Suuntana omavaraisuus: lokakuu 2020

Kesä 2020 alkaa olla ohi, vaikkei pakkasia olekaan vielä tullut. Tuntuu oudolta aloittaa lokakuu ilman ainuttakaan kuuraista aamua. Mutta kun kerran syyspäivänseisauskin on ollut ja mennyt niin ei auta muu kuin uskoa että kesä meni jo. Tämän kuukauden #suuntanaomavaraisuus blogisarjassa tarkastelemmekin kesän kulkua eri blogeissa. Blogiryhmää luotsaavat Tsajut ja Korkealan Heikki ja tuttuun tapaan linkit muihin kirjoituksiin löytyvät tekstin lopusta. Viime kuussa en osallinutkaan blogisarjaan, joten tässä tulee nyt tiivistettynä loppukesä kokonaisuudessaan.

Hyviä kukkoja!

Kanalan kuulumisista sen verran että juhannustipuista on kehittynyt kertakaikkisen upeita nuoria kanoja ja kukkoja. Kanathan jäävät kaikki kotiin, eli jos lokakuun lopulle sovittu siipikarjan tautitestaus onnistuu ihanteellisella tavalla, talveksi olisi koossa 10 kanan ja 3 kukon parvi. Jännä kyllä nähdä miten poikueet käyttäytyvät eri tavalla, tämän poikueen kukot eivät ole vielä kertaakaan tapelleet keskenään vaikka viimevuotiset pöllyttivät toisiaan paljon nuorempina. Toivonkin että voisin tosiaan jättää Banjon lisäksi kaksi muuta kukkoa kotiin kuten maatiaiskanan säilytysohjelmassa olisi toivottavaa tehdä.

Kolme kukkoa on myynnissä, erityisesti pienelle suloiselle harmaalle Bilbolle toivoisin kotia. Bonobon myymistä olen alkanut empiä, se kun on Bibliofilian poikakaveri enkä ehkä halua niitä erottaa. Nämä kaksi nukkuvat vierekkäin nuorisohuoneen ylimmällä hyllyllä erossa muista. Bibliofiliaa sitä paitsi vähän kiusataan muiden kanojen taholta joten sille olisi kyllä varmasti hyväksi saada pitää oma kukkoseuralainen kotona. Mutta joka tapauksessa kaksi tai kolme kukkoa pitää saada vähennetyksi ennen pakkasia. Kanojen kannaltahan nämä lämpivät kelit ovat olleet mahtavia, nuoret pääsevät vielä vuoropäivinä laiduntamaan vaikka kaikki toki saavatkin tuoretta vihreää päivittäin tarhaan.

Aikuisilla kanoilla on käynnissä varsin perusteellinen sulkasato eivätkä ne muni tällä hetkellä ollenkaan. Voikin olla niin että seuraavasta paikkakunnan REKO-jaosta täytyy alentua ostamaan kananmunia! Järkyttävää! Mutta hyvä vaan että pitävät lomaa ihan kunnolla, ehtiihän sitä munia myöhemminkin. Ja nuoret eivät tietenkään vielä muni, saa nähdä aloittavatko ollenkaan ennen uutta vuotta. Jos olisivat fiksuja, niin odottaisivat pimeimmän kauden yli ja keskittyisivät vaan muuhun aikuistumiseen. Saas nähdä.

Villasta vaatteeksi

Tavoitteeni opetella tekstiilintuotannon koko ketju ((villan kasvatus) – kerintä – kehräys – värjäys – virkkaus/kudonta ) edistyi kesän aikana mainiosti. Paras yllätys värikasveissa oli rikkaruohona meille päätynyt tummarusokki, mistä näköjään tulee todella kivan näköistä oranssinkeltaista!

View this post on Instagram

Olipahan oppimiskokemus 😮 Tässähän kävi niin, että keväisen ostomullan mukana viljelylaatikoihin ilmestyi "rikkakasvi". En sitä äkkiseltään tunnistanut, joten tapani mukaan annoin kasvien olla kunnes kukinta alkoi ja tunnistus oli helpompaa. Määrittelin tämän tummarusokiksi ja @naturegateofficial tiesi mainita että tätä on käytetty lankojen värjäykseen 🤗 Lisäselvittely lupaili oranssinkeltaista väriä alunan kanssa. Ja just sitähän kattilasta tulikin 💛 Tässä siis 50g suomenlammaslankaa, n. 5g alunaa ja n. desin verran kukintoja. Tulos on niin hieno että annan noiden loppujen kukkien tehdä siemeniä siinä toivossa että tätä olisi ensi vuonnakin käytettävissä. Tuossahan se nätisti mahtui olemaan mangoldin ja lanttujen vieressä. Että kiitos vaan @mustankorkea hyvästä värjäyskasvista 😀 #caramellia #korpilahti #tummarusokki #bidenstripartita #burmarigold #beggarticks #threelobebeggarsticks #värjäys #kasvivärjäys #langanvärjäys #villalanka #plantdyeing #yarndyeing #dyersofinstagram #spinnersofinstagram #spindlespinning #plantcolors #orangedye #käsityöt #rikkaruoho #rikkakasvi #yarnlove #yllätyskasvi #antaakaikkienkukkienkukkia #finnsheep #suomenlammas

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Virkkaushommat ovat edistyneet sikäli mainiosti että omaan vaatevarastoon on ilmestynyt kuvassa vielä keskeneräinen mummonruutu-kolmiohuivi, villapaita ja taskuhuivi. Taskuhuivi on kertakaikkisen nerokas keksintö, siis lämmittävä vaatekappale missä on taskut mukana!

View this post on Instagram

Taskuhuivi! 🤗💖 Vasta nyt opin että tällaisen on joku keksinyt, siis hartioiden lämmikkeeksi sopiva villavaate missä on taskut! Hertta esittelee tässä taskuhuivin toimintaperiaatetta 😊 En löytänyt riittävän ymmärrettävää ohjetta tällaisen näpertämiseen joten kehittelin sellaisen itse. Tässähän on keskikohtana n. 40 cm leveä mummonruutu ja sen molemminpuolin jatkettu pituutta. Taskujen taustana on tiiviimpi ruutu. Taskujen ruutukuvio on Margaret Hubertin kirjasta The Granny Square Book sivulla 59 😊 Lankana villapaitaprojektin jämät eli @novitaknits Karamellia, 7 veljestä Syreeniä ja Nallesta sinistä, pinkkiä ja harmaata sun muita kerien loppuja. Onpahan nyt lämmike minkä mukana kulkee nenäliinat, kännykkä tms asiat, kolikoiden tai kynien säilytyksessä virkattu huivi ei ehkä kuitenkaan toimi 😀 #caramellia #korpilahti #taskuhuivi #pocketshawl #mummonruutu #mummonneliö #grannysquare #virkkaus #virkkaaminen #hartiahuivi #shawl #crocheting #crochetshawl #leonbergeroftheday #leonberginkoira #leonberger #käsityö #itsetehty #crochetersofinstagram

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Suureksi ilokseni pääsin mukaan myös kaverin lampaiden kerintään, ja siitä tuliaisena tuli puolitoista kiloa villaa talven puuhailutarpeiksi. Ja hyvä niin, koska koko ajan enemmän ja enemmän harmittaa alkuperältään epämääräinen villalanka. Ehkä jossain vaiheessa pääsee siihen tavoitteeseen että käyttää ainoastaan villaa mikä tulee itse henkilökohtaisesti tuntemistani lampaista. Tai sitten kierrätettyyn villaan, esim. nyt pihakirppiskäynillä nappasin talteen jotakuinkin kilon verran vanhaa 100% villalankaa. Mutta hankalaahan tämmöinen periaatteellisuus on, valmiiden villalankojen houkutus on hurja!

Satokauden oppitunnit

Mitähän tästä nyt sanoisi? Yleistunnelma on tyytyväinen. Paljon onnistumista vaikka toki omavaraisuuden näkökulmasta satomäärät ovat sellaiset ettei tästä nyt montaa ateriaa kerry. Mutta tämähän on opettelua ja harjoittelua, joten pienetkin määrät ovat tärkeitä.

Parsakaalit onnistuivat ilahduttavan hyvin, ensi kerralla täytyy ehkä laittaa taimia harvempaan ja ehkä jopa jotenkin lannoittaakin niitä. Varsinaiset tuotokset olivat melko pieniä, mutta hyönteistuhoilta vältyttiin jotakuinkin kokonaan. Suurin hankaluus parsakaalien kanssa oli niiden äkillinen kukinta. Lajikkeitahan oli erilaisia ja välillä oli todella vaikea arvioida kypsymisastetta, kehittyvä kukinto saattoi olla tosi pieni ja sitten seuraavana päivänä jo puhjeta auki. Ensi vuonna osaa ehkä paremmin tarkkailla että missä järjestyksessä parsakaalia kannattaa kerätä. Hukkaanhan ei mene mitään, vaan kaikki mitä ei itse syö, menee kanalaan joka tapauksessa.

Herneitä pitää laittaa jatkossa paljon paljon enemmän. En tosin tiedä mikä määrä olisi tarpeeksi niin että niitä riittäisi myös säilöttäväksi asti… Voiko tuoreisiin herneisiin koskaan kyllästyä?

Kesäkurpitsat onnistuivat odotetusti, keltaiset kasvoivat jotakuinkin banaanin kokoisiksi ja näköisiksi niin että yksi kurpitsa riitti aina sopivasti yhteen ateriaan. Vihreäkuorisia (mikä mahtoikaan olla lajike…) kesäkurpitsoja kasvoi 8kg säilöttäväksi. Tätä urakkaa pitäisi vielä jatkaakin, ensimmäisen erän säilöin mustaherukanlehtien kanssa etikka-kesäkurpitsaviipaleiksi. Muitakin reseptejä ehtinee vielä kokeilla.

Punajuuret pääsivät yllättämään maukkaudellaan. En millään malttanut harventaa niitä, joten jäivät pieniksi, mutta ensi vuonna täytyy varata näille paljon enemmän tilaa. Raidallinen Chioggia osoittautui erinomaiseksi uunijuuresmateriaaliksi.

Perunoitakin tuli, vaihtelevan kokoisia mutta varsin hyviä. Näitähän oli ämpäreissä ja kasvilavassa, jatkossakin ehkä houkuttaa enemmän perunoiden kasvatus astioissa. Voi vaan kipata koko höskän kumoon ja poimia potut. Tai sitten pitäisi vaan oppia miten perunoita kerätään maasta ilman että tulee siinä sählätessä samalla keihästäneeksi työkalulla pari pottua joka erästä.

Tomaattien osalta Moneymakerit ilahduttivat sinnikkäällä kasvullaan avoimen taivaan alla. Nämä eivät tosiaan vähästä hätkähdä, vettä tuli välillä melkoisina kuuroina mutta eipä se näyttänyt Moneymakeriä säikyttävän. Sen sijaan viherhuoneen lajikekokeilut eivät oikein toimineet, pääasiassa pienten kasvatusastioiden takia. Sen verran toki sai maisteltua että ymmärrän hyvin mistä Gardener’s Delight-lajike on saanut nimensä. Isommissa astioissa olisi varmasti tullut paremmin satoakin.

Tomaattien kanssa minua nimittäin hieman hämmentää mikromuoviongelma. Siis kun periaatteessa tuntuisi näppärimmältä hankkia tomaateille aina uudet säkit multaa, ja laittaa säkit sitten isoihin laastipaljuihin viherhuoneeseen. Mutta tästä tuntuu olevan monta eri näkemystä, että kuinka paljon asioita liukenee niistä muoveista mitä ei ole tarkoitettu elintarvikekäyttöön. Toisaalta tuntuisi taas oudolta ostaa erikseen elintarvikemuovista tehtyjä uusia muoviastioita tätä tarkoitusta varten, kun kerran kierrätettyä tavaraakin voisi käyttää. Ja jos tätä muovijuttua alkaa miettiä, niin mites sitten ne ämpäripotut, eikö niihinkin tartu sangoista muovia? Tästä olisi kiva kuulla muiltakin näkemyksiä, kun tuntuu että mielipiteet ovat jyrkästi vastaan tai puolesta. Millaisessa muoviastiassa voi kasvattaa syötäväksi tarkoitettuja kasveja?

Hedelmien ja marjojen osalta tänä vuonna ei erityisemmin juhlittu. Punaisia herukoita tuli jonkin verran, mustia ei juuri mitään ja karviaisistakin sai vain pari hillopurkkia. Ja joka tapauksessa on tarkoitus nyt hieman leikata mustaherukkapensaiden rivistöä, nehän ovat 50-luvulla istutettuja ja kasvaneet sikinsokin keskenään. Jospa vanhimpien oksien poistaminen vähän piristäisi. Omenista sai just ja just yhden piirakan kun leikkeli ötököiden vioittamat osat pois. Mutta seuraavien vuosien iloksi tuli hankittua kaksi hunajamarjapensasta ja karhunvatukka, eli jotain uutta sitten jatkossa. Saskatoon/marjatuomipihlaja pitäisi myös saada valikoimaan. Mutta vadelmaa ja mustikkaa oli runsaasti, ja puolukat on vielä keräämättä. Joten ei tässä sesonki ihan vielä ole ohi!

Katse kääntyykin jo ensi kesään. Kukkasipuleista on osa jo istutettu, niiden kanssahan tuli jälleen kerran itsehillintäongelmia. Sitä pitää itseään jotenkin ”valveutuneena” ja ”harkitsevana” kuluttajana mutta annas olla kun kukkasipulit tulevat myyntiin, sitä vaan yhtäkkiä huomaa klikkaileensa nettikauppaa ja saa vieläpä itsensä kiinni siitä että iloitsee sipuleiden kappalehinnan jääneen matalaksi. Tosiasiassa minulle on kuitenkin melkoinen mysteeri miten tarkalleen ottaen kukkasipulit tuotetaan, miten niitä käsitellään ennen kauppoihin päätymistä ja mitkä ovat niiden tuotannon kokonaisvaikutukset ympäristöön. Luomusipuleitahan alkaa olla tarjolla yhä useammin, ja ehkä jatkossa itsekin muistan keskittyä niihin… (mutta kun alennusmyynti…!)

View this post on Instagram

Tylsän värinen kuva, eikös vaan? 🙄 Katsotaan tilannetta uudestaan toukokuun lopussa 😀 Tässähän kävi taas niin että menetin itsehillintäni ja tilasin kukkasipuleita. Asiahan ei ole yksiselitteisen riemukas, kukkasipuleiden massatuotanto on nimittäin valtava bisnes. Voi vaikka pohdiskella millä aineilla sipulit on käsitelty jotta saadaan estettyä salamatkustajien siirtyminen maasta toiseen 🤔 Aivan varmasti ympäristön kannalta olisi ollut parempi käyttää nämäkin rahat kotimaisten luonnonkasvien taimiin ja siemeniin. Mutta tässä sen näkee, ei vaan aina pysty harkitsemaan asioiden kestävyyttä loppuun asti 💗 Kulutustottumusten muuttaminen ei ole helppoa. Joku shoppailee kenkiä tai käsilaukkuja, minä sipuleita 😂 Tarpeellista vai ei? Kenen näkökulmasta? Tarvitsenko oikeasti neljä uutta erilaista punaista tulppaanilajiketta? 😮 Yllätyspussin kanssa kävi taas hyvä tuuri, mukana oli kahta erilaista punaista liljaa. Balkaninvuokko ja sinisahrami ovat ihan uusia tuttavuuksia, missähän ne parhaiten viihtyisivät? 🤔 #caramellia #korpilahti #kukkasipuli #flowerbulbs #shoppailu #ostokset #taasmennään #syksy #puutarhahommia #narsissi #tulppaani #lilja

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Mitä kuuluu muille bloggaajille? Onko tehty överit kukkasipuleiden kanssa vai kerätty jättimäinen sipulisato muuten vaan?

Vyöhyke 1

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/10/05/urbaania-omavaraisuutta-sato-2020/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/yksinkertaistaelamaa/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/10/mita-taman-vuoden-sadosta-opittiin.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/10/satokauden-tilinpaatos.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-osa-10-2020/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/10/suuntana-omavaraisuus-osa-10-sadonkorjuu.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20521

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/10/unelmana-omavaraisempi-elama-sadonkorjuu.html

6 kommenttia artikkeliin “Suuntana omavaraisuus: lokakuu 2020”

  1. Paluuviite: #Suuntanaomavaraisuus osa 10, 2020 - Tsajut

  2. Paluuviite: Urbaania omavaraisuutta: Sato 2020 | Laura eli Javis

  3. On kyllä ollut niin erikoista, kun lämmöt huitelee vielä kesäisinä. Normaalisti on sentään jo pientä huurua ollut aamuisin maassa, mutta ei tänä vuonna. Voi miten iloisen keltaista lankaa olet saanut värjättyä, aivan ihanaa!

    Me kasvatettiin tomskut tänä vuonna ämpäreissä, jotta niissä pysyisi vesi paahdeviikkoinakin. Mikromuovi on tietysti tärkeä asia, mutta meinasin, että rajansa kaikella. Meillä kun ei muovia muutenkaan ole täällä juurikaan, niin ehkä oma maailmamme ei kaadu siihen, että meillä on pari ämpäriä. Ämpärikasvatus oli kyllä ihan kiva kokeilu ja voi miten helppoa oli tyhjentää kasvihuone sadonkorjuun jälkeen. Ämpärit kärryyn ja tyhjennys komposteihin, ämpärit huuhdeltiin ja ne ovat valmiita palvelemaan jälleen. Omatuntoa ei kirpaissut yhtään 😉

    1. Jep tuo tummarusokki oli ihan huippulöytö, jätin nyt piruuttani pari kasvia siementämään kasvulaatikoihin niin saa ensi vuonna ehkä enemmän värimateriaalia 🙂 Mutta joo, näistä muoviasioista ei aina tiedä mitä ajatella. Olen käsittänyt että monet miettivät mitä yhdisteitä ruokakasveihin voi liueta jos astiana on jotain muuta kuin elintarvikemuovi. Minusta kuitenkin olisi niin näppärää käyttää laastipaljuja, että laittaa vaan multasäkit suoraan niihin. Jos siis tomaateille olisi kuitenkin hyvä olla aina uutta multaa alustana. Nyt käyttämäni ruukut olivat selvästi liian pienet, joten taidan ensi vuonna palata laastipaljujen hyödyntämiseen. Ja perunoille ämpärit ilman muuta myös, just olen joutunut pari päivää pitämään taukoa puutarhahommista kun sain ison rakon keskelle kämmentä perunoita kaivaessani. Helpompaa jos voi vaan kipata ämpärin nurin ja poimia potut 😀

  4. Oi, pidän peukkuja että uudet linnut olisi terveitä. Aikamoista kiekunaa siellä sitten kolmen kukon voimin, mutta ehkä heillä on stemmat kohdillaan. Ihanaa syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *