Toukokuussa kirjoitamme pölyttäjistä ja eläimistä. Meidän osalta tässä teemassa hyvin kirjaimellisesti hyviä ja huonoja uutisia. Tuttuun tapaan muiden teksteihin linkit jutun lopussa, toivottavasti muilla menee eläintenkasvatuksen saralla paremmin kuin täällä…
Ensin kuitenkin pari mainintaa yleisistä kuulumisista. Tällä hetkellä parasta on se, että viljelylaatikot ovat valmistumassa! Laatikoita on kolme isompaa (reilu metri x 3 metriä) ja kolme pienempää, pienemmät on mitoitettu niin että niiden päälle mahtuu siirreltävä minikasvihuone. Laatikot nikkaroitiin jätepuusta, ts. sellaisesta lankku- ja lautatavarasta mitä on ollut vanhastaan iso pino pihan laidalla.
Lautojen valikoinnissa käytin yksinkertaista testiä: jos lauta pysyy ehjänä kun sen pudottaa reilun metrin korkeudelta maahan, sitä voi vielä käyttää rakentamiseen… Tällaista puutavaraa ei oikein voi käyttää muuhunkaan, joten hyvä että edes näihin laatikoihin. Kestää sitten minkä kestää. Laatikot on nyt tarkoitus hiiltää sisäpuolelta ja niihin tulee myyräverkot pohjalle. Varmasti tulee laitettua kasveja muuallekin kasvamaan mutta onpahan ainakin joku paikka mikä on jollain todennäköisyydellä myyriltä suojassa.
Myös taimista on hyviä uutisia. Bloggaajien siemenvaihdosta saadut tomaatit ovat hyvässä kasvussa, kaalin taimia on jo hyvä valikoima ja nyt viime hetkellä laitoin myös kurpitsaa tuloilleen. Jonkin verran tässä hämmentää se kun seuraa eteläisemmän Suomen tilannepäivityksiä ja näkee miten paljon pidemmällä monessa paikassa ollaan taimien kanssa. Mutta täytyy nyt malttaa mielensä, kevät käynnistyy kuitenkin hitaasti täällä metsän keskellä, toisaalta loppukesä taas venyy pidemmälle. Ulos istutettavilla taimilla ei ole mikään kiire!
Omavaraisuuden näkökulmasta voi vaikuttaa hupsulta että olen kylvänyt moninkertaisen määrän perennoja syötäviin kasveihin nähden. Varmaan 4/5 kaikista käytössä olevista siemenistä on erilaisia kukkia. Tänä vuonna tavoitteena mm. hirvenkellon vakiinnuttaminen osaksi puutarhan lajistoa. Tässähän on siis se periaate että ykkösvaihtoehtona ovat harvinaiset luonnonkasvit, joiden elvyttäminen tai lisääminen olisi paikallisen luonnon kannalta arvokasta. Toisekseen tavoitteena on mahdollisimman monipuolinen ja koko kasvukauden kestävä ruokatarjonta pölyttäjille.
Ja toki on paljon kukkia mitkä ovat ihan vaan kivan näköisiä. En tiedä onko esimerkiksi (jalostetusta) ritarinkannuksesta kovin paljon iloa pölyttäjille, mutta niitähän piti hankkia ihan taimina kun siemenkylvöt eivät toistaiseksi ole onnistuneet. Tänä vuonna perennataimihankinnat osuivat Kodin Kukat-taimistoon. Asian ratkaisi tarjolla olleet edulliset köynnöshortensian taimet. Yleensä nämä ovat taimistoilla noin 25e/kpl, nyt sai kolme reipasta taimea samaan hintaan. Suomessa ei ole paljon luonnonvaraisia köynnöksiä, joten aina hyvä jos saa niiden avulla lisättyä kasvimäärää myös pystysuunnassa. Sitä paitsi varjoisassa metsässä puunrunkoa pitkin kapuava köynnöshortensia on todella kaunis.
Samalla tuli sitten hankittua ritarinkannuksen taimia ja kolme syyssyrikkää, jälkimmäiset varsin kookkaita, monihaaraisia vahvoja taimia. Syyssyrikkä eli buddleia eli ”syyssyreeni” on hitusen arka talvehtimaan, joten tätä kannattaa hankkia niin paljon kuin vaan budjetti suinkin riittää ja sijoittaa taimia eri paikkoihin. Parempaa perhoskasvia ei taida olla! Ja perhosten kanssa on taidettu tehdä täällä jotain oikein, neitoperhosia on jo ollut useita lennossa. Nämähän syövät toukkina nokkosta ja joskus myös humalaköynnöstä, ja aikuisena mm. voikukkaa, ja näitä kasvejahan täällä vaalitaan muutenkin.
Hehtaarin kokoinen hyönteishotelli
Sitten niihin pölyttäjiin muutenkin. Tänä vuonna on käynnissä erinomaiset kampanjat #pelastapörriäinen #hyönteishotelli jne ja Ylen sivuilla on paljon tähän liittyvää asiaan. Olen tavattoman iloinen siitä että näinkin laajassa tietolähteessä kehotetaan välttämään turhaa nurmikonleikkuuta ja muutenkin kannustetaan luonnollisempaan puutarhanhoitoon.
Täällähän nurmea ei leikata, siitä yritetään päästä eroon juurineen. Heinäkasvien sijaan kasvatan mieluummin valkoapilaa, sammalta, suikeroalpia, niittyhumalaa, piharatamoa, nurmitädykettä tai vaikka maahumalaa. Ikkunasta katsoessa ei näe maisemassa mitään olennaista eroa, näkymässä vaan matalahko vihreä maanpeite. Luonnon kannalta heinätön versio olisi kuitenkin parempi!
Täydellisessä maailmassa ei pitäisi tarvita hyönteishotelleja. Eikä linnunpönttöjä. Asiathan pitäisi ensisijaisesti hoitaa niin, että sekä hyönteisille että linnuille riittää asumuksia ihan luonnollisesti, eikä niin että ihminen joutuu erikseen rakentamalla rakentamaan koteja eri eläimille. Mutta kun maailmantilanne on mikä on, lisäkotien askartelu on erinomainen asia niin että saadaan aikaiseksi pölyttäjäpolkuja ja ekologisia käytäviä myös kaupunkeihin ja taajamiin muutenkin.
Hyönteishotelleilla on suuri arvo niissä paikoissa missä kaavamääräykset, järjestyssäännöt tai ihan vaan sosiaalinen paine estää pihan ja puutarhan hoitamisen luonnonmukaisesti laajemmassa mittakaavassa. Olen ollut erityisen ilahtunut siitä että koululaiset ovat askarrelleet hyönteishotelleja ilmeisesti ihan etäopiskelun puitteissa. Ehkä vähitellen päästään siihen, että hyönteisten (ja lintujen) olemassaolo huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Hyönteishotellin rakentaminen voi olla ensimmäinen askel luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen muutenkin.
Mutta näistä syistä en ole itse ollut erityisen innokas askartelemaan näissä merkeissä. Täällähän kuitenkin on tavoitteena että tämä koko hehtaarin alue olisi kokonaisuudessaan hyönteishotelli. Että tarjotaan monipuolisesti lahoa, keloa, risukasoja, suojaisia piharakennuksia, ravintokasveja ja ylipäätään rauhaa olla ja elää osana Caramellian porukkaa. Arvelenkin että täällä saattaa olla huomattavia hankaluuksia saada asukkaita nikkaroituun hyönteishotelliin: majapaikkoja riittää muutenkin!
Varastoa penkoessa käsi osui kuitenkin vanhaan ruosteiseen marjapoimuriin. En käytä marjoja kerätessä poimuria, joten esine on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarpeeton. Joten mikä ettei käyttäisi tällaista materiaalia hyönteishotelliin. Asiasta lueskellessa opin etteivät kävyt välttämättä ole hyvä täytemateriaali (havupuissa terpeeniä, saattaa karkottaa joitain otuksia), joten otin ne pois alkuperäisestä asetelmasta ja korvasin lehmuksen kaarnalla ja putkikasvien paloilla. Lopullista sijoituspaikkaa vielä pohdin, todennäköisesti menee jonnekin räystään alle sateelta suojaan.
Innostuin myös porailemaan käytäviä kantoihin. Olen ollut hieman varovainen näiden käyttöön hyönteishotelleina, täällä kun kuitenkin asuu myös tikkoja, ja se on sitten siinä ja siinä haluaako tarjota kodin pörriäiselle vai ruokintapaikan palokärjelle. Mutta jos näitä koloja porailee antaumuksella ympäri puutarhaa niin ehkä joku paikka aina säästyy myös tikan ruokailulta. Vanhan koivun kannossa ja rungon pätkissä on komeita kääpiä, niistä sai mainiosti katokset porattujen käytävien suuaukon päälle. Ja nyt kun kääpiä katseli tarkemmin, huomasi, että joku on niihin jo käytäviä tehnytkin!
Harkinnassa on myös vanhojen puista pudonneiden linnunpönttöjen jatkokäyttö kimalaisten pesinä. Kuningattaria ei ole toistaiseksi ollut lennossa kuin pari kappaletta joten pesiä ehtii vielä laittaa tarjolle.
Hyönteishotelliteemaan liittyen mietin millaisia periaatteita olen tähän mennessä käyttänyt ötökkäystävällisen puutarhan rakentamisessa:
Varjele alkuperäistä kasvillisuutta, erityisesti alueella harvinaisia kasvilajeja. Älä kitke/tuhoa kasvia ennen kuin laji on varmuudella tunnistettu.
Älä katko tai leikkaa mitään, ellei ole ihan välttämätön pakko. Jos ja kun keräät tai leikkaat, tee se niin hitaasti, että näet onko kasvissa vaikkapa perhosen toukkia syömässä. Kerää kasveja joko vähän joka paikasta tai niitä yksi alue kerrallaan niin että aina on tarjolla myös pidempää kasvillisuutta.
Älä haravoi. Tai jos haravoit, niin kerää raaka-aineita sellaiseen paikkaan missä ne voivat olla kasana.
Älä hävitä lahopuuta/keloa/risuja ellei ole välttämätön pakko. Jos risuja on pakko jostain raivata, kokoa niitä kasoiksi ja aidoiksi.
Älä tapa hyönteistä, ellet varmuudella tunnista sitä vaaralliseksi tai merkittävällä tavalla haitalliseksi. Punkit, iholle pyrkivät hyttyset/paarmat/mäkäräiset, kaaliperhosen toukat ja liljakukot ovat sellaisia otuksia mitä voi vähentää.
Voi olla, että olen hyönteisten kanssa liiankin varovainen. On kuitenkin pakko myöntää, etten tunne hyönteislajistoa niin hyvin kuin haluaisin, joten parempi antaa ötököiden olla rauhassa ellei aivan varmuudella tiedä että ovat jollain lailla vaarallisia.
Nyt ehkä hyvä hetki muistutella taas myös lehtokotilon ja pensaskotilon eroista: jos sillä on napa, se on pensaskotilo! Tällainen navallinen kotilo ei ole samanlainen rohmu kuin lehtokotilo, joten sellaisen voi siirtää kauemmas kasvimaalta pohjakariketta kierrättämään. Täällä tosin tulee enimmäkseen vastaan tyhjiä kotilon kuoria. Mitä ilmeisimmin vaskitsa popsii kotiloita ruuakseen joten niitä ei ole tainnut koskaan nähdä kolmea kappaletta enempää kerralla.
Kanalan epäonni jatkuu
Sitten niihin huonoihin uutisiin: ei tullut tipuja. Tipujen piti siis kuoriutua 26.4. mutta mitään ei tapahtunut. Odottelin seuraavaan iltapäivään asti, josko jotain alkaisi tapahtua. Munien liikkumista, piipitystä, ensimmäistä reikää munankuoreen… Ei mitään.
Konehaudonnan epäonnistuminen on aina kurja juttu, ja tuntuu sitä pahemmalta mitä myöhemmässä vaiheessa munat menevät kesken. Kokeneemman kanailijan kanssa käytiin läpi mahdollisia syitä, ja siinä olikin miettimistä kun nyt nimenomaan yritin tehdä kaiken niin huolellisesti kuin suinkin niin että tiput pääsisivät hyvään alkuun. Esimerkiksi suurin osa munista kerättiin niin tuoreeltaan että olivat vielä ihan lämpimiä siinä vaiheessa kun hain ne kanalasta.
Hautomakoneen ilmankosteus laski parina päivänä kun vesiletkun pää oli pompannut ulos vesiastiasta, tätä arvelimmekin todennäköisimmäksi syyksi ongelmiin. En tosiaan ollut aiemmin nähnyt, että se vesipumppu saattaa itsekseen heiluttaa vesiletkua niin että letkun pään paikka siirtyy!
Mutta kun sitten rikoin munat kompostiin, selvisi etteivät munat olleet lähteneet kehittymään yhtään. Niissä ei ollut tapahtunut yhtään mitään. Ja tässä sitten olikin pieleen menneen päätöksen kohta: en tehnyt munien läpivalaisua ensimmäisellä viikolla. Tuumailin, että on parempi olla availematta konetta ja parempi ettei käsittele munia yhtään enempää kuin on täysin välttämätöntä. Ajattelin ettei se haittaa, jos siellä sitten olisikin muutama muna mitkä eivät lähde kehittymään. En ottanut huomioon sitä mahdollisuutta että kaikki jäisivät tyhjäksi!
Joten nyt on sitten uusien munien keruu käynnissä, toki kuluneen viikon aikana kanat ovat munineet vähemmän kuin yleensä, joten munien keräys on ollut hidasta: ja viikon säilytyksen jälkeen haudonnan onnistumisen todennäköisyys alkaa laskea… Viime munaerään sain suht luotettavasti munia kaikilta kanoilta, nyt pesässä on näkynyt useimmiten Astrantia tai Adalia, joten osa ei taida munia tällä hetkellä ollenkaan. Mutta ei auta muu kuin kerätä mitä pystyy ja tarkistaa sitten lähtevätkö kehittymään.
Tässä on nimittäin sellainenkin villi mahdollisuus että kukko saattaa olla hedelmätön. Tämä on sellainen vaihtoehto mitä en ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan. Kukko kuitenkin käyttäytyy normaalisti, on siitoskukoksi sopivan ikäinen jne joten pidin ihan itsestäänselvänä että munat ovat hedelmöittyneitä. Etenkin kun ne mielestäni ovat näyttäneet sellaisilta. Mutta toki on täysin mahdollista että olen katsonut keltuaisia väärin. Ihmisaivothan ovat siitä jännä vempain, että ne hyvin mielellään tulkitsevat aistihavaintoja odotusten mukaisesti. Sitä voi rikkoa sata kananmunaa ja joka kerta nähdä niissä hedelmöittymisen merkit mikäli se on ennakko-odotusten mukaista. Tässä hyvä kuva keltuaisessa nähtävissä eroista, ja juuri tuollaisia renkaan ympäröimiä täpliä olen mielestäni nähnyt.
Jos toinenkin haudontaerä epäonnistuu, ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa. Joko jostain pitäisi löytyä Mycoplasmaton kukko tai sitten pitäisi saada siitosmunia jostain muualta. Ja jos mennään siihen, että munat tulevat muualta, niin näiltä nykyisiltä linnuilta ei sitten saa jälkeläisiä, lukuunottamatta Alviniaa, Ameliaa ja Amabiliaa mikäli pysyvät terveinä ja jatkavat parvessa vielä syksyllä. Tässähän on kuitenkin takarajana syksyn pakkasten alku: talvitiloihin ei mahdu määräänsä enempää lintuja, joten tipujen pitäisi ehtiä syntyä mahdollisimman pian niin että ennättävät kasvaa tarvittavaan 4kk ikään ennen kuin niille voi tehdä verikokeet.
Tämä onkin nyt hyvä esimerkki tilanteesta, missä yksi ainoa päätös (päätös jättää munat läpivalaisematta) johtaa hankalaan ketjureaktioon missä useimmat mahdolliset lopputulemat ovat kaikki huonoja. Mutta katsotaan nyt mitä nyt kerätyille munille tapahtuu, lähtevätkö kehittymään vai eivät. Joka tapauksessa: jos teillä on tänä keväänä kotieläimillä poikasia, halatkaa niitä puolestani. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että lisääntyminen onnistuu toivotulla tavalla! Oli teillä sitten tipuja, kilejä, karitsoita, vasikoita tai mitä vaan: onnittelut!
Muitakin koettelemuksia
Eikä siinä vielä kaikki, huhtikuusta kului pari viikkoa myös kädettömänä. Tavallaan oli ihan hyvä kokemus tämäkin, olen usein ajatellut että olisi järkevää opetella tekemään asioita mahdollisimman paljon myös vasemmalla kädellä. Tätähän oli nyt hyvä harjoitella kun oikeaan käteen ilmestyi vyöruusu. Ihan uusi ilmiö minulle, onneksi kuitenkin sain lääkityksen neljän päivän sisällä oireiden alkamisesta.
Ja muutenkin tämä taisi olla vyöruusun kevytversio, siihen ei sisältynyt mm. kipuja juuri ollenkaan. Ainoastaan muutaman ensimmäisen päivän ajan oli hetkittäin samantapaista jomotusta kuin ampiaisenpistossa. Eli paljon huonomminkin olisi voinut käydä, nyt kuitenkin käden iho on korjaantumassa ja kättä voi käyttää jo melko lailla normaalisti. Edelleen tosin suojaan käden ihoa mahdollisimman paljon.
Oli mielenkiintoista huomata että vyöruusu aiheutti itselleni enemmän arjen vaikeuksia kuin mitä koronasta on tähän mennessä tullut. Nyt ehkä pääsin vähän paremmin kiinni niihin tunnelmiin mitä monilla on tänä keväänä ollut kun joutuu opettelemaan uusia rutiineja ja tuntuu että kaikki kiva on kielletty. Nyt ollaankin koronan suhteen hankalassa vaiheessa, usean viikon poikkeustila on uuvuttavaa ja monille vaikeimmat hetket voivat tulla silloin kun rutiinit taas uudelleen vaihtuvat juuri kun edellisiin oli totuttu. Taas muistutuksena, tästä linkistä löytyy kokoelma mielen hyvinvointiin liittyvää ilmaista tietoa ja lisämateriaalia.
Mutta kaikesta huolimatta kevät edistyy, joka päivä jotain uutta. Luontohavaintopäiväkirjani mukaan kevääntulo on kaikkinensa viikkoa myöhemmässä kuin viime vuonna, esim. mustarastaan ja punarinnan kotiinpaluu tapahtui viikkoa myöhemmin. Toisaalta näsiä on kukkinut paremmin kuin viime vuonna, nyt on nähnytkin hyvin kuinka paljon näsiää on lähimetsissä. Havupuiden seassa pinkkinä kukkiva pensas on hätkähdyttävä näky.
Linkit muihin kirjoituksiin
Kuinka kevät edistyy muualla Suomessa? Blogilinkit tarjolla kasvuvyöhykkeisiin jaettuna. #Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00
Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista.
Sarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkealan Heikki
Vyöhyke 1
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatuksen-edistyminen
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2020/
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20051
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html
Luontoannelilifestyle https://www.luontoannelifestyle.com/blogi/?p=93
Avaa silmäsi ja hengitä https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista
Koivunjuurella https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1298
Ku Ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat/
Vyöhyke 5
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=1047
Norja
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html
Paluuviite: Tilusten esittely ja taimikasvatuksen edistyminen | Laura eli Javis
Onpas siellä ollut harmeja kerrassaan 🙁 Mutta on ollut ilojakin, painakoot ne vaakakupissa enemmän. hehtaarin hyönteishotelli kuulostaa ihanalta! Eipä meilläkään hyönteishotelleja tarvittaisi täällä luonnon keskellä kun asutaan ja tontilla on kaikenlaista kukista kukkiviin yrtteihin ja lahoaviin puihin, mutta ihan omaksi iloksi niitä ötökkähotelleja on ollut mukavaa tehdä ja niiden myötä sitä myös tulee ajatelleeksi hyönteisten hätää konkreettisemmin, kun tuumasta tarttuu toimeen. Luonnon ja eläinten suojelemisen tärkeys on kyllä muutenkin nykyään mielessä monessa asiassa ja omien toimien peilaaminen niiden kautta on tullut entistä tärkeämmäksi myös puutarhapuuhissa. Siinä missä kasvattelee omaksi ravinnoksi kasveja, on hyvä kasvattaa niitä myös pölyttäjillekin. Molemminpuolinen hyöty 🙂
Kiitos <3 On kyllä jännä päästä seuraamaan että kuka tai mikä muuttaa asumaan tuollaiseen hotelliin. Ja muutenkin tutustua paremmin tähän osaan eliömaailmaa. Muutama vuosi sitten oli tosi mielenkiintoista tutustua madagaskarin sihiseviin torakoihin lemmikkeinä. Ihan uudella tavalla avautui maailma kun näki niiden yksilölliset erot käyttäytymisessä ja ruokailumieltymyksissä jne. Mutta villit hyönteiset ovatkin sitten jääneet vieraammiksi. Ehkä hyönteishotellien avulla pääsee helpommin tutustumaan 🙂
Oi voi, on sinulla ollut vaikeuksia kanojen kanssa. Ihan sydän sykkyrällä täällä seuraillaan ja pidetään peukkuja, että saisit uusia terveitä tipuja ja kantaa jatkettua. Arvokasta työtä teet ja toivotaan, että toisella kierroksella onnistaa! ❤️
Kiitos <3 Toivottavasti nyt tosiaan lähtisi sujumaan, hankalaa kyllä kun menee kaikki mahdollinen pieleen... Mutta sillä mennään mitä on. Ja jos nyt huonoin vaihtoehto toteutuu niin sitten täytyy vaan aloittaa uudestaan parven rakentaminen.
Meillä meni myös haudonnat plörinäksi! 16 munasta 3 lähti kehittymään. Kukossa todennäköisesti vika, koska viime vuonnakin 16 munasta vain joku 6 kehittyi. Olin jo ihan laittamassa Synkkää pataan, mutta toisaalta se on niin mukava kukko ja säyseä tuota meidän pikku-Kuukunaa kohtaan.
Harmittava tuo sinun käsijuttusi!