Mikä niissä maatiaiskasveissa ja alkuperäisrotuisissa eläimissä on niin ihmeellistä, että niistä pitää vähän väliä höpöttää joka paikassa? Suuntana omavaraisuus-blogisarjassa pohditaan tässä kuussa nälkää. Tai siis tarkemmin sanoen sitä, miten nälästä voisi päästä mahdollisimman pysyvästi ja kestävästi eroon.
Onko ratkaisu se, että tuotetaan mahdollisimman suurta, mahdollisimman paljon, mahdollisimman isoilla pelloilla, isoilla koneilla, isoissa tehtaissa ja isoissa supermarketeissa? Vai olisiko ratkaisu se, että jokainen kynnelle kykenevä osallistuu omalta osaltaan ainakin pikkiriikkisen ruuantuotantoon, ja samalla vahtii, että siemeniä säilyy kasvisukupolvesta toiseen myös tulevaisuuden tarpeisiin?
Myönnän olevani vahvasti jälkimmäisen kannalla, eivätkä tähän mennessä suoritetut agrologiopintojen kurssit ole vielä vakuuttaneet minua suuren ja mahtavan vaihtoehdon eduista. Päinvastoin: minua hirvittää koko ajan entistä enemmän se, kuinka valtavien taloudellisten paineiden alla tuottajat joutuvat toimimaan, kun jättimäisiä investointilainoja pitäisi maksaa koko ajan huonommilla katteilla.
Ankara erikoistuminen yhteen tiettyyn asiaan tuntuu myös pelottavalta. Jos jotain menee pieleen, niin mitäs tulee tilalle? Voi olla, että olen ihan väärässä, mutta tällä hetkellä mahdollisimman hajautettu ja monimuotoinen tuotanto tuntuu turvallisemmalta tulevaisuudelta.
Kotipuutarhoissa taloudelliset paineet ovat useimmilla huomattavasti vähäisemmät. Ilmaiseksi ei ruokaa tuoteta takapihoillakaan, useimmiten tulee ainakin hankituksi uutta kylvömultaa herkimmille taimille. Mutta kotioloissa on kuitenkin helpompi panostaa monimuotoisuuteen: jos kokeilee vähän kaikkea, jokin ehkä onnistuu, vaikka kaikesta ei tulisikaan huippusatoa.
Maatiaislajike vs. kauppapuutarhalajike
Maatiaiskasvit (tai perinnelajikkeet, heirloom jne) ovat tärkeä osa kotipuutarhaa. Otetaan hitusen kärjistetyksi esimerkiksi vaikkapa parsakaali, mikä on itselleni yksi tärkeimpiä kasvatettavia. Siemenluetteloita selatessa on todella helppo haksahtaa lupauksiin siitä, että joku lajike on SuperHyperMegaF1-tuottava ja satovarma ja tekee puolikkaan jalkapallon kokoisia kukintoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että lajikkeiden jalostuksessa ammattituottajilla on varsin erilaiset tavoitteet kuin meillä harrastelijoilla. Ammattipuolella tavoitellaan sitä, että sato olisi kellontarkasti korjattavissa yhtä aikaa, olisi ulkomuodoltaan tasalaatuista, mielellään koneellisesti käsiteltävissä ja helposti pakattavissa, jotta se kestäisi matkan pellolta markettiin.
Mutta mitä harrastelija tekee tällaisella lajikkeella? Kaalin taimia joutuu hoivaamaan alkuvaiheessa suht paljon, harsottamaan, hellimään ja paijaamaan puoleen kesään asti. Ja sitten kasvaa yksi ainokainen kukinto. Eikä sekään ole puolikas jalkapallo, kuten siemenpussin kuvassa, koska meillä harrastelijoilla harvoin on käytössä ammattitason täsmälannoituksia sun muita kikkakolmosia viljelyn tueksi. Todennäköisempää on, että siemenpussin lupailusta huolimatta lopputulos on pikemminkin tennispallon puolikas ja sitten… no se siitä. Ensi kesänä uudestaan!
Olisiko parsakaalin maatiaislajike parempi ratkaisu? Siementarhan valikoimista löytyi erittäin lupaava ’Piracicaba’, mikä ilmeisesti tekee runsaasti sivuversoja. Tämähän on sitä, mitä me haluamme kasvimaalle! Mahdollisimman pitkä satokausi, niin että parsakaalia voi käydä napsimassa ruuan sekaan pysyvään lumeen asti. Yksittäisen kukinnon ei tarvitse olla suuri, jos kasvi tuottaa niitä paljon koko syksyn ajan. Ammattituottajalle tällainen lajike olisi melkoinen painajainen, sadonkorjuuta olisi mahdoton ajoittaa kunnolla ja kukintoja menisi hukkaan. Eli siinä on syynsä, että lajikejalostuksessa on lähdetty tavoittelemaan yhtä suurta kukintoa useiden pienten sijaan.
Sama koskee kaikkia muitakin viljelykasveja. Ammattikäyttöön jalostetut lajikkeet kehitetään tietyn tyyppistä tuotantoketjua varten niin että kasvit saadaan kerralla pellolta varastoon ja kauppaan, ja että sato olisi mahdollisimman samanlaista ja tasalaatuista. Maatiaislajikkeiden monimuotoisuus on siitä näkökulmasta hankalahko ominaisuus!
Lisätietoa monimuotoisuudesta, maatiaiskasveista ja alkuperäisrotuista
Meidän kaikkien olemassaolo on kuitenkin riippuvaista luonnon monimuotoisuudesta ja jatkuvasta muuntelusta. Jos väitteen perustelut kiinnostavat, suosittelen lämpimästi Jyväskylän yliopiston ilmaisia, kaikille avoimia kursseja planetaarisesta hyvinvoinnista ja luonnon monimuotoisuudesta. Kurssimateriaalit on tehty erinomaisen hyvin, rohkeasti vaan tekemään vaikkei olisikaan aiemmin tehnyt yliopistokursseja!
Ja jos sitten hypätään viljelykasvien monimuotoisuuteen ja lajien ja lajikkeiden sisäiseen perinnölliseen vaihteluun, niin suosittelen lämpimästi tutustumista kansalliseen geenivaraohjelmaan. Ihan oikeasti, tuohon ministeriön raporttiin on koottu tietoa huikeasta määrästä suomalaisia aarreaittoja.
Pohjoismaista näkökulmaa tarjoaa Nordgen, myös siemeniä ja mm. siemenperunoita on saatavilla mielenkiintoisista lajikkeista!
Kirjoista suosittelen Rukiin viljava historia. Kirjassa on mainittu muutamia niin ällistyttäviä maatiaislajikkeita, että heti kirjan lukemisen jälkeen piti vimmatusti googlailla että ovatko ne todella oikeasti olemassa. Jos ja kun luette kirjan, laittakaa kommentteihin mikä lajike erityisesti voisi olla tällainen kasvimaailman ihmeotus…
Eli lue itse ja hämmästy: monimuotoisuuden säilyminen on ruuantuotannon kestävälle tulevaisuudelle kriittisen tärkeää. Ja meistä jokainen voi osallistua näihin talkoisiin!
Viljelysuunnitelmat 2023
Tämän kevään siemenostokset tein Siementarhan, Hyötykasviyhdistyksen ja Maatiainen ry:n valikoimiin. Nyt vihdoin ja viimein muistin hankkia mm. mustajuuren siemeniä. Sitähän voi kasvattaa monivuotisena, joten katsotaan miten käy, saako siitä pysyvän asukkaan puutarhaan maa-artisokan ja villiintyneen palsternakan joukkoon.
Myös tomaattilajike ’Evakko’ tuli nyt hankituksi. Minullahan on omista siemenistä Moneymakeriä, mitä vähitellen (puolivahingossa) jalostan tänne paremmin sopivaksi. Olen nimittäin useampana keväänä palelluttanut taimet puolikuoliaaksi, ja kerännyt uusia siemeniä niistä urhoollisista kasveista, mitkä kaikista koettelemuksista huolimatta onnistuvat kasvamaan satoikään asti. Tämän vuoden kasvikisa käydäänkin näiden kahden lajikkeen välillä: kumpi kestää satunnaista laiminlyöntiä paremmin?
Elän suuressa toivossa myös maissin suhteen. Nyt kasvatukseen pääsee ’Rainbow Inca’. Maissien maatiaislajikkeissahan on hämmästyttävä määrä erilaisia värejä. Muistelen lukeneeni joskus jotain Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin liittyvää romaania, ja mietin lukiessani, että millä systeemillä siellä on värjätty maissinsiemeniä, kun puhutaan sinisistä ja punaisista siemenistä. Vähänpä tiesin maissista! Mielenkiintoista nähdä, miten tämä maissi käyttäytyy Keski-Suomen olosuhteissa. Kasvukausihan tuppaa jäämään maissille liian lyhyeksi, mistä syystä lyhyempään kauteen jalostetut uudemmat lajikkeet voisivat olla perusteltuja valintoja. Katsotaan miten käy Incalle!
Maatiaiskanaparven tilannekatsaus
Tähän asti pääsin, ennen kuin kanat mainitaan! Maatiaiskanoista kiinnostuneille hyviä uutisia: juuri nyt ilmestyi raportti nimeltä Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma 2019-2021, saatavilla tässä linkissä. Katsokaas kuka pääsi kansikuvaan! Vaikkei meillä enää asukaan…
Minun osuuteni tässä raportissa käsittelee erityisesti maatiaiskanan rotuominaisuuksia, siis sellaisia asioita kuin väri, hautomavietti, munintatiheys jne asiat. Nämähän ovat just niitä asioita, mitä monet pohtivat silloin kun harkitsevat maatiaiskanojen hankintaa ja yrittävät päättää, mikä kymmenestä kanakannasta olisi itselle just se oikea valinta.
Spoileri: tuo raportti ei välttämättä helpota valitsemisen tuskaa mitenkään, kaikista kannoista löytyy kaikenlaista kanaa! Voikin sanoa, että maatiaiskanan olennaisin rotuominaisuus on monimuotoisuus. Kaikessa. Ja hyvä niin.
Lisäksi tämä aiempi teksti on edelleen ihan käyttökelpoinen. Tosin sillä muutoksella, että vuonna 2023 erityisesti jussilankanta, kiuruvedenkanta, iitinkanta, ilmajoenkanta, savitaipaleenkanta ja hornionkanta olisivat sellaisia, mitkä tarvitsisivat uusia säilyttäjiä.
Ajantasainen tilanne säilyttäjien määristä löytyy täältä, eli säilytysohjelman jäsenluettelosta. Lista on muutaman viikon viiveellä paikkansapitävä. Tällä hetkellä esimerkiksi hämeenkannalla ei ole enää suurta hätää, koska säilyttäjien määrä on noussut 20 asti ja lisää on tulossa.
Maatiaiskanan säilytyksen kannalta olisi tärkeää, että uudet kanoja hankkivat ihmiset valitsisivat kanansa aina niistä harvinaisimmista kannoista niin että uusia säilyttäjiä saataisiin tasaisesti kaikille kannoille.
Ja koska kaikista kannoista löytyy jotakuinkin kaikenlaista, olennaisempaa onkin ehkä katsoa, millainen on se kanaparvi, mistä nuorikot tai siitosmunat olisivat tulossa. Esimerkiksi emo-ominaisuuksien periytymisellä on huomattavia yksilökohtaisia eroja, joten jos siitosparvessa on hautovia kanoja, niitä todennäköisesti tulee myös seuraavaan sukupolveen.
Oma siitosparvi on tänä vuonna Demo (harmaa, Banjon pojanpoika) & Dario (musta, oletettavasti Bonobon pojanpoika ja varmuudella Banjon poika) + Bibliofilia, Bothnia, Borgia, Bavaria, Buddleia, Concordia, Cornucopia ja Dinosauria. Oletettavaa on, että Bothnia, Borgia, Cornucopia ja Dinosauria alkavat hautoa, mahdollisesti myös Buddleia innostuu asiasta.
Parvessa oli myös Darion ”kaksosveli” Dumbo, mutta se siirtyi juuri eilen uuteen kotiin toiseen säilytysparveen. Sen geenit saattavat kuitenkin olla vielä käytössä mikäli joku kanoista alkaa hautoa maaliskuussa.
Oma toive on saada kotiin jääväksi 2-4 uutta kanaa ja parille uudelle säilyttäjälle nuorikkojen aloitusparvet. Lisäksi on tullut jo tilauksia Banjon ja Demon kaltaisista herrasmieskukoista, joten tämän vuoden kukkopojilla on kovat suorituspaineet!
Omat sitrukset
Pakko vielä todeta loppuun, että nyt olen minäkin liittynyt toiveikkaiden sitruunan kasvattajien joukkoon. Viime kesänä hankitun sitruunan taimen talvesta selviytyminen on vielä epäselvää, mutta Plantagenin alennuksesta tuli hankittua sitruuna ’Femminello Incappucciato’ ja kumkvatti (Fortunella Margarita), molemmat ovat sisialaisen Giambon perheen kasvatteja. Nettisivuilta löytyi paljon mielenkiintoista tietoa sitrusten hoidosta!
Nämä sitrukset olivat niin suuria, että menivät samantien ämpärikasvatukseen. Kasvualustaan kikkailin sekoituksen viherkasvimullasta ja havu/rodomullasta, lisäsin kummallekin kasan punasavi-kaninpapanapalleroita, biohiiltä ja Biolanin mykoritsa-valmistetta. En kyllä yhtään tiedä, sopiiko tämä nimenomainen mykoritsa sitruksille, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole.
Täällähän sinänsä on hyvät mahdollisuudet sellaisille kasveille, mitkä pitää talvettaa +5 – + 15 C asteissa ja valoisassa. Jos sitrukset viihtyvät, niin valikoimaahan voi vähitellen laajentaa myös aprikoosiin ja persikkaan, mitä molempia voi tiettävästi kasvattaa ruukuissa… Jos on kokemusta näistä, niin mielelläni laittaisin muistiin lajikesuosituksia!
Vaikka kyllähän se niin on, että pohjoismaat ovat nimenomaisesti marjojen valtakuntaa, ja marjoihin satsaaminen lienee myös omavaraisuuden kannalta se olennaisin asia. Mutta jos nk. etelän hetelmiä on suhteellisen vaivattomasti mahdollista kasvattaa, niin mikä ettei yritä niitäkin?
Linkkilista muihin blogeihin
Ja miksi siis kirjoitan blogia? Sitäkin tässä kuussa kysyttiin. No just siksi, että tieto hyvistä ja arvokkaista asioista löytäisi tiensä mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Maallemuuttoa suunnitellessa luin paljon blogeja, ja niistä oli valtava apu omien ajatusten jäsentelyyn. Joten kun muutto vihdoin tapahtui, oli ihan itsestäänselvää, että omalta osaltani laitan hyvän kiertämään. Toisten kokemuksista oppii valtavasti, ja omat möhläyksetkin toimivat ainakin varoittavina esimerkkeinä muille!
Näin siis meillä, mites muualla? Tällä kertaa mukana ihanan paljon blogeja:
Kasvuvyöhyke 1
Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/
Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/
Kasvuvyöhyke 2
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-15-nalka-pois.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-3/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/03/pienviljelijan-ruokaturva.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/miksi-kirjoittaa-blogia
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-3-miksi.html
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17186
Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2023/03/suuntana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/03/unelmana-omavaraisempi-elama-siemenet.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/03/06/maaliskuu-23-miksi-blogi/
Paluuviite: Suuntana omavaraisuus -23 Bloggarin oma tarina - Korkeala
Paluuviite: Miksi kirjoitan blogia? | Kakskulma
Paluuviite: 6.3 Siemenpankista päivää! / Hello from the seed bank!
Paluuviite: #Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 3 - Tsajut
Otin kaupan sitruunasta 3 vuotta sitten siemenet ja tökkäsin multaan. Niinhän ei tietty suositella tehtävän… Mutta ihmeekseni ne kasvavat edelleen ja isoin niistä on jo noin metrin korkuinen. Ehkä ne ovat juuri talvetuksen takia pysyneet hengissä ja lähes unohdettuina. Ovat pirtin aurinkoisella ikkunalla, missä varmaankin ihan ikkunan liki on usein tuo 15°C! Lehdet tuoksuvat voimakkaasti, mutta mitään hedelmää ei tietty ole tullut. Mutta ehkä nyt vaihdan ne isompiin astioihin… minkä tyyppinen multa olisi nyt oikea?
Kaupan sitruunat taitavat usein olla hankalia lajikkeita, ne tekevät hedelmää vasta tosi isoina puina. Mutta vaikuttaa siltä, että nämä Plantagenin sitrukset ovat kyllä (isohkon) hintansa arvoiset, tuossa meille tulleessa puussa oli valmiina jo 6 sitruunaa, ihan yhtä isoja kuin mitä kaupassakin. En vaan ole ihan varma, uskaltaako niitä nyt käyttää kun ei tiedä onko näitä käsitelty matkan varrella jollain aineilla. Tuoksu on mahtava, nyt useampia kukkia auki <3 Täytyy laittaa instaan kuvia näistä, en vaan ole vielä ehtinyt.
Olen siinä uskossa, että sitrukset tykkäisivät vähän happamasta mullasta. Siksi sekoitin rodomultaa vihermullan joukkoon. Ja kun mulla tosiaan oli jemmassa akvaarioprojektista ylimääräisiksi jääneitä savipalleroita, niin olen niitä laittanut sitruksille. Jotenkin sitä uskoisi, että tykkäisivät jos saavat italialaista punasavea juurilleen. Rautaahan nämä kai kaipaavat, joten ehkä siinä savessa on mukana sopivia mineraaleja. Mutta ei kyllä oikeasti mitään hajua, mikä olisi paras yhdistelmä 😀
Nuo Siementarhan siemenet on kyllä niin mahtavia, kotimaista luomua. Tilasin itse viime kuussa mm. niitä värimaisseja, joita ihmiset ovat kovasti tilailleet Etsyn kautta isosta maailmasta, vaan eipä tarvitse enää. Meillä on ollut nyt parin vuoden tauko noiden kanssa, joten kiva taas kokeilla niitä. Ostin myös avomaalle tarkoitettuja tomskuja, kun sellaisia ei olla ennen testailtu.
Onnea sitrusten kanssa! On ne vaan niin ihania! Äläkä huolestu sitten jos tipauttelevat paljon lehtiä seuraavan talven saapuessa. Meilläkin on yksi puu vallan kaljuna tänä vuonna, vain viime vuoden uudet lehdet peittonaan, mutta aina ne uudet lehdet sitten kesäksi taas kasvavat 🙂
Mulla on viime vuonna hankittu pienempi sitruuna kokonaan lehdetön, kyttään sitä joka päivä, että tulisiko silmuja näkyviin 😀 Varsin on kuitenkin vihreä, joten jokin mahdollisuus ehkä olemassa.
Olipas hauska kun nyt tämän kommentin perusteella innostuin katsomaan että jaa, mikäs tuo Siementarha on (tänä vuonna kun ei ole tuo siementen ostaminen ollut lainkaan ajankohtaista). Ja sitten tajusin että kappas, se Siementarha on tuossa naapurissa, siis samalla saarella kuin itse asutaan 😀 Kaikkea sitä oppii!
Mitä ihmettä 😀 Vautsi, siinähän voi olla kaikenlaisia mahdollisuuksia…
Itse huomaan myös että vaikka agrologiopintojen myötä olen päätynyt saamaan ja erityisesti itsekseni hakemaan tietoa monenlaisista uusista asioista, niin aika vahvana itsellani on sellainen kyseenalaistava asenne ja pieni järkytys siitä, mihin maanviljelyä ollaan koko ajan viemässä. Että vaikka itse on hyppäämässä kohtuullisen kokoisen kaupallisen tilan puikkoihin, ennemmin hakee inspiraatiota monipuolisista pienemmistä tiloista ja pyrkii juurikin lisäämään viljeltäviä lajeja (ja lisäksi uskon, että tässä meidän maailmassa taloudelliseltakin kannalta se että tulot tulee monesta lähteestä, on paljon varmempaa kuin yhteen kasviin luottaminen).
Ja muuten – horniolaisten hankinta on edelleen suunnitelmissa, vaikka alkuperäisestä aikataulusta ollaankin jäljessä :). Jos tänä vuonna saataisiin kanala tehtyä ja ensi vuonna sitten sinne viimeistään asukkaat!
Ei kaikkia munia samaan koriin ja silleen! Ja toivottavasti ne horniolaisetkin aikanaan tulevat, siinä jos missä saa monimuotoisuutta tilalle!
Mä sorruin ostamaan syksyllä pienen oliivipuun kun hinta oli jotain reilun kympin. En ole uskaltanut, edes ajatella minkään talvettamista kun torpassa ei ole etelään ikkunoita, mutta sitten keksin viedä oliivin viileään yläkertaan etelään suuntaavan lasioven eteen. Saa nähdä miten mun kasvikokeelle käy 😁
Mä mietin viikunaa 😀 En edes tiedä, miltä viikuna maistuu, mutta onhan ne lehdet hauskan näköiset 😀 Kerro sitten mitä oliivi tuumasi Suomen talvimaisemista…
Minun viime keväänä hankkimani sitruunapuu on ainakin vielä hengissä. Tosin kaikki raakileensa se tiputti joulukuussa, mutta ei sentäs kaikkia lehtiään.
Tästä intoutuneena hankin Lidlistä minisitruspuun, Calamondin. Siinä on sellaisia pieniä mandariinin näköisiä hedelmiä.
Kalamondiini on kiva, meillä oli nyt eka kertaa talven yli sellainen. Nyt kevättalvesta huomasi, että lehtiin alkoi tulla ruskeita laikkuja, varmaan sisäilman kuivuus aiheutti. Mutta on kyllä muuten oikein terhakan oloinen. Edelleen jännitän pienemmän sitruunan taimen selviytymistä, sehän on nyt vaan 20 sentin mittainen lehdetön ranka. Olen näkevinäni siinä lehtien alkuja, mutta voi olla ihan toiveajattelua… Mutta nämä uudet puut, sitruuna ja kumkvatti ovat kyllä kotiutuneet hyvin. Sitruunan uudet lehdet ovat kolme kertaa vanhempien kokoisia, joten ehkä se tykkää tekemästäni kasvualustasta <3