Miten alkaa kesä omavaraistelijoilla? Kesäkuun yhteisbloggauksessa aiheina mm. villivihannekset, kasvivärjäys ja tuholaisten torjunta. Tuttuun tapaan linkit muihin kirjoituksiin löytyvät julkaisun lopusta. Täällä Jyväskylän alueella kevään alkamista odoteltiin pitkään ja hartaasti, tuntui ettei mitään tapahdu. Kunnes nyt sitten toukokuun viimeisellä viikolla rysähti ja kesä alkoi kertaheitolla. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen mitä saatiin valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.
Viljelylaatikot vihdoin käytössä
Kyllä, nyt täällä on viljelylaatikoita! Täällähän ei varsinaisesti kannata kaivaa missään mitään vaan mieluummin korottaa kasvualustaa ylöspäin. Nyt sitten tehtiin kolme isoa ja kolme pienempää laatikkoa, kolme pienempää on mitoitettu niin että niihin saa kiinnitettyä alennuksesta löytämäni kasvihuoneentapaisen. Että jos tomaatit arvostavat uutta multaa niin voi sitten vaihtaa sen kasvihuoneen paikkaa laatikosta toiseen. En kyllä ihmettele että oli alennuksessa (maksoi muistaakseni n. 20e), muutamat osat eivät nimittäin millään sovi yhteen mutta eipä tuossa ole mitään mitä ei parilla nippusiteellä korjaisi…
Laatikoiden alimpana on useampi sentti pahvilaatikoita. Hauska kyllä nähdä miten nopeasti laatikkopinot katosivat. Tuntui että joka paikka on täynnä epämääräisiä mm. hävikkiruuan mukana tulleita laatikoita mutta nyt tarvitsisi jo lisää. Tomaateille tarkoitettuun laatikkoon on upotettu melkoinen määrä pizzalaatikoita, arvelin että se on sopivaa kulttuuria tulevalle tomaattikastikkeelle. Pahvihan ei ikuisuuksia kestä, mutta ei kestä mikään muukaan. Ei edes asfaltti. Suurin osa ns. juurimatoista tms kankaista sisältää muovia, muutenhan ne hajoaisivat hetkessä maan sisään joutuessaan. Pahvi kuitenkin hidastaa vuohenputken yrityksiä päästä laatikoihin. Hauska sinänsä huomata miten ihmismieli toimii, sitä hätäilee että voi että, jääkö nyt johonkin joku sentti pakkausteippiä laatikoiden mukana, ja kuitenkin toinen vaihtoehto olisi käyttää metritolkulla materiaalia mikä on kokonaisuudessaan hapertuvaa muovia.
Pahvit ulottuvat jonkin verran laatikoiden ulkopuolelle, näihin ulkoreunoihin on tarkoitus lisätä puhdasta multaa ja reilusti valkoapilan siemeniä. Sekin hidastaa kutsumattomien vieraiden rynnistystä laatikoihin. Laatikoiden pohjassa on myyräverkko. Tiedä sitten oliko tuo turha varotoimenpide koska Hertta on osoittautunut reippaaksi myyrästäjäksi. Mutta verkon ansiosta näissä laatikoissa ehkä uskaltaa kasvattaa juureksiakin niin että ne päätyisivät omaan suuhun eikä jollekin toiselle.
Multa hankittiin Mustankorkealta. Tilasin viisi tonnia, mutta olisi kannattanut tilata enemmän, istutusmulta kun ei sinänsä maksa kuin 23e/tonni, rahti maksaa sitten enemmän. Omat kompostituotteet eivät mitenkään olisi riittäneet näihin laatikoihin, joten aloitetaan nyt ostomullalla ja muokataan sitten jatkossa kasvualustaa omilla aineksilla. Laatikoihin lisättiin pahvin päälle myös lahoa/lahoavaa lehtipuuta. Jos tekisi kohopenkin (hügel) niin tuota puutavaraahan upotettaisiin penkkiin reilu kerros ja sen päälle sitten kasa maata. Maan alla lahoava puu lämmittää ja varastoi vettä.
Kuvasarja laatikoiden rakenteesta avautuu alta:
Puupinnan hiiltäminen
Laatikoiden sisäpinta on hiilletty. Tämä oli tuttua juttua aidantolppien käsittelystä, poltettu pinta kestää nimittäin melkoisen pitkään maan alla. Laatikoiden poltto tapahtui kaverilta lainatulta kaasupullopolttimella, mikä ihme tuon nimi nyt sitten onkaan, kaasupistooli? Noin viiden euron kaasupullo riitti suht ok yhden ison laatikon käsittelyyn. Olen todella arka käsittelemään tulta, joten oli hyvä että alussa oli apuna myös vapaapalokunnassa toiminut kaveri. Tällainen askare muuttuu varsin nopsaan kulotukseksi jos ei ole tarkkana. Laatikoiden seinien vierusta on syytä kastella ennen polton aloitusta ja varata useampi kymmenen litraa vettä valmiiksi siltä varalta että tuli lähtee omille teilleen. Ihan hyvää treeniä tietoisen läsnäolon harjoitukseksi, yhtään ei voi keskittyminen herpaantua ja koko ajan kuunneltava sekoittuuko kaasuliekin ääneen kuivan ruohon ritinää. Olisin mieluusti tehnyt tätä hommaa sateiden jälkeisinä aamuina mutta sadettahan ei ole näkynyt…
Teoriani tästä hiilestyksestä on se, että pinnan polttaminen hidastaa puuta lahottavien elämänmuotojen työskentelyä. Sekin todennäköisesti auttaa että polttaessa puu kuumenee melkoisesti, vaikka varsinainen hiilipinta jäisikin ohueksi. Nämä laudat ja lankuthan ovat olleet pihan perällä epämääräisenä kasana vuosikaudet, joten niissä on kaikenlaista elämää mukana. Arvelin, että jos tällaiset laudat maalaa, niin maali ei aiheuta muuta kuin tarjoaa suojaisan ympäristön niille otuksille mitkä ovat jo päätyneet puumateriaalin sisälle. Joten puupinnan käräyttäminen tuntui paremmalta ajatukselta. Voin kuitenkin olla hyvinkin väärässä, aika näyttää miten nuo kestää. Pidän kuitenkin lupaavana merkkinä mm. sitä että lautojen oksankohdissa oleva pihka reagoi selvästi polttamiseen, ja toisaalta, moni puuta lahottava sieni kuolee n. 80 asteessa.
Jälkiviisaasti voisi todeta, että laudat ja lankut olisi kannattanut hiiltää ennen kuin ne kiinnitetään yhteen. Nythän tuonne jäi runsaasti erilaisia rakoja ja liitoskohtia joihin varmasti kosteus jää muhimaan. Ulkopintoihin harkitsen kalkkimaalia, aitoa sellaista on nimittäin varastossa. Jos olisi oikein hurjaksi heittäytynyt niin ehkä tuon laatikoiden alle jäävän maanpinnan olisi voinut myös liekittää? Sekin olisi ehkä osaltaan hillinnyt vuohenputkea ja juolavehnää. Mutta mennään nyt näin ja katsotaan miten kestää. Kustannuksiahan näille ei tullut muuta kuin ruuvit, myyräverkko ja kaasupullot (ja multa). Että jos nämä nyt syksyyn mennessä ovat romahtaneet niin ei siinä huonosti käynyt.
Biohiiltä pihagrillillä
Kun hiilestystä aloitettiin, kokeilin samalla myös valmistaa biohiiltä pihakeittiössä. Biohiiltä varten puun pitäisi palaa varsin hapettomissa oloissa, joten tuumasin että aitan takaa löytyneet puhki ruostuneet vanhat purkit voisivat olla sopiva väline tähän hommaan. Niihin saa laitettua kannet vanhoista ulkotulien kuorista. Puumateriaali oli ensimmäisissä kokeiluissa liiterissä kuivunutta oksaa, mm. idänkanukan oksan pätkiä. Tässä purkkiviritelmässä hankalinta oli purkin sisällön sytyttäminen, käytännössä piti tunkea pieni pahvin pala purkin ja kannen alle ja sitä kautta johdattaa tuli oksiin asti.
Mutta parhaimmillaan purkeista tuli ulos oksankappaleiden muotoisia täysin hiileksi muuttuneita palasia, mitkä sitten kipattiin kanankakkaveteen hautumaan. Tiedä sitten onko tuo virallisesti biohiiltä vai ei, ja kuinka paljon vaarallisia yhdisteitä tuosta operaatiosta syntyi, mutta jos pointti on se, että hiili vetää itseensä ravinteita ja luovuttaa niitä sitten eteenpäin niin kaipa tuo jotenkin toimii. Tämän tekniikan olennainen asia on kuitenkin se, että tällä tavalla biohiiltä voi tehdä helposti lisää samalla kun joka tapauksessa käyttää pihakeittiötä johonkin. Eli samalla nuotion poltolla useampi asia. (kuvasarja alla)
Kasvivärjäyksen opettelua
Kasvi- ja keittiöaineksilla värjääminen on nimittäin se toinen asia, mihin tänä kesänä pihakeittiötä käytetään. Suunnitelma on seuraava: kokeilen pienissä erissä (pieni kattila käytössä!) langan värjäystä ja jokaisesta kokeilusta virkkaan yhden tilkun, oli lopputulos mikä hyvänsä. Tilkut voi sitten myöhemmin koota yhteen ja muistella mikä oli mitäkin. Sipulinkuoret olivat ensimmäinen kokeilu, tämähän on sillä tavalla huoleton että uutta värjäysmateriaalia kertyy koko ajan, kunhan vaan muistaa laittaa kuoret talteen. Tässä kokeilussa oli mukana neljää eri lankaa, joista yksi itse kehrättyä (ja se kyllä huomaa!).
Toinen kokeilu tapahtui punakaalilla, kun sellainen kerran sattui nurkissa pyörimään. Googlailin asiaa ja useampi lähde sanoi että älä yritä, turha vaiva, ei toimi. Piti silti kokeilla, lopputuloksena jännittävän räikeitä siniharmaan ja punaharmaan sävyjä. Tästäkin varmaan näkee kumpi näistä langoista on itse tehtyä. Mutta tästä tämä lähtee, pieni vyyhti ja virkattu ruutu kerrallaan.
Tämähän on yksi lenkki siinä ketjussa mitä yritän opetella: kerintä/keruu, peseminen, karstaaminen, kehrääminen, värjääminen, virkkaaminen/kutominen. Ensimmäinen vyyhti itse kerittyä villaa on jo valmiina, tämä erä kaverin Pilvi-lampaasta.
Tällä lampaalla on villassa todella upea kiilto ja kuidun pituuskin oli mukava värttinällä kehräykseen vaikka oma kerintäjälki olikin epämääräistä. Melko lailla aloittelijana ei tietenkään uskalla leikata villaa kovin läheltä ihoa, joten lampaaseen jäi minun jäljiltäni varmaan puolitoista senttiä hyvää villaa. Ammattilampuri olisi varmasti antanut minun kuulla kunniani moisen räpellyksen jälkeen! Ehkä tuonkin vähitellen oppii tekemään paremmin. Ja sanonpa tässäkin, pienen villaerän pesemiseen saa näppärän apuvälineen kukkasipuleiden mukana tulleesta verkkopussista! Villa ei pääse karkaamaan omille teilleen pestessä ja pussia heiluttamalla sen voi myös lingota varsin kuivaksi…
Villan lisäksi haaveilen nokkosten keruusta tänä kesänä. Täällähän on vanhassa hevostarhassa upeaa pari metriseksi kasvavaa nokkosta mitä ei oikein uskalla syödä mutta kuituna varmaan toimii. Se onkin sitten taas ihan oma maailmansa, että kuinka nokkonen päätyy langaksi.
Villivihanneksilla herkuttelua
Piha on täynnä ilmaista ruokaa. Yritän nyt tehdä mahdollisimman usein ns. pihapiirakan niin että osan voi syödä heti ja osan pakastaa. Pihapiirakkaan kerään vajaan ämpärillisen kasveja: vuohenputkea, maitohorsmaa, nokkosta ja voikukkaa, vaihtelevasti eri määriä. Kasvit huuhdellaan ja saksitaan pieneksi silpuksi. Minulle helpoin tapa on ollut kipata koko kasvimöykky isoon pastakattilaan sipulin, valkosipulin, öljyn ja vesitilkan kanssa. Kattilassa nokkonenkin höyrystyy sen verran ettei se enää pistä.
Pohjaksi jokin suolaisen piirakan pohja ja lisätäytteiksi satunnaisesti mitä löytyy, esim. suolakurkun palaset ovat toimineet hyvin. Tässäkin oiva tilaisuus käyttää kotimaista säilökurkkua ulkomaisen oliivin sijaan. Yhteen piirakkaan sain käytettyä kahviporoissa kasvanutta osterivinokasta, voi myös lisätä juustoa tai muita itselle mieluisia aineksi. Muutamalla kananmunalla täytteet saa pysymään suurin piirtein kasassa piirakan päällä.
Tätä pihapiirakkaa voi tehdä koko kesän ajan, koska uusia versoja tulee koko ajan. Maitohorsma varsinkin kannataa latvoa, eli ei kannata kiskoa koko kasvia maasta irti vaan katkaista varsi niin että siihen jää useita lehtiä. Maitohorsma haaroittuu ja myöhemmin saa moninkertaisen sadon samasta kasvista. Tänä kesänä täytyy yrittää muistaa kerätä myös esim vadelman lehtiä teeksi, villivadelmaahan kasvaa täällä joka puolella joten lehtiä riittää vaikka kuinka. Sen sijaan voikukan kukkia en käytä, yritän lisätä täällä voikukkien määrää joten on tärkeää että mahdollisimman moni voikukka saisi kypsytettyä siemenensä rauhassa.
Jatkossa ehkä Osku Osterivinokas II (www.helsieni.fi ) voidaan määritellä myös villiruuaksi, aion nimittäin siirtää osan siitä ulkoruokintaan. Keittiöön on tarkoitus jättää osa sienirihmastosta nauttimaan kahvitarjoilusta ja osan yritän siirtää puruihin ulkomaailman puolelle. Hieman vaan hirvittää tämä kuivuus, yritän toki sijoittaa Oskun jonnekin lammen rannan puunoksiin roikkumaan mutta kyllähän siitä varmaan kulttuurishokki tulee.
Tuholaisten torjunta
Kaksimetrinen riistaverkko näyttää pitävän leonberginkoiran suht hyvin poissa kasvimaalta. Siinähän se suurin tuholainen onkin!
Mutta nyt käytössä myös kaalien peittäminen harsolla ja toisaalta peltokanankaalin istuttaminen mahdollisimman näkyvälle paikalle reilusti kaaleista kauemmas. Tällaisen houkutuskasvin ideahan on se, että kaalikasveista kiinnostuneet siivekkäät ystävät valitsisivat ruuaksi jotain muuta kuin ne kaalit mitä itse haluaisi syödä. Harson käyttöön liittyy tosin sellainen tragikoominen yksityiskohta että noiden viljelylaatikoiden reunoissa on melko isoja rakoja joista ötökät kyllä halutessaan pääsevät sisään. Joten ei se harso toimi kuin jonkinlaisena näköesteenä ylhäältä päin katsoessa… Katsotaan miten käy!
Muutoinhan täällä ei liiemmin ole ollut tuholaisia, osaltaan varmaan johtuu siitä etteivät tuholaisiksi määritellyt olennot ole vielä löytäneet tänne ja osaltaan siitä että täällä on hyvä valikoima hyönteissyöjiä. Kirjosieppo on taas täällä, ja yritän nyt bongata ovatko pihassa käyneet leppälinnut ja räystäspääskyt asettuneet tänne vai häipyneet muualle. Toisaalta tänä vuonna maata penkoessa on tullut vastaan todella paljon pieniä punaisia samettipunkkeja, mitkä siis ovat täysin vaarattomia ihmisille mutta syövät hyönteisiä ja niiden munia.
Tuholaisten torjunnassa yksi tärkeimpiä asioita tässä vaiheessa on tiedonhaku. En tunne hyönteisiä kovin hyvin, joten yritän tutustua tähän eliöryhmään tarkemmin. Leppäkerttu-kirjaa selaillessani tajusin nimittäin jo heti, että viime kesänä ihmettelemäni pienet koppakuoriaiset olivat todennäköisesti leppäkertun sukulaisia ja täysin vaarattomia olentoja. Eli parempi aina katsoa kuin katua, jos ei ihan varmaksi tunnista mikä otus on kyseessä, ei sen elämää kannata häiritä.
Mitä kuuluu muille bloggaajille?
Blogisarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkealan Heikki
Vyöhyke 1
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/06/01/villivihannesten-ja-muun-alkukesan-sadon-hyodyntaminen
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2020/
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/06/kuupuutarhurin-tuholaisten-torjunta_1.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/06/myyrasota.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/2020/06/01/suuntanaomavaraisuus-kesakuun-kiireet/
Ku ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/06/01/puutarha-satoa-jo-alkukesasta/
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-6/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/06/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-6.html
Luontoannelifestyle https://www.luontoannelifestyle.com/blogi/?p=108
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6-miten-satoa.html
Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=4636
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-2020-kesakuu.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20103
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Vyöhyke 5
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=1079