Lumi tuli Caramelliaan ja nyt onkin hyvä hetki tarkastella kulunutta vuotta vähän tarkemmin. Nythän eletään kekriaikaa, eli vanha kausi tosiaan päättyi ja nyt voi hetken huilata ennen kuin katse kääntyy seuraavaan vuoteen. #suuntanaomavaraisuus bloggaajien kanssa kuukauden teemana onkin kuluneen vuoden tarkastelu. Linkkilista muihin blogeihin tuttuun tapaan tekstin lopussa. Mainittakoon että tämä yhteiskirjoittelu on ollut yksi vuoden parhaita asioita, hieno lukea muiden projekteista, aina saa uusia ideoita ja oppii uutta.
Tämän vuoden suurimmat oppimiskokemukset liittyvät ehkä eniten omaan kasvuun. Kuten aiemminkin olen todennut, niin myös omavaraisuusteemassa tärkein pääoma on se oma pääoma, kirjaimellisesti oma pää. Erityisen mielenkiintoista on ollut huomata mitkä asiat hidastavat tai jopa estävät omaa toimintaa tämän minifarmin hoidossa. Esimerkkinä yksi moottoreihin liittyvä asia: olen vuoden mittaan tapellut niin aggregaatin kuin porakoneenkin kanssa ja kokenut niiden kanssa kipunoivaa kiukkua ja harmistusta. Hiljattain mieleeni palautui muistikuva siitä että kun olen ensimmäisiä kertoja puhunut ääneen suunnitelmistani muuttaa maalle, reaktio siihen on ollut nauru ja kommentti ”ethän sä osaa edes käyttää niitä koneita mitä maalla tarvitaan”.
Tajusin että iso osa kokemastani harmista on liittynyt tuohon kokemukseen vähättelystä ja mitätöinnistä, ei niinkään siihen ettenkö voisi oikeasti osata tai oppia tai kehittää taitojani. Tuon tapaisista kommenteista tulee muutenkin todella helposti itseään toteuttavia ennusteita: mitä enemmän vastaavia asioita kummittelee takaraivossa, sitä vähemmän aivoilla on tilaa käsitellä tilanteita sellaisina kuin ne todella ovat. Aggregaatin käyttöohjettakin on hankala lukea ja ymmärtää lukemaansa jos osa aivoista pyörittää taustalla muistikuvaa itselle tärkeiden asioiden lyttäämisestä.
Tällaisten kokemusten kanssa kannattaa olla tarkkana. Miksi arvelet, ettet pysty, osaa, opi, selviydy tai pärjää? Tärkeä osa omavaraisuutta on nimenomaan omien taitojen monipuolistaminen. Mitkä asiat jarruttavat oppimista? Ja samalla on hyvä muistaa että esimerkin kaltaiset varjot omassa mielessä myös estävät avun pyytämistä. Kaikkea ei tarvitse osata, voi pyytää muita apuun tarvittaessa. Mutta kehtaako apua pyytää, jos jokin osa omasta mielestä kuiskailee, että olet ihan luuseri jos et tätäkään osaa? Omia aivojaan ei muutenkaan kannata aina uskoa, esimerkiksi tässä artikkelissa on hyviä vinkkejä siihen miten ajatustensa laatua voi tarkkailla ja muuttaa.
Toisaalta, onhan se hieno, voitonriemuinen fiilis kun sitten lopulta saa sen naulakon ruuvattua seinään kun on hetken neuvotellut asiasta porakoneen kanssa. Siksikin on hyvä ravistella omaa itseään ja kykyjään koskevia ajatuksia. Tarjolla on paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä kun lopulta ylittää vanhat, tarpeettomiksi käyneet rajoitteensa. Itseen kohdistuvaan kritiikkiin on hyvä kiinnittää huomiota myös siksi että nykyisenä nettiaikana riittää aina niitä jotka kovin mielellään arvostelevat muita ja näkevät kaikessa tehdyssä ainoastaan puutteita. Mitä kirkkaammin itse itsensä ja omat tekemisensä näkee, sen helpommin myös muiden puheet asettuvat sopivaan mittakaavaan.
Säilönnän opiskelu tänä vuonna on itse asiassa myös sellainen asia mihin liittyy vanhoja peikkoja. Pitkään ajattelin että en kerta kaikkiaan osaa tehdä keittiössä yhtään mitään. Tämäkään vanha käsitys ei pidä paikkaansa. Hillovoileivät ja hedelmäkakut maistuvat ehkä siksi erityisen makeilta kun tietää että niiden valmistus on osaltaan myös voittoa omista tarpeettomista käsityksistä. Ja toki jokainen onnistunut syötävä inspiroi uusiin kokeiluihin. Yksi tämän talven tavoitteista onkin lopettaa karkkien syönti ja korvata ne omilla leivonnaisilla, kuivatuilla omenilla ja muilla oman pihan herkuilla. Sokeria on niissäkin ja hyvällä tuurilla jokunen ravintoainekin on vielä jäljellä. Saa nähdä miten tässä käy ja kuinka usein tulee sorruttua…
https://www.instagram.com/p/B050eZelYqh/
Kolmas tärkeä oppimiskokemus tänä vuonna liittyy toiminnan joustavuuteen. Siis siihen kun asiat eivät kertakaikkiaan suju niinkuin oli ajatellut. Ajattelun ja oman toiminnan joustavuuden oppiminen on varmaan yksi parhaimpia asioita mitä maaseutuelämä voi opettaa. Oikeastaan yksikään päivä ei mene niinkuin on edellisenä iltana mielessään suunnitellut. Sään vaihtelut vaikuttavat huomattavasti siihen mitä milloinkin on mahdollista tai järkevää tehdä. Kaupunkikaksiossa asuessa oli loppujen lopuksi melko yhdentekevää mitä ympärillä tapahtui. Olosuhteet pysyivät vakiona vuodenajasta ja säästä riippumatta ja lähikaupassakin 200 metrin päässä oli 99.5% varmuudella joka päivä ihan samat tuotteet tarjolla. Toki lähikaupassa on edelleen ne samat tuotteet tarjolla vaikka välimatkaa onkin 9km. Mutta arkeen on silti tullut ihan uudenlainen ulottuvuus. Voiko tänään poimia puolukoita vai ei, miten ilmanpaine vaikuttaa leivinuunin lämpiämiseen, tarvitseeko taimia kastella vai luottaako illaksi luvattuun sateeseen. Tietoista läsnäoloa vuorokauden ympäri!
Joustavuutta tarvittiinkin juuri siksi, että moni suunniteltu asia jäi tekemättä, lähinnä sairastelun aiheuttamien viivästysten vuoksi. Kasvimaan osalta ei siis tapahtunut käytännössä mitään tänä vuonna, eli kasvatuslaatikoiden aloitus jää ensi vuodelle. Myös veden säästöön suunnitellut veden keräyssysteemit jäivät tältä vuodelta rakentamatta. Savusaunan kunnostaminen on edelleen kesken. Navetan takana olevien sortuneiden katosten korjaaminen/raivaaminen on kesken. Nämähän olisivat näppäriä mm. polttopuun kuivaukseen ja muuhun viileää, katettua tilaa tarvitseviin asioihin. Mutta kaikkea ei vaan saa tehdyksi.
Vuoden onnistumiset
Pensasruusujen lisääminen onnistui, vaikka Hertta tuhosikin kymmenestä taimesta kolme. Tässähän oli tarkoituksena lisätä sellaisia ruusuja mistä saisi hyviä kiulukoita. Suurin voitto koettiin kanalassa, olen enemmän kuin tyytyväinen tämän vuoden tipuihin: Astrantia, Abundantia, Amabilia, Alvinia, Alkemia, Amelia ja Adalia ovat hieno aloitus maatiaiskanan säilytyksessä. Alla selattavissa muotokuvat kaikista. Olen myös tyytyväinen siitä että sain hankittua kanoille lähiruokaa ja aloitettua ruokahävikin tarjoamisen kanalassa. Kanalan osalta tuntuukin että on ”valmista” siis sikäli kuin eläinten kanssa koskaan voi olla. Tilat toimivat, vuodenkierto on hahmottunut ja perusparvi on kasassa. Jos nyt vaan tautitestauksesta selvitään niin ensi vuonna saa sitten nuorikoita myyntiin.
https://www.instagram.com/p/B3q9sNGlrze/
Ja vaikkei asia liity omavaraisuuteen paljonkaan, olen erittäin iloinen että sain aksolotlien akvaarion aloitetuksi. Ehkä vähitellen saa vauhtiin myös vesiviljelyä. Jo ihan aksolotlien kulttuurihistorian takia olisi paikallaan kasvattaa akvaariossa chiliä tai paprikaa. Tässä on vielä mietintä kesken, kasvien kasvualustan pitäisi nimittäin olla sellainen ettei siitä voi irrota mitään palasia mitä aksolotlit voisivat niellä. Tällä hetkellä arvelen että taimien istutus vaahtomuoviin tehtyihin koloihin voisi olla paras vaihtoehto. Akvaarioissahan käytetään joka tapauksessa veden suodatukseen vaahtomuovia ja se on hyvä alusta akvaarion tärkeille bakteereille. Se on sitten toinen juttu kuinka kasvit saa viihtymään suht viileässä +15C huonelämmössä.
https://www.instagram.com/p/B31ZiIsFkI-/
Tulevan vuoden tavoitteet
Ensi vuonna toivottavasti saisin kasvatuslaatikot vihdoin ja viimein käyntiin. Täällähän ei tosiaan kannata kaivaa missään mitään, koska käytännössä joka neliömetri on täynnä puunjuuria ja toisaalta runsas myyräkanta rajoittaa tavanomaista maankäyttöä. Järkevämpää siis nostaa kasvualustoja maanpinnan yläpuolelle ja verkottaa kaikki paikat missä aikoo kasvattaa juureksia. Pihan laidalla odottaa pino puutavaraa mikä on jo siinä määrin kastunutta ettei sitä ole oikein järkevää käyttää muuhun kuin kasvatuslaatikoiden tekoon. Kasvatuslaatikoihin liittyy osaltaan myös kasvihuonekaavailut, katselen tässä pariakin paikkaa mihin voisi ehkä kokeilla kesäajaksi pystytettävää, osittain rakennuksen seinää vasten olevaa mallia.
Mietinnässä on myös ruutanat. Lampi tarvitsisi jonkinlaista ruokailijaa tuhoamaan runsasta kasvijätettä. Kansikuvassahan näkyy mikä on syksyn tilanne lammessa, vesikasvien lisäksi lampeen päätyy varsin paljon puiden lehtiä. Eli jotain tarvitsisi tehdä niin että veteen päätyvistä ravinteista tulisi jotain muutakin kuin lietettä lammen pohjalle. Mittasuhteiden pitäisi ruutanoiden kannalta riittää, lammen pitäisi olla syvimmästä kohdastaan kolmisen metriä joten talvehtimistilaa on. Lammen happitilannettakin saisi parannettua kunhan hulevesisysteemit saisi kohdilleen. Periaatteessahan tuossa ei tarvitsisi muuta kuin nipun vanhaa puutarhaletkua ja vanhan lävikön niin että saisi johdettua pienen määrän happirikasta vettä lampeen kuivien kausien aikana. Mutta kumma kyllä, googlailu ei ole kovin paljon auttanut ruutanoista opiskelussa. Mistä niitä ensinnäkin saa hankittua ja syövätkö ne sammakonpoikasia? Vaikka kalojen hoito akvaariossa on tuttua niin tässä kohtaa aivot lyövät tyhjää. Miten lammikkokaloja hoidetaan?
Jalopuiden lisääminen houkuttaisi, mutta voi olla että odottelen vielä hetken niiden kanssa. Lehmusta, jalavaa, saarnia ja toki myös pähkinäpensaita mahtuisi lisää vaikka kuinka. Aiemmat taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun, lehmus ja saarni varsinkin. Tämän syksyn siemenkylvöissä on sembramäntyä ja hevoskastanjaa, joten niitä toivon mukaan on tulossa mukaan valikoimaan. Lehtikuusta pitäisi myös saada tälle tontille. Alueen länsilaita saisi minun puolestani olla limittäin istutettua sembraa ja lehtikuusta, väriyhdistelmä olisi upea.Tämän hehtaarin metsänhoitosuunnitelmahan on varsin simppeli: kuusia vähennetään, koivua käytetään polttopuuna ja edistetään lehtipuiden monimuotoisuutta. Lehdot ovat yksi Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, joten kun täällä kerran on olosuhteet kohdallaan niin lehtomaisen luonnon elvytykseen on hienot mahdollisuudet. Ja toki on myönnettävä että puurakkaus yllyttää hankkimaan erilaisia erikoisuuksia, pakkohan se on kokeilla mikä kaikki kasvaa…
Marjapensaita tekee mieli lisätä, aronia, hunajamarja ja karhunvatukka olisivat ensimmäisenä listalla. Myös karviaisten lajikemäärän lisäys kiinnostaa nyt kun olen vähän paremmin hahmottanut karviaisten historiaa Euroopassa. Myös kriikunan siemeniä on kylvetty, saa nähdä lähteekö niitä kasvuun. Myös karviaisten lajikemäärän lisäys kiinnostaa nyt kun olen vähän paremmin hahmottanut karviaisten historiaa Euroopassa. Kriikuna oli muutenkin mielenkiintoinen tuttavuus, olin aina luullut että kriikuna on jonkinlainen luumun maatiaislajike, mutta sehän on tosiaan ihan oma puulajinsa.
https://www.instagram.com/p/B3SI3m9FMFc/
Ja ettei elämä olisi liian helppoa niin toki kiinnostaisi kokeilla aprikoosia ja sitrushedelmiä. Nehän pitäisi talvettaa ruukuissa sisällä. Sisäkasvien kanssa on vaan hankaluutena hortonomiasta kiinnostunut leonberginkoira. Hertta ei kerta kaikkiaan malta pitää tassujaan tai kuonoaan erossa kukkaruukuista. Näin ollen kaikki sisäkasvit muutamaa amppelia lukuunottamatta ovatkin siirtyneet navetalle. Mutta kyllähän ajatus omista sitruunoista kiehtoo, kun kuitenkin tietää että Suomessa on niiden kanssa onnistuttu.
https://www.instagram.com/p/B32HAlJlFz8/
Monista viivästyksistä ja kesken jääneistä asioista huolimatta päällimmäinen tunnelma on kiitollinen tyytyväisyys tästä vuodesta. Omat visiot alkavat vähitellen muuttua todeksi ja vuoden rytmi asettua kohdilleen. Talven kuukaudet voikin sitten käyttää uusien asioiden opiskeluun!
https://www.instagram.com/p/B3zAJfdF4D4/
Mitä kuuluu muille bloggaajille? Tässä linkkilista!
Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-10/
Jovelan talopäiväkirja omavarainen.fi/l/talvisaapuu
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-10.html
Puutarha hetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/mita-opimme-tasta-vuodesta-omavaraisuus.html
Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/11/satokausi-purkkiin.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/11/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-8.html
Torpan tyttö http://torpantytto.com/2019/11/04/miten-onnistui-omavaraisuus-2019/
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=880
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/omavaraistelevaa-elamaa-osa-10.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/suuntana-omavaraisuus-10.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2927
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/11/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/11/tyo-tekijaansa-kiittaa.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=901
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/11/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-10-loppu-slut
Paluuviite: Kesän aikana touhuttua | Sorakukka
Paluuviite: Suuntana omavaraisuus vuoden viimeisen kerran - Korkeala
Allekirjoitan tuon viimeisen kappaleen täysin 🙂 Kiitollisin mielin talveen opiskelemaan uutta!
Kiitos muuten tuosta vinkistä tehdä hyytelöä jättipalsamin kukinnoista. Keräsin kukintoja eräänä koulupäivänä, kun meillä oli tarkoitus pitää kitkentätalkoon koulukaverin mökillä. Keittelin hyytelöä sitten kotona ja tuli hyvää!
Hyvä tietää että on hyvää, en ole nimittäin vielä itse malttanut maistaa näitä tekeleitä 🙂 Arvelin kuitenkin että maistuu hyvältä kun kerran ne palsamin kukat ovat tuoreeltaankin hyvän makuisia. Onpahan sellainen luonnonvara ettei takuulla harmita ketään jos niitä syö…
Linkkisi ajatusten tarkkailuun oli tosi hyvä. Noita harjoituksia täytyy kokeilla. Ja joustavuutta tulee harjoiteltua täälläkin usein, kun asiat eivät mene niinkuin ensin ajatteli.
Lokakuun postauksessa mietit omavaraisuutta ja sen englanninkielisiä vastineita. Hyvää suomennosta ei (vielä) ole, joten ehdotan kotivaraisuutta. Kehotetaanhan ihmisiä pitämään kotivaraa yllättävientilanteiden varalle. Ja monella omavaraistelijalla on huomattava kotivara.
Kotivaraisuus! Tämähän on ihan loistava sana, täytyy alkaa käyttää enemmän. Ja onhan tässä tosiaan hupaisaa se, että n. 30 vuotta sitten tämä oli ihan vaan “normaali elämä” eikä mitään sen kummempaa erikoisuutta 😀 Tuotetaan ja tehdään itse niin paljon kuin pystyy <3
En ole tullut ajatelleeksi, että jättipalsamia voi syödä, mutta näköjään. Tosin onneksi sitä ei lähistöllämme ole, mutta pitää laittaa korvan taakse asia kuitenkin 😊. Appiukolla on joskus ollut saviseen maahan kaivetussa lammikossa ruutanoita, olisikohan ne ihan tuotu jostain ämpärillä, pitää varmistaa. Niistä ei kuitenkaan koskaan pääse eroon, niitä tulee aina sieltä pohjamudista vaikka miten luulisi kaikki kalastaneensa pois, niin olen ymmärtänyt.
Minäkin pitkään epäilin, että onko se palsami syötävä vai ei, mutta kun kahdessa eri yrttikirjassa oli asiasta maininta niin uskalsin lopulta kokeilla. Jos ei omassa pihassa kasva niin varmasti löytyy joku joka raaskii tarjota omiaan hyötykäyttöön… Meillähän myös kanat syö palsamia kesäkaudella päivittäin, eli pakkaseen päätyneet kukot ovat pitkälti palsamilla kasvatettuja. Erikoisdieetti sekin. Ruutanat ovat tosiaan sikäli mysteeri että tähän mennessä olen löytänyt lähinnä sellaisia ohjeita että laita katiska lähimpään järveen ja kerää sieltä ruutanat. Olen kuitenkin siinä käsityksessä että lähtökohtaisesti on kiellettyä ottaa luonnosta eläimiä lemmikiksi, joten en oikein tajua tätä miksi kalan pyydystäminen elätiksi olisi jotenkin eri juttu. Ja muutenkin luulisi että tällaista asiaa jotenkin valvottaisiin kun kuitenkin kaloissakin on omat tautinsa jne joten jonkinlainen varovaisuus lienee paikallaan. Ja tuo on sitten tosiaan oma lukunsa, että miten monta ruutanaa pitäisi olla ja millainen määrä niitä voisi sopuisasti tämmöisessä lammessa asua. Sammakkoeläimet haluan kuitenkin pitää siellä hengissä mutta kasvijätteelle pitäisi jotakin tehdä. Viime syksynä vesi oli niin matalalla että ihan vaan haravoin (!!) veteen pudonneita lehtiä ja muuta kasvillisuutta pois. Toki se pohjalle painunut liete olisi myös maanparannuksessa mainiota ainetta jos sitä vaan saisi jotenkin sieltä nostettua. Mutta kasveja syövä kala tuntuisi kyllä näppärimmältä ratkaisulta.
Tässä oli niin paljon hyvää asiaa, etten tiedä mihin tarttua ja mistä aloittaa, joten sanon vaikka aluksi, että niinhän se on! Ne omat mielikuvat ovat usein sekä paras kannustin että pahin jarru, uskomus siitä, että jokin onnistuu tai ei onnistu ja balanssi niiden välillä, että uskaltaa edes kokeilla 🙂
Meillä kasvaa paljon saarnia täällä Jovelassa. On vissiin ollut joskus 100 vuotta sitten hittipuu, kun täällä on pitkiä kujia ja reunuksia tehty saarnilla silloisen tontin ja peltojen rajoiksi. Meillä saarni myös kasvaa huikean nopeasti ja leviää helposti. Ihana puu kerrassan ja skandinavisessa mytologiassa myös elämänpuu, yggdrasil, joka istutettiin kotipihalle suojaamaan asukkaitaan kaikelta pahalta. Meilläkin on hyvin vanha saarni keskellä pihaa 🙂
Sulla on ollut aggregaattiongelmia? Meillä on hankintalistalla nyt aggregaatti, että jos vaan on vinkata hyvää, mutta kohtuuhintaista aggregaattia, niin kerrothan! Me tarvitaan aggrua ainoastaan pakastimen varavirtalähteeksi jos tulee pidempi sähkökatkos tai jos samasta syystä johtuen kaivon pumppu ei toimi ja pitäisi saada kasvimaalle vettä.
Onpa mahtava kuulla että jossain on saarnia enemmänkin! Täällä Jyväskylän nurkillahan se on aika lailla kasvumahdollisuuksiensa pohjoisrajoilla mutta aina kannattaa silti yrittää, täällä kun on kuitenkin muuten mikroilmasto kohdillaan saarnia varten. Puihin liittyvä kulttuurihistoria ja mytologia on kyllä kiehtovaa <3 Meillä on kyllä kiltisti toimiva aggregaatti mutta toki pari ensimmäistä käyttökertaa meni vähän panikoinnin puolelle kun oli 20 astetta pakkasta ja toki keskellä yötä katkeaa sähköt. Muutenhan täällä pärjätään ihan ok mutta kanala ei saisi mennä miinuksen puolelle. Laitan sulle tiedot tuosta laitteesta kunhan löydän sen paperit jostain, on kyllä sikäli hyvä masiina että minäkin jaksan sitä siirtää paikasta toiseen eikä ole kuin kolme nappulaa mitkä pitää laittaa päälle. Sitä en tosin tiedä kuinka moneen laitteeseen siitä riittää virtaa, itse olen vaan laittanut sen niin että kanalan lämmitin pysyy päällä. Mikä nyt sitten on kenellekin prioriteettien kärjessä 😀
Laitatko mulle myös agrekaatista tietoja, meillä sellainen on hankintalistalla ollut pitkään, mutta kun ei niistä ymmärrä mitään, että miikä olisi hyvä!
Laita ihmeessä, kiitos! Kuulostaa siltä, että teillä käytössä oleva aggru voisi sopia meillekin. Meilläkään sitä ei tarvita kuin yhteen käyttökohteeseen kerralla. Jos pitkä sähkökatkos osuisi aikaan, jolloin sadevettä ei ole, ja siten olisi saatava vettä kaivosta, aggrun voisi siirtää kaivolle ihan puoleksi tunniksi, sillä meidän kaivon kapasiteetti on yli 1000 litraa tunnissa. Sen ajan pakastin kyllä pärjäisi ilman lisähönkää.
Enpäs muuten tiennyt, että saarni ei pärjää pohjoisemmassa. Ei ole tullut koskaan tutkailtua sitä puolta, kun nuo saarnet täällä rehottelee ihan villeinä ja nuoret puut tuntuu kasvavan välillä puolen ihmisen mitan verran yhdessä suvessa 😀 Täällä Lounais-Suomessa on muutenkin paljon jalopuita, kun kartano- ja huvilakulttuuri on ollut aikoinaan vahvaa. Herrasväen puita on sitten istuteltu muuallekin kuin herraskartanoihin. Vissiin vähän naapurille haluttu näyttää vaurautta ja naapuri toisensa jälkeen on sitten halunnut näyttää, että kyllä meilläkin.. Tovin jälkeen onkin sitten muodostunut jo saarnilehtoja ihmisten nokitellessa 😀
Laitoin aggresta viestiä teidän sähköpostiin 🙂 Piti ihan tarkistaa saarnesta tietoja etten höpise omiani, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/saarni tuolta näkyy levinneisyyskartta ja kyllähän se tosiaan tuonne eteläiseen nurkkaan painottuu. Mutta tuollaiseen puunistutuskilpailuun saisi nyt kyllä yllyttää ihmisiä uudelleen, mielellään vielä niin että kenellä on pihalla suurin valikoima erilaisia puita. Tai suurimmat tammi, haapa ja raita (luonnon kannalta tärkeimmät, lähde Cajander: Luontopiha ). Just kattelen tässä yhtä meidän raitaa minkä ympärillä kasvaa muutamia ohuehkoja koivuja, moni varmaan tekisi juuri niin että kippaisi nurin sen raidan, minä taas poistan mieluusti koivut häiritsemästä raitaa 😀 Lehmuksia yritän erityisesti lisätä täällä kun niitä on näillä nurkilla pari vanhaa puuta ennestään ja muutenkin vanhemmilta ihmisiltä kuullut että lehmuksia on ollut aikoinaan enemmänkin tällä seudulla. Juuri eilen bongasin etupihalta taas harmaapäätikan, sekin viihtyy nimenomaan lehtimetsissä eli hyvä vaan että on jotain plänttejä missä kasvaa muutakin kuin kuusta, koivua ja mäntyä…
Ihanat maatiaiskanat ❤️ Ja kukin tosiaan aivan omanlaisensa. Onko heidän luonteissa paljon eroa?
Hihii, joku ihan erikseen kysyy luonteista 😀 Tässähän on siis emokanat Bohemia, Rapsodia ja Melodia (synt. 2018) joista Bohemia on kaikkein rohkein ja kesyin ja Melodia hyvänä kakkosena. Rapsodia puolestaan on sellainen herkästi säikähtävä joka menee helposti pois tolaltaan eikä rauhoitu kovin nopeasti. Tänä vuonna syntyneistä tipuista maaliskuun poikueessa on jonkinlainen mahdollisuus tunnistaa mikä on kenenkin jälkeläinen, Astrantia on Rapsodian tytär eikä niitä nyt meinaakaan enää erottaa toisistaan. Molemmat siis täysmustia valkoisella korvalaikulla, Bohemia on myös täysmusta, mutta korvalaikku on vaaleanpunaisempi. Astrantia ei ole ihan niin säikky kuin emonsa, mutta sekään ei ole kovin helposti käsiteltävissä vaikka toki tulee syömään kädestä jne tavallista. Bohemian jälkeläisiä ovat Abundantia, Amabilia ja Alvinia. Abundantia on se kaikkein rohkein koko porukasta, menee ihan vieraiden ihmistenkin syliin. Amabilia on hieman varovaisempi, ja näyttää ottavan paljon mallia muista kanoista, esim. jos Amabilia on Astrantian seurassa niin silloin se on itsekin säikympi, jos taas Abundantian, niin silloin rohkeampi. Alvinia taas on periaatteessa rohkeamman luonteinen kana, mutta koska sen jalkaa hoidettiin pikkutipuna päivittäin niin se hieman välttelee kiinniottoa, taitaa vieläkin ajatella että ei taas sitä typerää teippisidettä jalkaan… Mutta tulee usein kyllä itse syliin jos saa päättää asiasta itsekseen. Melodian jälkeläisiä ovat Alkemia, Amelia ja uskoakseni myös Adalia. Alkemia ja Amelia ovat molemmat varsin rohkeita lintuja, Amelia suorastaan varsinainen tutkimusretkeilijä, mihin nimikin itse asiassa viittaa (Doctor Who Amy Pond). Adalia taas on ihan omanlaisensa tapaus, se oli aluksi varsin seurallinen mutta joutui mitä ilmeisimmin nuorten kukkojen kiusaamaksi ja on siitä pitäen ajatellut että hyökkäys on paras puolustus joka tilanteessa. Se siis ihan tosissaan puree, jos kokee olonsa uhatuksi. Tämä käytös on tosin hieman jo laimentunut. Adalia myös mutisee itsekseen ja on muutenkin vähän sellainen oman tien kulkija. Adalia ja Amelia syntyivät siis toukokuussa ja Adalia koko porukan pienin. Siskonsa kanssa ne ovat yleensä melko läheiset mutta välillä näyttää siltä että Amelia suurempana höykyyttää pikkusiskoaan ihan vaan periaatteen takia. Mutta saas nyt nähdä, Adalia saattaa vielä yllättää kunhan kasvaa aikuiseksi, mielenkiintoinen tapaus <3 Kesällä meille muuttanut Aisopos on sinänsä hyväluonteinen kukko muttei mitenkään kesy, sen saa kyllä tarvittaessa otettua kiinni, mutta ei ole tosiaan mikään sylilintu. Mutta se vaikuttaa älykkäämmältä ja harkitsevammalta kuin aiempi kukko Galileo, joten ensi vuoden tipujen suhteen olen varsin toiveikas. Ja nythän tässä onkin se hyvä puoli että kun Aisopos ei ole kanoille mitään lähisukua niin sen voi pitää useamman vuoden täällä. Toiveissa jättää ensi vuonna yksi kukkopoika myös kotiin, mutta riippuu paljon kukkojen keskinäisistä henkilökemioista uskaltaako niin tehdä näin pienessä kanalassa. Suosituksena kuitenkin olisi että olisi aina yksi kukko 4-5 kanaa kohti eli täällä kaksi kukkoa olisi hyvä olla olemassa. Mutta joo, onhan nämä tosiaan persoonia <3
Ai sinäkin haaveilet pienestä arboretumista? Tervetuloa höpsähtäneiden joukkoon 😀
Tottakai! Täällähän on hyvin yksinkertainen metsänhoitosuunnitelma: vähennetään kuusia (isot, läpimitaltaan yli 20cm kuuset saavat jäädä, ja osa tarvitaan näköesteiksi) ja käytetään koivua polttopuuksi. Suositaan raitaa, pihlajaa, haapaa, tuomea ja leppää, ja monipuolistetaan lajikevalikoimaa istuttamalla lehmusta, saarnea, jalavia, tammia ja pähkinäpensaita. Ja tokihan näiden lisäksi pitää sitten kokeilla kaikki mahdolliset puut että kasvaako ne vai ei. Toistaiseksi jalokastanjakin on pysynyt hengissä joten eiköhän täällä uskalla kokeilla kaikenlaista. Toivelistahan on loputon, tuntuu että aina löytyy lisää mielenkiintoisia puulajeja. Että kai tässä sitten kokeillaan että kuinka monta eri puulajia mahtuu yhdelle hehtaarille 😀