Kuluttaja! Bileet tänään!

Tänä vuonna kansainvälisen kuluttajan oikeuksien päivän teemana olisi reilu ja vastuullinen tekoäly mutta meikäläisellä on ekana mielessä kestävä ruokaketju.  Kuluttajilla on oltava oikeus saada tietoa kestävistä ruokavalinnoista. Instagramiin tein Reels-videon tästä teemasta, mutta lisätäänpä muutama sana asiasta myös laajempaan kirjoitustilaan.

Kolmen voiton ruoka tarkoittaa minusta sellaista winwinwin-tilannetta missä

1) Kuluttaja tietää mitä syö

2) Tuottaja saa palkkaa

3) Planeetta pelastuu

Eli:

Sinä saat ruokaa, minkä taustoja ei tarvitse arvailla.

Ruuan tekijä (koko ketjun huomioiden!) pystyy ostamaan omat ruokansa palkallaan.

Ruuantuotanto sitoo hiiltä ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

Kaikki voittavat! Miten?

Mitä pidemmälle agrologiopinnot etenevät, sitä selvemmäksi käy että tämä on ihan mahdollista.

Tieto on olemassa. Raha on olemassa. Ne vaan eivät aina päädy maaliin asti.

Miksi?

Sitähän tässä yritetään selvittää, se vaan ei ole ihan helppoa. Agrologiopintojen alussa mietin, että yksi eniten ihmetyttäviä asioita ruokajärjestelmässä on se, että elintarvikeyhtiöt saavat suuria voittoja, mutta samanaikaisesti tuottajat luhistuvat konkurssiuhan alle ja kuluttajat tuskailevat nousevien hintojen kanssa. Mihin ihmeeseen raha menee? Mitä reittiä?

Miksi epäreilua ruokaa on olemassa?

Ja miksi, jos vähän kärjistetään, kyseenalaisilla keinoilla tuotettu ja mahdollisesti syöjälleen haitallinen ruoka on edullista ostaa, ja samanaikaisesti reilusti ja kestävästi tuotettu ruoka kallista.

Oikeastihan ei pitäisi olla olemassa mitään muuta kuin reilun kaupan ruokaa. Siis sellaista ruokaa, missä työtä tehneet ihmiset saavat asiallista palkkaa ja muutenkin tsekkaillaan, että hommat hoituu jotenkuten päivänvaloa kestävällä tavalla.

Miten ihmeessä meillä edes on olemassa ruokaa, mikä EI ole reilulla tavalla tuotettua? Eikö sen pitäisi olla ruuantuotannon minimitaso?

Miten löytää tietoa elintarvikkeiden tuotantoketjusta?

Toinen minua mietityttävä asia on se, kuinka voi olla niin hankalaa saada tietoa elintarvikkeen tuotannosta. Olen vastannut vuosien varrella useisiin erilaisiin galluppeihin ruokamainoksista. Että onko nyt tämän värinen pakkaus parempi kuin tuon värinen, ja onko mainos kiinnostavampi, jos siinä Tämä Julkkis vai Tuo Julkkis.

Samalla pakkauksesta kuitenkin puuttuu tieto siitä kuka on tuottanut ne raaka-aineet, missä ja millä tavalla. Miten paljon työntekijöille on maksettu palkkaa ja onko heillä ollut vaikkapa työturvallisuusasiat hoidossa. Tai kun raaka-aineet ovat päässeet tehtaaseen asti, kuinka paljon energiaa on käytetty niiden prosessointiin ja millä tavalla energia on tuotettu.

Ne kaikkein olennaisimmat tiedot siis puuttuvat, eli jos minä maksan tästä ruokapaketista rahaa, niin mihin se raha käytetään, kenelle se menee ja millaista tuotantoa tuen sillä rahalla.

Läpinäkyvämpi ruokajärjestelmä

Me kuluttajat ansaitaan saada tietoa kestävästä ruuasta. Tuottajat ansaitsee saada palkkaa kestävästä ruuasta. Ja maataloudella voidaan auttaa planeettaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Keinot on olemassa!

Tieto tuotantoketjun kokonaisvaikutuksista lisääntyy koko ajan, ja kulutusvalintoihin liittyvä salapoliisityö vähenee parantuvien pakkausmerkintöjen ansiosta.

Kotimaisen tuotannon osalta näppärä vaihtoehto on suoramyynti. Silloin ainakin tietää tarkasti, mihin ja kenelle raha menee! Paikallinen REKO-rinki mahdollistaa tuotteiden ostamisen suoraan maatilalta. REKO mahdollistaa kolmen voiton ruokaostokset. Hankinnat voi kohdistaa tiloille, jotka aktiivisesti kehittävät toimintaansa kestäväksi. Tuottaja saa rahaa ilman välikäsiä. Ja itselleen saa ruokaa, jonka taustat ovat takuuvarmasti selvillä. Niinkuin niiden pitäisi aina ollakin.