Suuntana omavaraisuus yhteispostaus: tammikuu 2020

Vuosi alkuun omavaraistelun merkeissä! Kyseessä on siis omavaraisuudesta kiinnostuneen blogiyhteisön kuukausittainen kirjoitus tietystä aiheesta. Ryhmään kuuluu kymmeniä kirjoittajia eri puolilta Suomea (ja osittain Suomen ulkopuoleltakin!) joten erilaisia näkökulmia ja ideoita on valtavasti. Kirjoitussarjasta lisätietoa täällä. Tekstin lopussa on linkit muihin blogeihin.
Vuoden aluksi tiivis esittely: Caramellia on yhden hehtaarin kokoinen maapala Korpilahdella, Jyväskylässä, eli kasvuvyöhykkeellä 3, joskin pienilmasto tuntuu olevan varsinaista kasvuvyöhykettä edullisempi, kiitos lounaaseen avautuvan rinteen. Varsinaisestihan tämä on 50-luvulla aloitetun maatilan tilakeskus, eli talo, entinen navetta & aitta. Tällä hetkellä täällä asuu 2 ihmistä, 2 koiraa, 4 kissaa, 1 kukko & 10 kanaa, 3 aksolotlia ja epämääräinen joukko jauhomatoja ja tunkiolieroja. Yksinkertaisimmin kokonaistilanteesta saa käsityksen vilkaisemalla Instagramia. Varsinainen nettisivu on tällä hetkellä rikki, pahoittelut siitä, mutta Facebook-sivu löytyy. Lyhyesti tiivistettynä tämän minitilan tavoitteet ovat seuraavat:
1) Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Tämä päätavoite määrittää kaiken muun, eli ensiksi varmistetaan että olemassaoleva luonto saa parhaan mahdollisen suojan. Asiaan liittyy mm. lehtokasvillisuuden suojelu, kuusien vähentäminen ja erityisesti lehtipuiden lajiston monipuolistaminen, niittykasvillisuuden monipuolistaminen ja yleinen sammakoiden, lintujen ja pörriäisten huomioon ottaminen kaikessa toiminnassa.
2) Ruuan hankinta kotitarpeiksi. Mihin kaikkeen hehtaari riittää? Aivan kaikkea mahdollista ei tarvitse eikä kannata itse tuottaa mutta mitä vähemmän tarvitsee ostaa ruokaa kaupasta, sen parempi. Sovellan puutarhassa permakulttuurin periaatteita, joten monivuotisten syötävien kasvien kasvatus on erityisesti sydäntä lähellä, esim. pähkinäpensaat ja -puut.
3) Luontohoivatoiminta. Olen siis psykologi ja vastaanottotilat ovat pääsääntöisesti puutarhassa ja metsässä, sisätilat ovat entisessä navetassa. Työn puitteissa tilaa silmäillään myös puutarhaterapeuttisesta näkökulmasta. Myös eläimet osallistuvat asiaskastyöhön vaikkakin hevosavusteinen toiminta järjestetään noin kilometrin päässä Koivikon hevoshaassa.
https://www.instagram.com/p/B6f2byGFQs9/

Miksi mukana omavaraisuus-ryhmässä?

Olennainen tekijä ruuantuotannon kestävässä kehityksessä ja ruokaturvassa ylipäätään on ravinnon tuottaminen pienissä, erillisissä paikoissa ja mahdollisimman monipuolisesti. Toisin sanoen, mitä useampi ihminen kasvattaa itse edes osan syömästään ruuasta, sitä paremmassa turvassa me kaikki olemme. Ruokaturvaan liittyy olennaisesti maatiaislajikkeiden ylläpitäminen ja maatiaiseläinten kasvatus niin ettei kaikki maailman ruoka ole muutamasta haavoittuvasta geenistä kiinni.Osana tätä teemaa on osallistuminen suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan (hämeenkanta).
Minulle omavaraisuuden tavoittelu ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki mahdollinen pitäisi tehdä itse verta, hikeä ja kyyneliä säästelemättä. Jos esimerkiksi omalla paikkakunnalla on perunan ja juuresten luomuviljelijä niin on järkevää harkita tarvitseeko näitä välttämättä kasvattaa itse koko vuoden tarpeiksi vai ostaa potut suoramyynnistä ja säästää aikaa ja vaivaa sellaisiin kasveihin mitä ei saa hankittua muualta. Ei myöskään kannata kasvattaa sellaista, mitä ei tosiasiassa syö. Pidän tärkeänä sitä että saisin kasvatettua itse mm. valkosipulia, tomaattia, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Mieluummin opettelee itselle mieluisimpien kasvien kasvatuksen perusteellisesti kuin yrittää tehdä aivan kaikkea kuviteltavissa olevaa omalla pihalla.
Toinen kysymys lienee sitten se, miksi psykologipalvelun sivulla kirjoitetaan omavaraisuudesta tai puutarhan hoidosta ylipäätään. Asiahan on niin, että tällä hetkellä moni miettii elämän tavoitteitaan ja arvojaan uudesta näkökulmasta ja etsii ratkaisuja kestävämpään elämään. Toisten ihmisten kokemuksista lukeminen on hyvä tapa peilata omia ajatuksiaan ja hahmottaa mitä ja miten itse haluaisi toimia ja tehdä. Itse luin vuosien ajan teemaan liittyviä blogeja ja keskusteluryhmiä, keräsin kirjallisuutta ja tein suunnitelman suunnitelman perään ennen kuin lopulta elokuussa 2017 pääsimme omaan maapalaan käsiksi.
Reilu kymmenen vuotta sitten oli hankala löytää suomalaisia omavaraisuuteen ja luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon liittyviä tietolähteitä. Lontoon murteellahan on suhteellisen helppo löytää tietoa mm. hakusanoilla homesteading, hobby farm, self-sufficiency, microfarm, permaculture, off the grid jne mutta monesti ongelmaksi muodostuu se että asiaan liittyvät kirjat on kirjoitettu jossain missä ei ole 30 asteen pakkasia talvisin. Näin ollen päätin jo aikoja sitten että jos ja kun joskus todella pääsen toteuttamaan näitä asioita käytännössä niin jaan omalta osaltani asiaa eteenpäin tiedonkulun helpottamiseksi.
Toisekseen bloggaaminen on myös asiakkaiden etu. Tänne on helpompi tulla kun tietää mitä täällä tapahtuu, miksi täällä on sellaista kun on ja mille arvoille toiminta perustuu. Omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan on helpompi jäsentää kun niitä voi verrata selkeästi näkyvään pintaan. Ja sitä paitsi, keskeneräisyyden sietokyky, uuden opettelu, virheiden ja puutteiden kohtaaminen ja käsittely ja yllättävien tilanteiden kohtaaminen ovat tärkeitä asioita meille kaikille. Täällä näitä asioita on helppo pohtia ja etsiä suuntaviivoja paremmille ratkaisuille. Metsä, puutarha ja eläimet tarjoavat ehtymättömän lähteen elämän ydinkysymysten mietiskelyyn.

Vuoden 2020 tavoitteet

Tänä vuonna olisi tarkoitus tehdä mm. seuraavia asioita:
Kasvimaahan keskittyminen. Olennaisena asiana viljelylaatikoiden rakentaminen ja käyttöönotto ja muutenkin aiempaa täsmällisempi keskittyminen syötävien kasvien kasvatukseen. Käytännössä kasvimaata on hankalahkoa rajata tarkasti koska syötäviä kasveja kasvatetaan (ja kasvaa itsekseen…) joka puolella. Täällähän on yleisenä haasteena se, että iso osa tontista kasvaa vuohenputkea, eli kasvimaan perustaminen kaivamalla ei välttämättä ole kovin hyvä ratkaisu. Kasvualustan nostaminen puoli metriä korkeammalle rikkaruohottomaan multaan ja myyräsuojattuun pohjaan lienee monella tapaa pitkäkestoisempi ratkaisu mikäli kasvillisuuden lajistoa haluaa mikromanageroida tarkemmin.
Kanalan toimenpiteet.  Kanalan osalta tilanne on se, että olen varsin tyytyväinen kanalan tiloihin. Syksyllä saatiin valmiiksi kanojen aurinkoterassi eli ulkoilutilaa on nyt sitten sekä idän että lännen puolella. Haluaisin laajentaa tarha-aluetta mutta teknisessä toteutuksessa on vielä mietittävää. Maatiaiskana on nimittäin ihan oikea lintu, mikä ylittää helposti parimetrisenkin aidan, joten käytännössä niillä on oltava katettu tarha. Täysin vapaana pitäminen on problemaattista mikäli aikoo pitää kanat hengissä. Yksi kana menetettiin haukalle, ja kun haukka kerran hoksaa mistä paisteja löytyy, se palaa aina uudelleen samalle apajalle. Kanalaan liittyy myös odotettavissa olevia isompia mullistuksia, niistä myöhemmin enemmän kunhan tilanne selkiytyy.
Sadeveden talteenotto ja hyödyntäminen puutarhassa. Tähän mennessä sadevettä on otettu talteen lähinnä rännien alla olevilla vesialtailla. Nämä toimivat näppärästi mm. koiran kahluualtaina mutta haaveilen isommista vesitankeista ja paremmasta veden johdatuksesta ympäri tonttia. Vettähän täällä on lammessa kuivanakin kesänä, mutta kasteluveden kantaminen kastelukannuilla jyrkkään ylämäkeen ei ole pidemmän päälle houkutteleva harrastus. Parempi olisi saada talteen se, mitä katoille sataa. Haaveilen kolmesta tuhannen litran säiliöstä, eli jokaisen rakennuksen viereen yksi ja sadeveden johdatus niihin. Jos sitten vielä saisi viriteltyä ylimääräisen veden juoksutuksen vesiputouksena sammakkolampeen…
Istutusalueiden laajentaminen ja niittyjen hoito. Tässä yhteydessä tarkoitan ei-syötäviä kasveja. En erityisemmin pidä sanasta ”koristekasvi” koska on hankala keksiä sellaista kasvia mikä olisi vain ja ainoastaan koriste ilman minkäänlaista luontoa hyödyttävää ominaisuutta. Puutarhassahan pyritään käyttämään kotimaisia luonnonkasveja ja ns. perinnekasveja mahdollisimman paljon. Yleisenä linjauksena on se, että ensin luetaan Maatiainen ry:n siemenluettelo ja sitten Hyötykasviyhdistyksen luettelo ja niiden jälkeen mietitään onko jotain välttämättä hankittavaa kasvia mitä ei näistä kahdesta paikasta ole löydettävissä. Olennainen kasvien valintakriteeri on kasvin kiinnostavuus pölyttäjien näkökulmasta ja kasvukauden pidentäminen keväällä ja erityisesti loppusyksyllä.
Puutarhassa yksi tärkeimpiä asioita on ruohokasvien vähentäminen, ei siis leikkaaminen vaan heinän poistaminen juurineen kukkivien kasvien tieltä. Jokaisen heinän paikalla voisi kasvaa jokin kukkiva kasvi joten varsinaisella nurmikolla on varsin vähän käyttöä. Niittyjen hoitoon kuuluu myös lajiston monipuolistaminen. Tässä on suurena apuna se, että mielenkiintoisia kasveja kylvää ensin nk. ”kukkapenkkeihin” ja levittää siitä eteenpäin kun kasvi pääsee kunnolla vauhtiin. Tällä hetkellä näyttää siltä että esimerkiksi pörriäisten suuresti arvostama ruusuruoho on vakiintunut lajistoon. Aika näyttää mitä muuta tänne saa kasvamaan. Kiinnostavia kasvejahan olisi loputtomasti, tällä hetkellä mieluusti lisäisin esimerkiksi päivänliljoja ja kurjenmiekkoja, ne kun tuntuvat täällä viihtyvän joten uusia lajikkeita olisi hauska kokeilla.
https://www.instagram.com/p/B1GExIllXVD/
Vesiviljelyn aloittaminen akvaariossa. Tavoitteena on, että aksolotlien akvaarion saisi laajennettua paludaarioksi. Yksi mietinnässä oleva vaihtoehto on akvaarion ympärille ja yläpuolelle rakennettava kasvihuoneen tapainen viritelmä. Aksolotlien kulttuurihistoriakin kannustaa tähän, Meksikon chinampa-viljelmät kun ovat hyvä esimerkki siitä miten kasvimaan voi perustaa järveen. Paprikoiden, chilien ja tomaattien vesiviljely akvaariossa sopisi mainiosti osaksi aksolotlien eliympäristöä.
Huonekasvien uudelleenaloitus. Tämä tarkoittaa nyt laajasti niitä kasveja mitkä kasvavat ruukussa ja viettävät suurimman osan vuodesta sisätiloissa. Tässähän kävi kolminkertainen katastrofi, ensin osa kasveista menetettiin muutossa kun olosuhteiden vaihdos lämpimästä kerrostalokaksiosta vanhaan puutaloon ei ollut kaikkien kasvien mieleen. Sitten osa kasveista paleltui talvisten sähkökatkojen aikana ja lopullinen tuho aiheutui reippaasta leonberginkoiran pennusta, jonka kiinnostus huonekasveihin hävitti kaiken alle kahden metrin korkeudessa kasvavan. Mutta ei se mitään, nythän tässä on tarjolla erinomainen ympäristö niiden kasvien kasvatukseen jotka tarvitsevat talvella valoisan viileän tilan. Toki tämäkin teema vähintäänkin sivuaa omavaraisuutta, esimerkiksi omien sitruunoiden kasvatus on ainakin teoriassa toteutettavissa…
Langan värjääminen ja nokkosen kuitukäyttö. Minulle käsitöiden opettelu on osa omavaraistelua. Värttinällä kehrääminen, virkkaaminen ja kangaspuilla kutominen ovat tällä hetkellä suurin piirtein opeteltuja taitoja, rukin käyttöä en ole vielä oppinut. Vaikka kirpputoreilla riittääkin jo olemassa olevaa tekstiiliä käytettäväksi loputtomiin, pidän tärkeänä sitä että minulla on jonkinlaiset valmiudet tekstiilin valmistamiseen muutamalla eri tekniikalla. Omavaraisuuden näkökulmasta on hyvä jos saa koiran (ja kissan!) karvalle jonkinlaista hyötykäyttöä. Omia varsinaisia villaeläimiä ei ole mutta muutaman kilometrin päässä saatavilla. Kotimaista kehrättävää villaahan saa mm. Pirtin kehräämöstä tilaamalla ja tosiaan ns. huovutusvillan nimellä myytävää materiaalia on mahdollista myös kehrätä, vaikkei tätä yleensä missään mainitakaan. Värttinällä kehrättyä lankaa on kertynyt nyt muutamia kiloja, joten tänä vuonna pääsen opettelemaan myös kuidun värjäämistä. Eläinperäisten kuitujen lisäksi haluan opetella kasvikuidun käsittelyä ja vanhassa hevoshaassa kasvavat parimetriset nokkoset lienevät tähän erinomainen raaka-aine. Matonkudettakin olisi joitakin jätesäkillisiä valmiina ja kangaspuut käytettävissä muutaman kilometrin päässä…
https://www.instagram.com/p/B40CVFtF3cN/
Metsänhoito ja metsän monipuolistaminen. Tämä on jatkuva teema, mutta hyvä mainita erikseen. Omat polttopuut ovat olennainen asia omavaraisuudessa, joten puusavottaan on syytä varata aikaa. Metsän hoidon päälinjaus on kuusten vähentäminen: vanhat, yli tukkipuukoon puut saavat pääsääntöisesti jäädä, kuten myös maiseman ja mm. lammen varjoisuuden ylläpidon kannalta olennaiset kuuset. Mutta muuten kuusien määrää rajoitetaan niin että tilaa vapautuu lehtipuille. Tänne on istutettu lisää lehmuksia ja lisätty saarnia, jalavaa ja tammea. Tällä hetkellä kylmäkäsittelyssä on mm. hevoskastanjan siemeniä. Täällä on ennen kasvanut iso hevoskastanja, joten sen palauttaminen tontin lajistoon olisi hieno juttu. Puiden ystävänä houkutusten määrä on loputon mutta tälle vuodelle ei varsinaisesti ole harkittu taimien suurempaa tilausta. Toivelistallahan on melkoinen määrä puulajeja joten saa nyt nähdä miten malttaa hillitä itsensä.
Kompostien hoito. Tämäkin on jatkuva teema mutta tänä vuonna sikäli olennainen että useampi komposti on toivon mukaan valmistunut ja tyhjennettävissä. Kompostoinnin tehostamiseksi on tarkoitus lisätä bokashi-kompostoreita. Täällähän on kaksi lämpökompostoria keittiöstä tuleville raaka-aineille mutta lisätehoa tarvitaan mm. (puupohjaisen) kissanhiekan hyödyntämiseen ja kanalasta tulevan kuivikkeen kompostointiin. Kanalastahan siivotaan päivittäin orsien alle kertyvät kakat ja tämä tehoaine jaetaan lämpökompostoreihin ja puutarhakomposteihin polttoaineeksi. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä että kanalasta kertyy vuodessa useita kottikärryllisiä kuiviketta mikä on n. 95% pelkkää puulastua, joten se ei myöskään kompostoidu kovin nopeasti. Tänä vuonna on siis syytä tarkastella mitä mihinkin kompostoriin on hyvä sijoittaa ja millä rytmillä raaka-aineet kiertävät parhaiten.
Tehtävien asioiden listalta löytyy toki paljon muutakin, mutta nämä on nyt ne mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen. Lisäinspiraatiotahan saa vaikkapa näistä muista #suuntanaomavaraisuus blogeista…

Mites muilla bloggaajilla?

Alla linkit teksteihin, lajiteltuna kasvuvyöhykkeittäin. Kirjoitussarjaa kannattaa pitää silmällä, mm. kevään edistymistä on mielenkiintoista seurata eri alueilla toimivien bloggaajien teksteistä.

Kasvuvyöhyke 1

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/…/kohti-omavaraisempaa…
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/…/kuudes-vuosi-iso…
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/urbaania…

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/suunnitelmia-talle…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/…/omavarainen…
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/…/rouva-yrttinen…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/…/rapparina-ja…

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2020-osa-1/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/omavaraisuutta-vuonna-2020…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/suuntana…
Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3611

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972

0

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

20 comments to “Suuntana omavaraisuus yhteispostaus: tammikuu 2020”

You can leave a reply or Trackback this post.

  1. Avatar

    Marketta - tammikuu 6, 2020 at 4:59 pm Reply

    Voi että tuollainen hoivatyö eläinten kanssa kiinnostaa kovasti. Ja muutenkin hyvinvoinnin tuottaminen luonnonmenetelmin.

    On totta, ettei kaikkea todellakaan voi tai kannata itse kasvattaa. Ennen kaikkea sellaista suhteellisen vaivatonta ja mikä tulee syötyä.

    0
  2. Avatar

    Maija - tammikuu 6, 2020 at 5:45 pm Reply

    Puuntaimien hankinta on minullakin suunnitteilla. Tammea tontilta löytyy ja vaahteraa. Pienet hevoskastanjani ovat peräisin Helsingistä poimituista maahan pudonneista kastanjoista. Ne emäpuut ovat nyt ovat kuolleet. Lehmusta olisi kiva saada ja paljon muita.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 6, 2020 at 7:00 pm Reply

      Lehmusta minäkin tuumailin lisätä, mutta varmaan ensi vuonna vasta hankin lisää taimia. Näillä nurkilla on aiemmin kasvanut lehmusta enemmänkin joten hyvä jos saa sitä taas yleistymään. Tässä pihassahan on tosi vanha iso lehmus ja parin sadan metrin päässä toinen naapurin puolella, en ole kuitenkaan löytänyt kuin yhden itsestään ilmestyneen taimen näistä. Toki lehmuksen kukkiakin olisi kiva päästä käyttämään, näissä vanhoissa puissa ovat niin korkealla että tarvitsisi helikopterin avuksi niitä poimimaan 😀

      0
  3. Avatar

    Satu - Tsajut - tammikuu 6, 2020 at 6:55 pm Reply

    Hevoskastanja on todella komea puu. Meillä kasvaa niitä kaupunkikodin pihalla ja ne ovat upeita. Toivottavasti saat sinne uuden yksilön kasvamaan 🙂

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 6, 2020 at 6:58 pm Reply

      Saa nähdä miten siemenet itävät, niitä on nyt kellarissa puoli tusinaa kevättä odottelemassa. Tosin yhden suoraan maahan kylvetyn hevoskastanjan taimen taisin jo viime kesänä bongata. Kukkivia puita ei ole koskaan liikaa!

      0
  4. Avatar

    Javis - tammikuu 6, 2020 at 7:40 pm Reply

    Nokkosen kuitukäyttö kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Siitä lukisin mielelläni lisää. Kiva päästä jälleen seuraamaan sinunkin edistymistä projektien suhteen! Käsityötaidot on erityisesti sydäntä lähellä täällä.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 7, 2020 at 8:23 am Reply

      Täällä kylällä nokkoskuitua on kokeiltukin tehdä, eli voi kokeneemmilta tiedustella apuja <3 Nuo vanhan hevoshaan nokkoset ovat todennäköisesti niin tujua tavaraa ettei niitä viitsi syödä joten mikä ettei käytä niitä sitten johonkin muuhun. Varastossa on pieni määrä hamppukuitua, sillä harjoittelemalla saa ehkä vähän tuntumaa siihen miten kasvikuitu käyttäytyy värttinän kanssa. Kehrääminen on kyllä todella koukuttavaa puuhaa :) Ja mahtavaa että nyt vihdoin olen hahmottanut miten virkkuukoukku toimii niin että saa käytettyä valmista lankaakin johonkin :D

      0
  5. Avatar

    Korkealan Isäntä - tammikuu 7, 2020 at 11:54 am Reply

    Metsän hoito ja lehtipuiden lisäys on hieno asia. Talven olen perehtynyt metsään ja millainen metsä meillä Keskisessä suomessa on aikoinaan ollut. Samalla pohtinut mikä on terve metsä ja kuinka sen mittaisi. Olenkin päätynyt myös siihen, että tulevaisuudessa vähennämme metsien Napoleonia eli kuusia. Pyrimme muuttamaan sekametsän takasin kuusi farmin sijaan. Koko tontilla tämä ei ole mahdollista kuusten hyvän laidunnuksen kestävyyden vuoksi.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 7, 2020 at 12:58 pm Reply

      Suomessa ei tosiaan ole kuusista pulaa! Täällä on jonkin verran sellaisia todella järeitä vanhoja kuusia, läpimittaa puolen metrin verran. Ne toki jäävät, mutta muutoin kuusi on ensimmäisenä karsintalistalla. Suomessa on kuitenkin varsin paljon kotimaisia puulajeja, harmi jos yksi laji saa niin paljon kasvutilaa. Mutta tuo on varmasti totta että laitumilla kuusi kestää paremmin kuin lehtipuut. Toki moni laiduntaja ryhtyy järsimään kuusenkin kaarnaa jos tylsyys iskee mutta enimmäkseen saa olla rauhassa. Ja antaa kesäkuumalla hyvin varjoa 🙂

      0
  6. Avatar

    Harmaan torpan emäntä - tammikuu 7, 2020 at 2:16 pm Reply

    ”aiempaa täsmällisempi keskittyminen syötävien kasvien kasvatukseen”
    Nimenomaan tätä minäkin haluaisin toteuttaa! Täsmällisempää keskittymistä 🙂 Toivokaamme sitä kaudelle 2020

    0
  7. Avatar

    Sari / Rouva Yrttinen - tammikuu 7, 2020 at 7:43 pm Reply

    Ihana uusi tuttavuus tämä blogi. 🙂
    Sulla on hienoja tavoitteita vuodelle. Hamppu ja nokkonen ovat toivottavasti tulevaisuudessa paljon enemmän käytössä. Niissä on niin valtavasti hyödynnettävää syötynä ja myös kaikin muin tavoin, kuten juuri kuituna.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 9, 2020 at 7:58 am Reply

      Kanat syövät jo hampunsiemeniä osana valkuaisaineen tankkausta 🙂 Nokkosen siemeniäkin pitäisi muistaa kerätä enemmän, turhan usein tuppaa unohtumaan. Ihan mahtavaa kun on kasvi, mikä on tärkeä luonnolle ja mitä voi hyödyntää monella eri tavalla itsekin <3 Ja todella helppohoitoinen :D

      0
  8. Avatar

    Tiiu/Puutarhahetki - tammikuu 7, 2020 at 8:03 pm Reply

    Tosi kiinnostavia suunnitelmia tälle vuodelle! Mielenkiinnolla jään seuraamaan niiden toteutumista. Oikein hyvää ja satoisaa vuotta!

    0
  9. Avatar

    Kotivaaraska - tammikuu 8, 2020 at 9:46 am Reply

    Itse ei kannata tosiaan kaikkea kasvattaa, jos läheltä saa tai vähän kuluu, mutta hehtaarilla kasvattaa kyllä jo vaikka mitä. Mukava huomata, että sinulla on niin selkeät suunnitelmat!

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 9, 2020 at 7:54 am Reply

      Ja muutenkin järkevä tukea lähituotantoa <3 Tässä on kaksi kauppapuutarhaa pyöräilymatkan päässä (tai no toiseen ehkä ennemmin autolla...) ja REKO-piirin kautta tavoittaa muut kylän tuottajat. Joten mikä ettei säästelisi aikaa ja vaivaa siinä missä voi. Varsinkin tuo esikasvatuksen vaativa tila ja aika on se missä toivoo helpotusta, esimerkiksi suuresti rakastamani basilika on sellainen että omat taimet menevät aina jollain mystisellä tavalla pieleen vaikkka mitä tekisi. Mielekkäämpää hankkia valmiina ja yrittää sen jälkeen pitää hengissä :D

      0
  10. Avatar

    UrbanFarming - tammikuu 10, 2020 at 8:38 pm Reply

    Kolme kuutiotankkia suulostaa hyvältä, siitä minäkin haaveilen. Toistaiseksi niitä on vasta yksi ja lisänä monen monta 200-500 litran saavia.

    0
  11. Avatar

    Sorakukka - tammikuu 14, 2020 at 9:04 pm Reply

    Kuution säiliöt ovat todella käteviä. Meillä on niitä kolme. Yksi toimii pissasäiliönä (jota ei vielä olla otettu käyttöön) ja kaksi tulee veden keräämiseen. Helppo tyhjätä hanan avulla. Olen tykästynyt kovin

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - tammikuu 15, 2020 at 7:30 am Reply

      Täytyy toivoa että osuu kohdalle, välillä ollut hankala löytää tai ovat pitkähkön kuljetusmatkan päässä. Mutta yritän saada jokaisen rakennuksen nurkalle sellaisen niin saa ainakin osan sadevedestä järkevästi talteen.

      0

Leave a Reply

Your email address will not be published.