat päässeet nauttimaan iltapäivien auringosta myös tuulisella säällä. Todellakin kannatti!

View this post on Instagram

Aurinkoterassi toimii kuten toivoinkin 🤗 Aurinko osuu terassin laseihin puolen päivän jälkeen niin että kanat pääsevät nauttimaan valosta ja vähitellen lämmöstäkin 💖 Näin nollakeleillä kanalan sisätilat eivät edes mainittavasti jäähdy vaikka ovi onkin muutaman tunnin auki. Varsinainen kanatarhahan on idän puolella mutta metsäisemmässä ympäristössä joten suoraa valoa ei tule kuin yhteen nurkkaan. Auringonvalo on kanoille tärkeää ja nyt pimeän talven jälkeen erityisen tervetullutta 😊 Valoisaa ystävänpäivää kaikille! #caramellia #horkankylä #korpilahti #kanala #kotikanala #maatiaiskana #maatiainen #hämeenkanta #aurinkoterassi #terassikeli #terassielämää #aurinko #kevätaurinko #chickensofinstagram #landrace #finnishchicken #heritagechickens #petchickens #chickenlife #sunlight

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Käsityöt: tavoitteena oli opetella vaatteen valmistus alusta loppuun. Ihan koko ketjua en vielä saanut aikaiseksi (kuidun kasvatus, keräys, kehräys, värjäys, virkkaaminen/kutominen) mutta erillisiä osia tuli harjoiteltua eri tavoilla. Värttinällä kehrättyä villaa on pari kiloa ja nyt jopa sain aikaiseksi tehdä ensimmäiset värjäyskokeilut. Käytössä etikka + elintarvikevärit, arvelin että se olisi yksinkertaisin tapa aloittaa. Nyt on tarkoitus vielä virkata jotakin käyttökelpoista tästä ensimmäisen värjäysviikonlopun tuloksesta.

View this post on Instagram

Lisää #koronakotoilu puuhastelua 😊 Sainpahan tehtyä kertarysäyksellä kaikki aloittelijan virheet värjäyksessä 😁 Työtapana siis etikka + elintarvikevärit ja materiaalina sekalainen valikoima kirppislankoja. Punertavan kattilallisen lopuksi uskaltauduin värjäämään muutaman vyyhdin itse kehrättyä lankaa 💖 ( ekassa kuvassa oikealla). Näissä langoissa villa on alennuksesta hankittua brittiläistä Lincolnia, suomalaista villaa en raaskinut kokeiluun käyttää. Jatkossa muistettava että itse kehrätty lanka on paljon tiiviimpää kuin kaupan lanka, joten se tarvitsee yleisohjetta (30min) pidemmän liotuksen etikassa. Toisen kattilallisen jatkoin aiemman väriliemen päälle. Tavoitteena oli saada violettia mutta tulikin jotain muuta 😃 Seuraavalla kerralla täytynee käyttää pipettiä värien mittaamiseen 🙄 Mutta ei se mitään, yllärivärit ovat kivoja nekin. Mutta enpähän ihmettele enää miksi käsinvärjätyt langat maksavat "niin paljon". Tämä on käsittääkseni yksinkertaisin tekniikka värjäykseen ja silti menee puoli päivää että saa jotain pientä aikaiseksi. Mielenkiintoista opeteltavaa 😊 Hatunnosto käsityön ammattilaisille! 💗 #caramellia #korpilahti #käsityöt #värjäys #elintarvikeväri #etikka #langanvärjäys #teeseitse #uuttaoppimassa #pysytäänkotona #kehrääminen #dyeingyarn #vinegar #foodcoloring #handdyedyarn #newskills

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Mummonruutujen virkkauksen oppiminen oli todellinen riemuvoitto, olisin tikahtunut nauruun jos joku olisi marraskuun alussa sanonut että onnistun virkkaamaan maaliskuun loppuun mennessä itselleni vaatteen. Mutta ähäkutti, onnistuinpas! Lopputulos ei ehkä ole sellainen mitä moni muu pukisi päälleen mutta silläpä ei olekaan väliä. Tämän tapainen tunika/paita/toppi on lämmin lisäkerros ja loppujen lopuksi helppo koota yhteen kun mummonruutuja on tarpeeksi (97 tässä tapauksessa). Oli miten oli, olen todella huojentunut siitä että vihdoin hoksasin kuinka langan saa muutettua tekstiiliksi. Enkä voi painottaa liikaa sitä kuinka aivot hyötyvät käsillä tekemisestä. Värttinällä kehrääminen ja virkkaaminen ovat erittäin suositeltavia ajanvietteitä!

View this post on Instagram

Olisin tikahtunut nauruun jos joku olisi marraskuun alussa sanonut, että maaliskuun loppuun mennessä näperrän itselleni jonkinlaisen lämmittävän vaatteen 😆 Tässä tekstiiliteoksessa langat sekalaista kirppiskamaa, enimmäkseen kai villasekoitetta. Olikohan näitä 87 ruutua? 🤔 Yksinkertaisin löytämäni ohje, tässäkin tosin meni yksi sauma "väärinpäin" mutta väliäkö tuolla. Lämmittää ja väriäkin on. Taas yksi vaihe käsitöitä opeteltu! 🤗 Ja aivot kiittävät 💖#caramellia #korpilahti #käsityö #virkkaus #virkkaaminen #mummonneliö #mummonruutu #teeseitse #omatekemä #kierrätyslanka #kierrätystä #kirppislöytö #vaatteet #omatyyli #itsetehty #grannysquare #grannysquaretop #recycledyarn #crocheting #crochetclothes

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Siemenhankinnat: olen iloinen siemenistä mitä ostin Maatiainen ryltä, Hyötykasviyhdistykseltä, Korpikangas-Siemeneltä ja mitä sain bloggajien kesken kiertäneestä siemenkirjeestä. Tänä keväänä kasvimaan onnistuminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Viljelylaatikoita pitää vielä tehdä lisää, vuorata ne myyräverkolla ja hankkia jostain reilu kasa multaa.

Nyt onkin hyvä kevät kokeilla ruuankasvatusta itse. Yksi vaikuttavimpia näkyjä tähän liittyen oli kaupungin keskustassa näkemäni parvekelaatikko missä kasvoi lehtikaaleja. Ja tosiaan lehtikaalia, ei koristekaalia. Siitä vaan kokeilemaan!

Talvituhojen vähyys: toistaiseksi en ole nähnyt muuta vahinkoa kuin kauriin syömät lehmuksen oksat, ja siinäkin taimessa ruokailija on kiltisti jättänyt latvan ehjäksi joten puu todennäköisesti toipuu koettelemuksesta. Myyriä tai muita jyrsijöitä on ollut pihalla varsin vähän ja kävikin ilmi että leonberginkoiramme Hertta on varsin tehokas myyrien metsästäjä! Mitä ilmeisimmin se on syönyt suurimman osan näillä nurkilla asuneista jyrsijöistä. Myöskään lumi tai kovat tuulet eivät ole aiheuttaneet tuhoja eikä mitään ole mennyt talven aikana rikki. Sähkökatkojakaan ei ole ollut kuin muutama ja nekin niin lyhyitä ja lämpimillä keleillä tapahtuneita ettei agregaattia ole tarvinnut kaivaa esiin. Vähällä on selvitty!

Osterivinokkaan kasvatus: tämä on toinen Helsienen kahvinporoja syövä sieni minkä olen aloittanut ja saanut kasvatettua syötäväksi asti. Osterivinokas maistuu vähän niinkuin herkkusienen ja haperon välimuodolta, eli ei käytännössä juuri miltään ja suutuntuma on miellyttävä. Sopii siis myös minun kaltaiselleni sieniin epäilevästi suhtautuvalle ihmiselle!

View this post on Instagram

Onnistumisen iloa: Osku Osterivinokas II kasvoi kahvilautasen kokoiseksi 😊 En malttanut odottaa miten paljon se olisi vielä kasvanut. Nyt sitten odotellaan toista satoa ennen kuin rihmasto jaetaan ja aloitetaan uudelleen. Näköjään 4 litran astia toimii hyvin tälle kaverille, ehkä kokeilen vielä hiukan isompaa ja laitan kasvureikiä useampia eri puolille 🤔 Tämä siis kasvaa kahvinporoissa, muutaman päivän välein syötetään suodatinpussillinen ja astian täyttyessä jätetään rauhaan 🤗 Kannattaa kokeilla! 💖 @helsieni #caramellia #korpilahti #osterivinokas #ruokasieni #sienet #omavaraisuus #ruokaturva #kiertotalous #sientenviljely #kahvinporotuusiokäyttöön #kahvi #ediblefungi #oystermushrooms #mushrooms #pleurotusostreatus #coffeegrounds #recyclingcoffee #itsekasvatettu #parastaruokaa

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Yhteisöllisyys: olen todella kiitollinen ympärillä asuvista ihmisistä. Täällä on toinen toistaan upeampia ihmisiä kävelymatkan etäisyydellä. Huikeat määrät erilaisia taitoja, voimavaroja ja tietoja. On hienoa saada apua silloin kun tarvitsee, vaikkapa kyydin eläinlääkäriin koirien rokotusta varten. Ja on mukavaa päästä itse auttamaan, vaikkapa sitten eläkeläishevosen rapsutuksessa. Pitäkää huoli naapureistanne!

Säilöntä: suunniteltu karkkilakkoni ei ihan toiminut, mutta hillovoileipiä tuli kuitenkin syötyä enemmän kuin koskaan elämäni aikana. Kuivatut omenat ovat olleet loistava juttu, ja hupaisaa sekin että tosiaan pystyy syömään vadillisen omenia yhdeltä istumalta silloin kun ne ovat kuivatussa muodossa. Olen myös iloinen että käytin syksyllä aikaa omenapiirakoiden tekoon ja pakastamiseen. Talven mittaan on ollut mukavaa kaivaa esiin rasiallinen omenapiirakkaa makeannälkään.

Ja sitten lyhyesti muutama vastoinkäyminen: suunnitelmista huolimatta en ehtinyt kutoa mattoa tai kangasta. En myöskään ehtinyt virittää poljettavaa Singeriä toimintakuntoon, suunnitelmana oli ommella tyynyliinoja vanhoista lakanoista, kuten joulukuussa pois nukkunut mummoni opetti. Tuoreen ”salaatin” syöminen jäi vähäiselle talven aikana. Hupaisaa kyllä, kanat saivat viikottain idätettyjä herneitä mutta olisihan niitä voinut itsekin syödä! Ensi talvena täytyy panostaa muutenkin ihmisten ruokien valmistamiseen. Nyt tulen avustuksella kokkaaminen jäi naurettavan vähäiseksi kaikista hyödyistä huolimatta. 

Mutta näinhän tämä menee, kaikkea ei voi heti oppia kerralla, asiat ottavat aikansa ja uusien rutiinien muodostaminen vaatii paljon toistoja. Askel kerrallaan!

Kanalan Mycoplasma synoviae

Pahin takaisku osui kanalaan: joulukuussa löytyi testeissä Mycoplasma synoviae seitsemältä kanalta. Tästä laitan erikseen vielä paljonkin asiaa tämän vuoden aikana mutta lyhyesti kyseessä on siis siipikarjan bakteeri, mikä meidän linnuissa lymyää oireettomana. Kanoista ei siis näe päälle päin mitenkään, että niillä on pöpö elimistössään eikä se vaikuta niiden elämään käytännössä millään lailla. Bakteeri ei myöskään vaikuta kananmunien (koti)käyttöön mitenkään eikä ole ihmiselle vaarallinen. Harmi kyllä, myös oireettomat linnut levittävät Mycoplasmaa eteenpäin. Bakteeri voi levitä muihin kanaloihin vaikkapa ihmisten vaatteiden mukana. Jos Mycoplasma puhkeaa taudiksi asti, se voi tappaa tartunnan saaneita lintuja. Ei kiva. Vaikka omat linnut olisivatkin varsinaiselle taudille vastustuskykyisiä, jonkun toisen linnut eivät välttämättä sitä ole!

Mycoplasma on harrastekanaloissa niin yleinen, että eläinlääkäreiltäkin sain vähätteleviä kommentteja tyyliin ”sitähän on joka paikassa”. Sain onneksi asian käsittelyyn ohjeet Hannele Nauholzilta (www.ett.fi ) ja niiden mukaan nyt mennään. Suurin osa ei koskaan testauta kanojaan, joten bakteerin yleisyys on hämärän peitossa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että geeneiltään ainutlaatuisten maatiaiskanojen säilytyksessä yritetään pitää linnut mahdollisimman terveenä.

On myös hyvä huomata, että jos me kaikki malttaisimme noudattaa tautisuojauksen perusperiaatteita, Mycoplasman olemassaolo ei olisi suurikaan uhka. Ei koskaan samoilla jalkineilla ja vaatteilla yhdestä kanalasta toiseen! Ei mennä omaan kanalaan ja sitten naapurin kanalaan. On hyvä huomioida että tällaiset ohjeet koskevat ihan kaikkia eläimiä, esimerkiksi hevostalleja. Ei mennä tallilta toiselle samoilla vaatteilla, eikä navetasta navettaan tai lampolasta lampolaan. Ihminen voi kantaa mukanaan eläimiin tarttuvia tauteja. Tartuntaketjun katkaiseminen on tärkeää tässäkin asiassa!

Näin ollen tänä keväänä ja kesänä toteutetaan kanalassa mycoplasmaremontti minkä onnistumisesta ei ole mitään takeita. Lyhyesti ohjelmassa on 1) desinfiointujen munien haudottaminen hautomakoneessa 2) kanalan ja kanatarhan desinfiointi ja 3) bakteeria kantavien lintujen poistaminen meiltä. Kohtaan 3 on kaksi vaihtoehtoa, bakteeria kantavien lintujen lopetus tai niiden antaminen sellaiseen kanalaan missä on testatusti sama Mycoplasman tyyppi jo olemassa.  Ratkaisu on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa kun kanalan desinfiointi alkaa.

Asiaan liittyvää ketutusta on nyt sulateltu kolme kuukautta eikä sitä helpota mitenkään tieto siitä ettei tautiremontin onnistumisesta ole mitään takeita. Mycoplasma voi siirtyä kanasta munaan jopa n. 30% todennäköisyydellä, kuitenkin pidän tärkeänä että munia otetaan koko parvelta niin että geenejä saadaan mahdollisimman laajasti seuraavalle sukupolvelle. Tilojen täydellisen onnistunut desinfiointi ei myöskään välttämättä onnistu kotiolosuhteissa. Eli voi olla, että kaikki työ menee hukkaan ja mycoplasmaa löytyy edelleen uusintatesteissä. Mutta pakko yrittää!

Kotiin ovat jäämässä Aisopos, Amabilia, Alvinia ja Amelia. Näiden lisäksi tarvitsisin siis 6 tervettä kanaa ja yhden terveen kukon niin että saisin muodostettua hyvän parven ensi vuotta varten. Näistä em. kanoistahan Alvinia ja Amabilia ovat tiettävästi täyssisarukset (ja Amelia on puolisisar) joten hyvä jos saisi terveitä kanoja laajemmalta geenipohjalta. Hupaisaa sekin, että alunperin ajattelin ettei Alvinia voisi olla emokana ollenkaan, se kun syntyi jalkaviallisena. Mutta ähäkutti, Alvinia olikin yksi harvoista terveistä kanoista!

View this post on Instagram

Tällä uudella sukupolvella on melkoisesti suorituspaineita 💗 Tilannehan on nyt siis se, että meiltä löytyi (oireeton) Mycoplasma synoviae ja tämän vuoden ohjelmistossa on epävarma ja monivaiheinen prosessi bakteerin nitistämiseksi. Tämä pöpöhän ei ole ihmisille vaarallinen mutta voi kyllä levitä ihmisten välityksellä kanalasta toiseen. Mycoplasmat ovat harrastekanaloissa varsin yleisiä eikä oireettomia tartuntoja löydä ilman verikokeita 💉 Kuvassa munat kuivumassa desinfioinnin jälkeen juuri ennen hautomakoneeseen siirtoa, toivottavasti lisää onnistumismahdollisuuksia edes vähän. Tehomittakaavan kanaloissa toimenpiteet ovat yksinkertaiset: kaikki linnut hävitykseen, tilojen desinfiointi ja uusi erä tilalle. Se onkin sitten hankalampi tilanne jos ei ole tiedossa tutkitusti terveitä parvia mistä lisäysmateriaalia voisi saada! 😮 Siksi nyt on yrityksenä tehdä mycoplasmaremontti niillä keinoilla mitä kotiolosuhteissa on mahdollista käyttää. Nyt siis tilauksessa 6 tervettä kanaa ja 1 terve kukko kiitos! 💖 Jos tämä onnistuu niin ensi vuonna olisi sitten mahdollista saada terveitä lintuja muillekin 😊🐣 #caramellia #korpilahti #kanala #kotikanala #maatiaiskana #maatiainen #hämeenkanta #mycoplasma #mycoplasmasynoviae #hautomakone #pitäkääpeukkuja #terveitätipujakiitos #säilytysohjelma #geenivarat #desinfiointi #pöpötkuriin #siipikarja #terveysseuranta

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Saippuasta sananen

Varsinainen yhteinen aihehan oli hygienia. Tämä on varsin lyhykäisesti käsitelty: olen tullut siihen tulokseen että perinteinen, tavallinen oliiviöljysaippua on ratkaisu melkein mihin tahansa. Mitäpä sitä turhaan kikkailemaan. Olen siirtynyt lähes kokonaan palashampoon käyttöön. Shampoopalat ovat osoittautuneet helpoiksi ja riittoisiksi käyttää. Meillä käytetään lisäksi Ole Hyvä- sarjan hiustenhoitoainetta, pyykinpesuainetta ja käsitiskiainetta. Tiskikoneessa on Ecoverin pesuaine.

Jossain vaiheessa varmaan alan siirtyä etikka&sooda-linjalle mutta toistaiseksi meillä on vielä melkoinen määrä vanhoja yleispesuaineita varastossa, joten ne on järkevä käyttää loppuun. Kesäksi suunnittelen käyttöön ulkona olevaa käsienpesupaikkaa. Nythän tulee kuljettua likaisilla käsillä eteisen läpi ja koskettua kahteen ovenkahvaan siinä matkalla. Parempi olisi jos kädet saisi pestyä ainakin alustavasti jo pihalla, etenkin kanalassa käynnin jälkeen.

Terveempi tulevaisuus?

Vielä pari välttämätöntä korona-aiheista ajatusta: koronan tapaisia pandemioita on tulossa lisää. On mahdollista että seuraavan kymmenen vuoden aikana maailmalla kiertää yhtä aikaa useita eri koronan tasoisia viruksia. Joten käytetään korona hyväksi ja mietitään mitä voidaan tehdä jatkossa paremmin niin että olisimme kaikki varmemmassa turvassa seuraavien virusten varalta. Millainen yhteiskunta hoitaa kansalaisensa parhaiten pandemian aikana? Mikä auttaa omaa perhettä, omaa kylää, omaa kaupunkia varautumaan paremmin?

Lyhyemmän aikavälin varautumiseen liittyen on pakko sanoa, että nyt jos koskaan kannattaa käydä ruokakaappia läpi ja katsoa mitkä tuotteet ovat kotoisin Espanjasta tai Italiasta. Korona iski todella rajusti juuri niihin maihin mistä iso osa tuontivihanneksista ja hedelmistä on kotoisin.

Viime viikolla vielä ihmettelin miksei ruuantuotannon tilannetta ole uutisoitu sen kummemmin, mutta sittenhän sekin nousi otsikoihin, esim. tässä, tässä ja tässäTue paikallisia viljelijöitä ja kotimaista tuotantoa. Lähin maanviljelijä on paras kaverisi maailman myrskyissä.

Linkit muihin teksteihin:

Kasvuvyöhyke 1
 
 
Kasvuvyöhyke 2
 
 
Kasvuvyöhyke 3
 
 
Kasvuvyöhyke 4
 
 
Kasvuvyöhyke 5

 

0

16 kommenttia artikkeliin “Suuntana omavaraisuus yhteispostaus: huhtikuu 2020”

  1. Paluuviite: Suuntana omavaraisuus 2020, Hygienia - Korkeala

  2. Paluuviite: Vuoden 2020 tomaatit ja muita hyötykasvien taimia | Laura eli Javis

  3. Paluuviite: Karanteenikevät - Iso-orvokkiniitty

  4. Voi harmi tuon teidän kanatilanteen vuoksi 🙁
    Täytyisi itsekin enemmän kiinnittää huomioita työkenkiin.. niitä ei tuppaa olemaan tarpeeksi, eikä niitä tule desinfioitua. Tosin ei sitä nyt tulekaan vierailtua muilla tiloilla. Täällä käyvä hevoshieroja kyllä pesee kenkänsä ja sillä on aina puhtaat vaatteet joka käyntipaikkaan.

    0
    1. Joo pääsi vähän yllättämään tämä Mycoplasma. Tässähän on ihan huonoa tuuria mukana: kanat ovat kotoisin paikoista missä on aiemmin testattu Mycoplasma gallisepticum, ja sitä ei täälläkään löytynyt, mutta tosiaan tämä uutena tautiseurantaan mukaan otettu versio sitten räpsähti kohdalle. Mutta tätähän tämä eläinten kanssa on, aina voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Nyt alan kuitenkin olla aika hyvin sujut tämän asian kanssa kun olen kolmisen kuukautta tilannetta sulatellut ja saanut asiantuntijoilta neuvoja. Mutta tässähän on nyt ihan hauska kokeilu käynnissä kenkiin liittyen, laitoin tautisulun tuonne navettarakennukseen missä tipujen huone siis sijaitsee. Kengät ja ulkovaatteet jätetään ovelle ja tipuhuoneeseen sisälle ainoastaan puhtailla vaatteilla ja käsidesin kautta. Että jos sillä vähän ehkäisisi bakteerien leviämistä tipujen ulottuville. Mutta on kyllä opettelemista tuossakin uudessa rutiinissa!

      0
  5. Tämä aika toden totta näytti hetkessä kaikki mahdolliset haavoittuvuudet nykyajassamme ja pisti kerralla koko maailman polvilleen edessään. Yht’äkkiä moni sellainen asia, jota ei olla kummoisemmin arvostettu, onkin kaikista tärkeintä ja moni itsestään selvänä otettu asia on nyt poissa. Kaiken pelottavan rinnalla kuitenkin kytee toivo siitä, että tämä tulee vahvistamaan meitä. Ymmärrämme miten katoavaista elämäntyylimme on ollut ja miten ei ole fiksua keskittää oman infrastruktuurin kannalta oleellisia toimia toiselle puolelle maailmaa ja että itsekin on hyvä olla hieman varautunut, ja ylläpitää kotimaista tuotantoa sen kaikilla saroilla. Monessa jutussa on sanottu, että elämä tämän jälkeen ei tule olemaan kuten se oli ennen tätä ja niin taatusti tuleekin olemaan. Toivottavasti ainakin. Kyllä me parempaankin ja turvallisempaankin pystytään. Toiveikkaana ajattelen, että se muutos olisi sitä hyvässä mielessä 🙂

    Mahtavaa, kun nostit mielenterveysnäkökulmaa esille tässä postauksessa. Se on nyt niin kovin tärkeä asia ja myös sen toteaminen, että tämä aika koettelee meitä kaikkia myös sillä saralla. On ihan ok hajota välillä vähän. Varmasti me kaikki välillä koetaan pelon ja epätoivon hetkiä tässä painajaisessa, jonka ei kuitenkaan saa antaa hallita elämää. Kuten aina, tämäkin aika on joskus ohi ja toivottavasti seuraavalla kerralla olemme varautuneempia ja ehkä tässä ajassa löydämme itsestämmekin uusia voimavaroja 🙂

    Tsemppiä sinne puuhiisi 🙂 Pysy terveenä 🙂

    0
    1. Toivon tosiaan että ihmiset uskoisivat nyt että on suorastaan aivojen normaalia, evolutiivisesti ohjattua toimintaa se että hieman meinaa hermo mennä poikkeustilan pitkittyessä. Tällainen hidas, epämääräinen uhka on ihmisaivoille todella vaikea käsitellä, joten armollisuutta tarvitaan sekä itseä kuin myös muita kohtaan. Päivä kerrallaan eteenpäin! Olen ollut kuitenkin iloinen nähdessäni kuinka paljon ihmisillä on auttamishaluja ja talkoohenkeä tässä tilanteessa. Ja erityisen ilahtunut olen siitä kuinka monessa työpaikassa on nyt järjestetty etätyömahdollisuus. Uskon, että pidemmällä aikavälillä siitä koituu vielä paljon hyötyä yhteiskunnalle, mikäli etätöiden annetaan jatkua myös akuutin kriisin jälkeen. On myös ollut hieno nähdä miten upeita asioita ihmiset puuhaavat kodeissaan taiteen ja käsitöiden kanssa. Toivottavasti jokainen löytää elämäänsä jotain voimauttavaa uutta myös pandemian keskellä.

      0
  6. Moi Emma! Eikö tuohon mycoplasmaan ole mitään antibioottia olemassa? Onpa surullista joutua luopumaan isosta osasta laumaa. Kiva, että olet löytänyt käsitöiden ilon. Itse olen viuhuttanut puikkoja tiuhaan tahtiin ja vielä olisi ompelu juttuja tekemättä. On aina niin mukavaa kun saa jotain valmista ja käyttökelpoista aikaan. Välillä menee kyllä käsitöiden osaltakin pieleen, mutta sitten täytyy vaan yrittää uudestaan jonain toisena päivänä 😅

    0
    1. Valitettavasti ei, ainut keino päästä eroon mycosta on hävittää kaikki tartunnan saaneet linnut ja desinfioida kaikki tilat, kanalassa olleet esineet, vaatteet jne kaikki mikä on ollut kosketuksissa kanoihin. Tässä olen onneksi ehtinyt asiaa mietiskellä useamman kuukauden ja alkujärkytys on muuttunut sisukkuudeksi. Mycoplasmasta ei ole helppoa päästä kotioloissa eroon mutta tiedän muutamia tapauksia maatiaiskanojen säilyttäjien joukossa jotka ovat tässä urakassa onnistuneet. Joten pakko yrittää, vaikka tästä iso härdelli tuleekin. Kieltämättä ketuttaa melkoisesti, mycoa kantavat linnut ovat joko ensimmäisiä tänne tulleita kanoja tai ensimmäisiä täällä syntyneitä tipuja, joten onhan tämä kova paikka. Pitää nyt kuitenkin miettiä asia vähän laajemmasta mittakaavasta <3

      Käsitöiden osalta olen ollut riemuissani juuri siitä että tuo mummonruututekniikka on niin helppo säätää. Esim tuo toppi minkä väsäsin on hitusen liian väljä kaula-aukosta, joten virkkaan siihen varmaan vielä jonkinlaisen kierroksen täytettä. Sillähän se sitten asettuu kohdalleen 😀 Tällä hetkellä virkkauksessa ruutuja missä on yksi kierros itse kehrättyä lankaa. On kyllä hieno fiilis kun pääsee tappelemaan ihan omatekoisen langan kanssa, ei pelkoa siitä että olisi liian tasaista tai joustavaa 😀

      0
  7. Olen muutaman päivän haravoinut mökin pihaa ja myyrien tuhot ovat paljastuneet. Olen katsellut Maatiaisen siemenluetteloita. Yleensä edellytetään, että siemenet kylvetään rikkaruohottomaan maahan ja sitähän myyrien nostamat multakasat ovat.

    0
    1. Enpä ole tullut ajatelleeksi 😀 Täällä tosin on lähinnä sellaisia jyrsijöitä jotka kaivavat tunnelin mutta eivät tee multakasaa. Myyrien määrä on kyllä vähentynyt Hertan ansiosta mutta olen kuitenkin tuumaillut että paras laittaa kaikki juurekset kasvamaan verkolla suojattuihin paikkoihin. Saas nyt nähdä miten saan nuo viljelylaatikot valmiiksi…

      0
  8. Voihan myco! Kerrot varmaan torjunnan tuloksista sitten aikanaan. Meillä ei ole testattu kuin salmonella, ja ihan hirvittää ajatellakin, että niissä olisi jotain piileviä tauteja. Se olisi varmaan kirvesterapiaa koko porukalle siinä tapauksessa, mikä on harmi noitten Iitiläisten kanssa kun ei niitäkään tuhottomasti ole. Oliko testaaminen kallista?

    0
    1. Kyllähän se testaaminen maksaa, olikohan n. 150e se testipaketti 20 kanalle. Yritän tosiaan kirjata nyt muistiin ihan kaiken mitä suinkin teen niin että voi toiset sitten joko välttää tekemästä samoja virheitä tai yrittää toistaa onnistuneeseen lopputulokseen johtaneita toimenpiteitä. Onneksi löytyi muutama maatiaiskanan säilyttäjä jotka ovat tehneet vastaavanlaisen operaation omissa kanaloissaan, joten toivoa on. Kieltämättä minullakin kävi yhtenä ajatuksena mielessä että tarkoittaako tämä nyt sitten sitä että kanojen pito loppuu tähän eikä samoihin tiloihin voi tuoda ikinä mitään muitakaan lintuja. Vai ottaako ns härkää sarvista ja yrittää tehdä jotakin. Mutta on tuo myco tosiaan jännä bakteeri, minun mielestäni täydellisesti kasvanut, kookas, reipas ja kaunis Abundantia osoittautui bakteerin kantajaksi. Toisaalta taas Alvinialla on puhtaat tulokset, ja sehän oli se jalkavaivainen tipu, mistä ajattelin ettei ehkä voi ottaa siitosparveen mukaan ollenkaan. Ja se sitten onkin terve! Paljon on tullut pohdittua miten paljon eläimissä on aina uutta opittavaa. Mutta jospa syksyllä oltaisiin hitusen viisaampia 🙂

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *