Kanoille kaveriksi – maatiaiskanat saapuivat

Kaksi viikkoa kanojen kanssa on opettanut, että nämä Aasian viidakoiden maailmanvalloittajat ovat ihmeellisempiä kuin osasin odottaakaan. Ja tässä tapauksessa odotus on ollut pitkä, kiinnostuin maatiaiseläimistä 90-luvun alkupuolella. Suomalainen maatiaiskana on ällistyttävä olento. Voi vaan kuvitella millaisissa koreissa ja vasuissa ensimmäiset kanat ovat Suomeen saapuneet, kenties härkävankkureiden kyydissä, tai ehkäpä veneellä. Kana on kulkenut ihmisen mukana jotakuinkin kaikkialle maailmaan. Suomessa nämä trooppisten metsien aluskasvillisuuden linnut ovat pärjänneet vuosisatoja savupirteissä ja eläinsuojissa, ja kuin ihmeen kaupalla välttyivät ulkonäköön perustuvalta jalostukselta. Sopii miettiä myös sitä, millainen merkitys tuvissa asuvilla kanoilla on ollut kotien tuholaistorjunnassa. Kana pystyy pyydystämään lentävän hyttysen, isommista ötököistä puhumattakaan, joten sillä on ollut tärkeä rooli vaikkei munia olisi talven pimeydessä tullutkaan. Maatiaiskana välttyi jalostukselta, mutta oli vähällä kuolla sukupuuttoon kun tehokkuudesta ja taloudellisuudesta tuli kanan arvon mitta.

Onneksi maatiaiskanan ainutlaatuisuuteen havahduttiin nippanappa ajoissa, säilytysohjelman ansiosta maatiaiskanojen määrä on saatu nousuun. Säilyttäjät ylläpitävät maatiaiskanojen ainutlaatuisuutta ja eri sukulinjoja (kantoja). Kanojen polveutumisen täytyy olla jäljitettävissä niin että voidaan varmistaa, ettei risteytymistä muihin kanarotuihin ole tapahtunut. Kanojen kuulumisia seurataan vuosiraporteilla ja säilytysohjelman kanoista tehdään tutkimuksia. Maatiaiskanaan onkin syytä suhtautua asiaankuuluvalla arvokkuudella, vaikka eläingeenivarojen tutkimus voikin vaikuttaa hitaalta ja kanalan pitäjälle työläältä.

Caramelliaan kanat saapuivat 10.6.2018. Galileo, Bohemia, Rapsodia, Melodia ja Harmonia ovat syntyneet Urajärvellä maaliskuun puolivälissä hämeenkannan säilyttäjän parveen. Tavoitteena on, että ne jatkaisivat säilytysohjelmassa myös täällä asuessaan. Ne ovat niin nuoria, etteivät osaa edes kunnolla kotkottaa, kiekumisesta puhumattakaan, vaan piipittävät edelleen kuten pikkutiput. Kahdessa viikossa on kotiuduttu ja tutustuttu puolin ja toisin. Puutarhan näkökulmasta olen ilahtunut siitä, että jättipalsami näyttää olevan kanojen suurta herkkua. Ja vaikkei täällä paljon lehtokotiloita olekaan, on mukavaa että myös nilviäiset maistuvat näille pikku dinosauruksille.

Kanoja tarkkaillessa on tullut selväksi, että ne ovat uteliaita, älykkäitä ja rohkeita. Ukkonen, moottorit tai vasaran pauke eivät saa niitä hätkähtämään. Felix-kissan ensimmäinen vierailu aiheutti säikähdyksen, sen jälkeen kissaan on suhtauduttu välinpitämättömästi. Koira määriteltiin heti turvalliseksi tuttavuudeksi. Äkillinen puhe pitkän hiljaisuuden jälkeen saattaa aiheuttaa säpsähdyksen mutta muuten nämä ovat varsin rauhallista porukkaa, ainakin verrattuna kissoihin, jotka pakenevat kovia ääniä varsin herkästi. Jokainen kana on oma persoonansa. Tumman harmaa Melodia on itsenäisempi kuin muut, ja tutkii usein uusia asioita yksin. Vaalean harmaa Harmonia on ahnein, ja häikäilemättä nappaa itselleen parhaimmat palat aina kun herkkuja on tarjolla. Rapsodia on porukan arkajalka, ja säikähtää helpoiten. Bohemia on rohkea ja antaa tarvittaessa Galileo-kukolle kurinpalautuksen. Galileo etsii itseään ja opettelee uutta rooliaan rouvien henkivartijana. Ensimmäisen viikon lopulla se innostui komentelemaan kuka saa syödä mitäkin, mutta toisen viikon puolivälissä kanat kyllästyivät tarpeettomaan kukkoiluun ja laittoivat sen ruotuun. Mielenkiintoista nähdä, kuinka parven keskinäiset suhteet kehittyvät kanojen kasvaessa.

Maatiaiskanojen saapuminen oli siis vuosikausien odotuksen täyttymys. Kanat ovat hurmanneet tuhannet ihmiset ympäri Suomen, ja toivoa sopii että yhä useampi valitsisi nimenomaan maatiaiskanan. Kanoihin hurahtaneen suuri houkutus on iso valikoima erilaisia rotuja, toinen toistaan hurmaavampia. Itsekin mietiskelin, että palleroinen Orpington olisi viehättävä. Pikkuruinen Sebright on kaunis kuin koru. Vorwerk ja Wyandotte ovat kuvankauniita, ja jättiroduissa on oma viehätyksensä. Risteytymisvaaran takia muita kanarotuja ei voi Caramelliaan hankkia. Mutta miksi hankkiakaan, kun tämä hämäläisten parvi on upein joukko kanoja, mitä olen koskaan nähnyt.