aksolotli

Aksolotlit saapuivat

Vuosien odotus, mietintä ja suunnittelu vaihtui käytännön arkeen aksolotlien kanssa. En edes muista, kuinka pitkään aksolotlit ovat olleet suunnitelmissa, yli kymmenen vuotta joka tapauksessa. Ja nyt ne ovat täällä! Aksolotli on monille entuudestaan tuntematon otus, joten alkuun hieman perustietoa. Tässä pari lyhyttä videota ja tekstin lopussa linkkilista muihin tietolähteisiin.

Mikä on aksolotli?

Aksolotli on siis meksikolainen sammakkoeläin, luonnossa se on äärimmäisen uhanalainen ja keikkuu sukupuuton partaalla luontaisen elinympäristön tuhoutumisen vuoksi. Aksolotleilla ja ihmisillä on pitkä yhteinen historia, se oli tärkeä eläin asteekeille ja aksolotlit uiskentelivat kelluvien puutarhojen (chinampa ) lähettyvillä. Aksolotleja on myös syöty, ja toive saada niitä uudelleen ruokalistalle myös edistää niiden suojelua luonnossa.

Eurooppaan aksolotlit ovat saapuneet jo 1863 eli kyse ei ole mistään uudesta eläimestä. Jos tuota vuosilukua miettii tarkemmin, huomaa että aksolotlit ovat asustelleet akvaarioissa pidempään kuin suuri osa akvaariokaloista! Tai itse asiassa, aksolotlit ovat asustaneet eurooppalaisissa akvaarioissa ennen kuin varsinainen rotukoirailmiö sai alkunsa, muista lemmikkieläimistä puhumattakaan. Kyseessä on siis varsin pitkään ihmisten hoivissa elellyt otus.

Aksolotleja käytetään koe-eläiminä lääketieteen tutkimuksissa. Lemmikkeinä pidettävät aksolotlit ovatkin nimenomaan näiden koe-eläinten sukulaisia ja ilmeisesti myös eroavat geneettisesti luonnonvaraisesta aksolotlista. Aksolotlien erityispiirteenä on kyky regeneroitua, eli ne pystyvät kasvattamaan uudelleen minkä tahansa ruumiinosan. Mukaan lukien irti leikatun jalan, osia aivoista, sydämestä ja selkäytimestä. Tässä kohtaa voi hetkeksi pysähtyä miettimään millaisia kokeita näille eläimille on tehty jotta tuokin tieto on saatu selville.

Aksolotli lemmikkinä

Miksi aksolotlit eivät sitten ole lemmikkeinä kovin yleisiä? Tiukat lämpötilavaatimukset lienevät suurin käytännön rajoite näiden eläinten hankinnalle. Aksolotli on nimittäin eläin mikä viihtyy viileässä. Tavallinen (yli +20C) huoneenlämpö on sille vaarallista! Aksolotlien akvaarioissa onkin usein käytettävä tuulettimia, viilentimiä, jääpaloja tms teknisiä keinoja viilennykseen, mikä tietysti herättää kysymyksen mitä näille altaille tapahtuu sähkökatkon osuessa kesähelteille. Sen sijaan matalammat lämpötilat eivät ole aksolotleille ongelma, aksolotlien sairastaessa yksi hoitomenetelmä onkin laittaa ne jääkaappiin viilentymään. Noin 15C lämpötila on kuitenkin tarpeen mikäli haluaa että niiden ruokahalu pysyy normaalina.

Ja tämähän sitten oli se ratkaiseva tekijä aksolotlien hankinnassa. Alunperinhän Caramellian akvaarioon oli nimittäin tarkoitus tehdä Amazon biotooppi lehtikaloille. Nyt kahden talven jälkeen on kuitenkin todettava että vanha tiilinavetta ei ole erityisen hyvä ympäristö akvaariolle minkä lämpötilan pitäisi pysyä yli 26C asteessa. Sähkökatkon sattuessa kalat olisivat vaarassa varsin nopeasti! Aksolotlit sen sijaan pärjännevät mainiosti, akvaarion hapetuksen kun pystyy järjestämään myös ilman sähköä. Sitä paitsi aksolotleilla on monta erilaista tapaa hengittää, joten hapen ottaminen veden kautta ei ole ainoa vaihtoehto.

Muutkin olosuhteet ovat täällä (toivottavasti!) kohdillaan: aksolotlit arvostavat hämäryyttä. Niillä ei nimittäin ole silmäluomia, joten kirkkaat valot häikäisevät. Navetan tuvassa on pari ikkunaa, mutta nekin ovat pohjoiseen päin joten suoraa auringonvaloa ei tule huoneeseen juuri ollenkaan.

Myös ruokinnan vaatimukset osuvat näppärästi kohdilleen, aksolotlit kun syövät kastematoja ja kalaa, joten niiden ruokintatarpeet osuvat yksiin kanojen kanssa. Aksolotleille on myös erikseen tehtyjä pellettejä, mutta ilmeisesti kastemato on ravintona parhain. Aikuiset aksolotlit syövät kerran viikossa joten ruuan kulutus on varsin vähäistä.  Ja mikä parasta, akvaarion kasveja voi puolestaan käyttää kanoille ruokana.

Caramellian aksoaltaan yksi tarkoitus onkin vesiviljely chinampas-hengessä. Aksolotlien kannalta on nimittäin sitä parempi mitä tiiviimmin vedenpinta on kasvien peitossa. Allas tarjoaakin mainion paikan kasvattaa huonekasveja. Huonetilan viileys rajoittaa toki kasvien valintaa, mutta kokeilemalla selvinnee mikä toimii. Tässä tosin on yksi rajoitus: lecasoraa ei voi käyttää materiaalina vesiviljelysysteemiä rakentaessa. Aksolotlien altaaseen ei nimittäin saa pudota mitään kovia esineitä mitkä ovat pienempiä kuin aksolotlin pää. Niillä on nimittäin taipumuksena nielaista kaikki mikä liikkuu ja mahtuu suuhun, ja vierasesineet taitavat olla yksi yleisimpiä hengenvaaroja mihin aksolotli voi joutua.

Aksolotlit sopivat siis Caramellian kokonaisuuteen loistavasti. Ja mikä voisi sopia psykologille paremmin hoidokiksi kuin eläin, mikä toden totta pystyy kirjaimellisesti rakentamaan aivonsa uudelleen? Aksolotlit ovat ällistyttäviä eläimiä, mitä enemmän niistä oppii, sitä ihmeellisemmiksi ne osoittautuvat. Aksolotlit ovat olleet harkinnassa vuosikausia mutta sopivien olosuhteiden puute esti niiden hankinnan tähän asti.

Ja tässä kohden sainkin itseni kiinni ajatusvirheestä: olin suunnittelut aksolotlien allasta toiseen huoneeseen. Ohjeet aksolotlien hoidosta nimittäin yleisesti suosittelevat yhdelle aksolotlille 80cm pitkää allasta. Aikuinen aksolotli on noin 25cm pituinen. Tätä yhtälöä kannattaa miettiä hetki. On nimittäin vinkeä ilmiö, että akvaariokalojen kohdalla usein käytetty mittasuhdeperiaate on se, että kalan pitäisi pystyä uimaan 10 kertaa oman ruumiinmittansa verran akvaarion pitkällä sivulla. Tähän on toki poikkeuksia, koska jotkut kalalajit eivät tosiaankaan tee mitään muuta kuin nököttävät paikoillaan omalla pikku reviirillään. Mutta jos siis kaloille pidetään sopivana 10 kertaa oma ruumiinmitta, niin miten kummassa 25cm sammakkoeläin olisi eri asia? Mutta itsekin siis tuumailin, että aksolotlien allas voisi olla pienempi kuin 720l akvaario, ja tästä syystä alunperin suunittelin niiden sijoitusta muualle kuin Caramellian tupaan. Mutta nyt kun katsoo näitä veijareita altaassaan, kaksi metrinen akvaario ei vaikuta mitenkään ylimitoitetulta, etenkin kun huomioi kasvunvaran tulevina vuosina.

Netistä löytyykin taulukko, minkä mukaan 200cm x 60cm pohjalle voisi asuttaa jopa 8 aksolotlia. Näin montaa eläintä meille tuskin koskaan tulee. Aksolotlien hankinnassa on nimittäin monia rajoitteita. Ensinnäkin  suosituksena on että akvaarioon hankitaan vain samaa sukupuolta. Eli jatkossakin tänne voi ottaa ainoastaan naaraita. Toisekseen halusin hankkia nimenomaan Suomessa syntyneitä aksolotleja. Lemmikkieläinkaupathan voivat kyllä tilata aksolotleja tukkuliikkeen listoilta mutta silloin on likipitäen mahdotonta tietää missä ja milloin eläin on syntynyt. Tämä on minusta kalojen ja terraarioeläinten kaupan suuri epäkohta. En ymmärrä mihin alkuperätiedot häviävät tuotantoketjussa. Joku kuitenkin jossain ne kalat ja muut eläimet kasvattaa, mutta lähikauppaan asti tiedot vaan eivät tule perille. Kuljetus ja olosuhteiden muuttuminen on akvaarioeläimille stressaavaa, joten aina parempi jos eläimet saisi hankittua suoraan niiden syntymäkodista. Kodinvaihtajiakin on aina silloin tällöin myytävänä, mikä sekin osaltaan kertoo siitä että sopivien olosuhteiden järjestäminen näille eläimille ei tosiaankaan ole aina helppoa.

Onnekseni Aksolotlit-fb-ryhmästä löytyi kuin löytyikin henkilö jolla oli Suomessa syntyneitä aksolotleja tarjolla.  Kaikki loksahti kohdilleen ja kolme tyttöä (Peppi, Omppu ja Drago) saapuivat Caramelliaan 27.6. torstaina. Nämä ovat väriltään ns. wild type, joten en tällä hetkellä vielä erota niitä toisistaan. Tunnistamisen opettelussa hyvä mielikuvitus on hyödyksi, tällä hetkellä näyttää siltä että yhdellä tytöistä lukee toisella puolella pyrstössään HAEX ja toisella puolella on numerot 9876….  Täplien muoto saattaa kuitenkin vaihtua myöhemmin. Myös eri tunnetilat näyttävät vaikuttavan väriin, meille tullessaan aksolotlit olivat hyvin tummia mutta illalla niistä näkyi jo kullanvärisiä täpliä. Lemmikkiaksolotleilla on noin puoli tusinaa eri värimuotoa ja lisää kehitetään toki koko ajan, aika usein kaupoissa näkee nk. leukistisen aksolotlin, mikä on siis valkoinen mustilla silmillä.

Aksolotlien akvaario

Aksolotlien akvaario ja siihen kuuluva tekniikka on hankittu käytettynä. Suodattimesta tosin poksahti akseli allasta perustaessa joten siihen on hankittu uusi varaosa. Altaassa on siis käytössä ulkosuodattimena vanha Eheim Professionel 2224 minkä aikaansaamaa virtausta on hajautettu suihkuputkella, ja lisänä Eheimin sisäsuodatin. Aksolotli on nimittäin siitä konstikas otus, että se tarvitsee runsaasti happea muttei tykkää voimakkaasta virtauksesta. Isossa altaassa aksolotlit onneksi pääsevät valitsemaan itselleen mieluisan paikan ja hiekkaan jääneiden jalanjälkien perusteella aksolotlit liikuskelevat myös suodattimen vesisuihkun lähellä.

Altaassa kokeillaan monenlaisia kasveja. Viileä vesi ja hämärä ympäristö rajoittavat kasvivalintoja mutta toisaalta kasveilla on mahdollisuus kasvaa vedenpinnan yläpuolelle.Tällä hetkellä altaassa on vallisneriaa (sekä jätti- että tavallista), konnanputkea, argentiinanvesiruttoa, jaavansaniaista (kahta muotoa), intianvesitähdikkiä, anubiaita, muutamia vanhasta akvaariosta säästyneitä rusomelalehtiä ja muutama miekkakasvin taimi. Lisäksi kokeilen suikeroalpin kasvatusta veden alla. Myös pihatähtimöä/vesiheinää voisi kokeilla pintakasvina. Amerikankilpukkaa on tarkoitus hankkia pinnalle, ja toki tuolla voi kokeilla monenlaisia vedessä kasvavia sammalia.

Suomen tyypillisesti pehmeän puoleinen vesi ei ole aksolotleille täysin optimaalinen, joten veteen on hyvä lisätä mineraaleja.  Veden mineraalipitoisuuden nosto on hyväksi myös kasveille (ja nitrifikaatiobakteereille) joten altaaseen lisätään mm. kalsiumia vedenvaihdon yhteydessä. Tavoitearvot ovat KH 6-7 ja GH n. 10. Reseptejä aksolotleille sopivan veden säätämiseen on monia, tässä yksi laskelma siitä mikä aine vaikuttaa mihinkin. Altaassa on vettä noin 400-450 litraa eli viikottain vaihdetaan n. 100 litraa vettä. Sulan maan aikaan veden voi käyttää puutarhassa lannoitteena.

Onko aksolotli vaikea hoitaa?

Aksolotlien hoidon yksi haaste on oikean tiedon löytäminen. Yksi asiaan vaikuttava tekijä on aksolotlien käyttö eläinkokeissa. Esimerkiksi vuosikymmeniä toiminut aksolotlien tutkimuskeskus ohjeistaa että jäätelörasia on sopiva majoitusvaihtoehto täysikokoiselle yksilölle. Ihan varmasti tällä organisaatiolla on valtavasti tietotaitoa aksolotlien hoidosta ja kasvatuksesta, ja geenitutkimuksen osalta ollaan todennäköisesti maailman huipulla. Kaikki tämä edesauttaa myös villien aksolotlien säilymistä. Mutta lemmikkiaksolotlin hoitajalle tilanne on hankala: eri maissa on erilaiset suositukset ja osa ohjeista menee täysin ristiin keskenään. Esimerkiksi pohjamateriaalista on monta mielipidettä, monet pitävät aksolotleja täysin paljaalla lasialustalla, minä päädyin hienoon hiekkaan. Rajoitteena voi pitää myös sitä ettei aksolotlin altaaseen saa majoittaa mitään muita eläimiä. Tätä ovat monet kokeilleet, eikä se pääty hyvin. Mutta tästäkin näkee erilaisia mielipiteitä.

Joissain ohjeissa myös ankarasti kielletään puun laittaminen akvaarioon, mutta tätä en kyllä ymmärrä koska a) veden kovuutta säädellään viikottain joka tapauksessa mineraalilisällä ja b) aksolotlien luonnollisessa elinympäristössä on myös puuta ja hajoavaa kasvimateriaalia. Sekin on hyvä huomioida, että aksolotleilla on herkkä iho, joten veteen luonnollisesti syntyvät humushapot saattavat olla tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Mutta asioilla on puolensa ja puolensa! Onkin hyvä varautua siihen, että uutta tietoa saadaan koko ajan, joten hoitosuositukset voivat muuttua.

Aksolotli sopiikin parhaiten sellaisen henkilön hoidoksiksi joka tykkää lukea loputtomiin uutta tietoa. Aksolotli onkin juuri sellainen eläin mikä suorastaan pakottaa aivojen etuotsalohkot hurisemaan. Moni sanoo ettei usko kunnes näkee, mutta aksolotlin nähdessäänkin tuntuu ihmeelliseltä että se on tosiaan oikea, todellinen, elävä eläin kaikessa ainutlaatuisuudessaan.  Ja taitaa olla niin, että mitä enemmän aksolotleista oppii, sitä ihmeellisemmiksi ne osoittautuvat.

Eläinavusteinen toiminta

Aksolotlit asuvat siis Caramellian tuvassa, joten ne omalla tavallaan osallistuvat myös asiakastyöhön. Eläinavusteisessa toiminnassa on ehdottoman tärkeää että eläinten hyvinvoinnista huolehditaan ja eläimen stressaamista vältetään. Aksolotlit eivät välttämättä olekaan näkyvillä akvaariossa. Ne tulevat kyllä altaan etuseinän tuntumaan jos haluavat nähdä lähemmin ketä huoneessa liikkuu. Altaaseen ei saa laittaa sormia, aksolotli voi nimittäin purra…! Aksolotleja ei pääse koskemaan ja niiden kanssa tehdäänkin lähinnä havainnoinnin avulla tehtäviä harjoituksia. Aksolotleja katsellessa on hyvä pohtia esimerkiksi parantumiseen ja uudistumiseen liittyviä teemoja.Tyttöjen elämää pääsee seuraamaan myös etänä mm. Caramellian instagramin kautta.

Linkkejä aksolotleista

Caudata.org

Axolotls.org

Axolotl Passion

Guardianin juttu

New York Timesin juttu

Tropical Fish Magazinen juttu

Ja muutama videolinkki. Aksolotlien kuvaaminen hämärästä akvaariosta on helpommin sanottu kuin tehty, joten videoilta saa paremmin selvää millaisesta otuksesta on oikeasti kyse.

 

 

 

 

0

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

Has one comment to “Aksolotlit saapuivat”

You can leave a reply or Trackback this post.

Leave a Reply

Your email address will not be published.