Tule mukaan maatiaiskanan säilytysohjelmaan!

Suomalainen maatiaiskana on ainutlaatuisen erikoinen lintu. Maatiaiskanat välttyivät sekä ulkonäköön että tuotantotehoon kohdistuneelta jalostukselta ja tästä syystä kantavat mukanaan hyvin vanhoja geenejä aina Intian viidakkokanaan asti. Maatiaiskanojen geeniperimää tutkitaan koko ajan lisää, siksi on ensiarvoisen tärkeää, että maatiaiskanojen eri sukulinjoista on olemassa toisistaan erillään pidettyjä parvia mitkä eivät ole sekoittuneet mihinkään muuhun kanarotuun. Geeniperimän monimuotoisuus on tärkeää kanoille itselleenkin, mitä laajemmin geenejä säilyy, sitä paremmin vältetään sukusiitoksen haitat.

Miten maatiaiskanan säilytysohjelmaan liitytään?

Luonnonvarakeskus koordinoi maatiaiskanan säilytysohjelmaa. Säilytysohjelman säännöt uusittiin vuonna 2019 ja ne kannattaa lukea tarkkaan läpi (linkki PDF tiedostoon).

Maatiaiskanan säilyttäjällä ei voi olla mitään muita kanoja kuin yhtä, alunperin jo säilyttäjänä toimivalta henkilöltä hankittua lintuainesta. Eli siis siitosmunia, nuorikoita tai munivia kanoja, mutta vain yhtä kanakantaa ja aina sellaiselta myyjältä, joka on mukana säilytysohjelmassa.

Kauppaa tehdessä onkin tärkeää saada mukaan alkuperätodistus, mistä käy ilmi säilyttäjän taustatiedot, mukaan lukien se, mistä myyjä on itse oman lintuaineksensa hankkinut. Ohjelmaan on liityttävä 6 kk sisällä kanojen hankinnasta.

Tarkka tieto kanojen taustahistoriasta onkin yksi syy miksi kanoja kannattaa hankkia säilyttäjältä. Jos kanoja haluaa joskus hankkia toisesta paikasta lisää, on hyödyllistä tietää mitä sukua omat kanat ovat jonkun toisen parven kanoille.

Ohjelmaan on helpointa liittyä silloin, kun on aloittamassa kanojen pitoa ja hankkimassa ensimmäisiä kanojaan. Ohjelmasta pääsee aina myöhemmin pois, mutta liittyminen on mahdollista vain 6kk sisällä maatiaiskanojen hankinnasta.

Mitä säilyttäjältä vaaditaan?

Säilyttäjät täyttävät vuoden alussa vuosiraportin, missä kysellään kanaparven kuulumisia. Nämä tiedot ovat pohjana sille, mitä maatiaiskanoista yleisesti ottaen tiedetään. Kuinka paljon on lintuja eri sukulinjoissa, minkä värisiä ne tyypillisesti ovat, kuinka paljon munivat ja minkä kokoisia munia jne. Raportin täyttäminen on helppoa ja siihen menee noin puoli tuntia. Hyvin pieni vaiva siis!

Muut säilyttäjän velvoitteet ovat ihan vaan tavallista kotikanalan pitoa: on rekisteröidyttävä siipikarjanpitopaikaksi, noudatettava siipikarjan ulkonapitokieltoa, liitytään tarvittaessa salmonellaohjelmaan (lue ohjeet täältä). Eli ei mitään, mikä olennaisesti eroaisi siitä mitä harrastekanalassa muutenkin tehtäisiin.

Maatiaiskanaa nimenomaisesti säilytetään, eli pidetään kanat juuri sellaisina kun ne ovat. Niitä ei siis jalosteta, eli valita jatkokasvatukseen tietynnäköisiä lintuja. Tästä syystä maatiaiskanat ovat sukulinjasta riippumatta hyvin persoonallisen näköisiä. Ei siis ole tarkoitus, että maatiaiskanan pitäisi olla jotain tiettyä väriä, saati tarkasti määriteltyä kuviota. Päinvastoin on tarkoitus, että eri värimuodot säilyvät uusille sukupolville mahdollisimman laajasti. Tässä auttaa esimerkiksi se, että pitää parvessa useamman eri värisiä kukkoja.

Maatiaiskanojen parvessa olisikin hyvä olla useampi kukko. Käytännössä suositellaan yhtä kukkoa 3-5 kanaa kohti, riippuen toki siitä miten parvi tulee toimeen keskenään. Säilyttäjällä pitäisi olla vuositasolla vähintään yhteensä 10 lintua mutta hetkittäisiä vaihteluita voi toki tulla monesta eri syystä.

Tavoitteena on, että säilytysohjelman linnut jatkavat sukua ja geenit siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Säilyttäjällä ei voi olla muita kanarotuja tai useampaa kuin yhtä maatiaiskanakantaa. Muiden lintulajien pidolle ei sen sijaan ole mitään estettä. Siipikarjaharrastajalle riittää vaihtoehtoja hoidokeiksi vaikka kanoja olisikin vain yhtä laatua.

Mihin maatiaiskanan säilytysohjelmaa tarvitaan?

Monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää maailman ruokaturvan kannalta. Viljelykasveja on säilötty ns. maailmanlopun holveihin esimerkiksi Huippuvuorille. Näin on mahdollista aloittaa viljely uudelleen mikäli jokin isompi katastrofi aiheuttaa häiriön ruuantuotantoon.

Kanoja ei varsinaisesti voi pakastaa tulevaisuutta varten (vaikka kukkojen sperman pakastamista suunnitellaankin!) vaan kanojen geenipankki toimii eläviä lintuja hoitamalla.

Geenitutkimus on hidasta ja kallista, maatiaiskanoistakin on vielä paljon oppimista. Vaikkei maatiaiskana olekaan enää kokonaisuutena uhanalainen, on tärkeää että alkuperältään selviä kanaparvia on riittävästi geenien säilyttämisen ja tutkimuksen kannalta. On  myös kanojen etu, että monimuotoisuus säilyy eikä kanat ole liian läheistä sukua toisilleen.

Viimeisimmän tilaston (vuodelta 2019) mukaan, maatiaiskanojen säilyttäjiä eri sukulinjoissa on seuraavasti:

Tyrnävä 65 * Alho 32 * Piikkiö 31 * Häme 22 * Kiuruvesi 18 * Iitti 16 * Hornio 14 * Jussila 14 * Ilmajoki 12 * Savitaipale 7

Listasta on helppo nähdä, että osa sukulinjoista on hyvin nopeasti vaarassa mikäli parillekin säilyttäjälle tapahtuu jotain, minkä takia lintuaines menetetään. Mitä useammassa paikassa ja eri puolilla Suomea kanoja on, sitä paremmassa turvassa ovat kanojen geenit.

Mieti, mitä tapahtuu, jos vaikkapa lintuinfluenssa puhkeaa rajuna jossain Suomen maakunnassa? Mitä tapahtuu maatiaiskanoille? Miten paljon geeniainesta menetetään? Kerran menetettyä sukulinjaa ei saa enää takaisin. Mitä vähemmän on olemassaolevia parvia, sitä suuremmat ovat riskit. Tai positiivisemmin: mitä useampi liittyy säilytysohjelmaan, sitä paremmassa turvassa ovat maatiaiskanojen ainutlaatuiset geenit!

Onko maatiaiskanan säilytysohjelmaan kuulumisesta hyötyä kanalan pitäjälle?

Suurin hyöty on varmasti se, että on mahdollista pitää persoonallisia kanoja hoidokkina. Kyseessä on kuitenkin vapaaehtoistoiminta harrastuspohjalta. Monia säilyttäjiä yhdistää kiinnostus eläimiin liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja historiaan. Säilyttäjille järjestetäänkin mielenkiintoisia seminaareja tiedonnälkäisille.

Alkuperäisrotujen kasvatustuki on asia erikseen ja liittyy maataloustuotannon EU-tukiin. Alkuperäisrotujen kasvatustuesta löytyy ohjeita täältä.

Pikaohjeet säilytyohjelmasta kiinnostuneelle

  1. Tutustu kanojen hoitoon, kirjastosta on helppo lainata Kirsti Hassisen Omat kanat, Omat munat-kirja, josta on myös uusi painos nyt myynnissä. Kirjan hinta vastaa yhtä rehusäkkiä, eli on pieni hinta perusteellisesta opaskirjasta. Netissä voi lukea vaikkapa Siltajoen Sirkuksen mainiota blogia kanojen hoidosta. Helena Telkänrannan Kanojen maailma  ja Tarja Ojanteen Opas Pienkanalan hoitajalle (2018) ovat myös hyviä kirjoja. Kanojen pidosta järjestetään myös nettikursseja, esim. Ellun kanat ja munat webinaarit.
  2. Rakenna kanojen tarvitsemat tilat valmiiksi (kanala ja tarha). Hanki tipujen tarvitsemat tavarat valmiiksi.
  3. Tutustu eri maatiaiskanakantoihin ja valitse niistä se, mitä haluaisit itse säilyttää. Ota yhteyttä säilyttäjiin ja kysele lisätietoja kannasta. Jokaisella kanakannalla on omanlaisensa historia ja oma erityisarvonsa. Suurimman palveluksen teet hankkimalla niitä kanoja, joita on vähiten olemassa.
  4. Maatiaiskanojen säilyttäjien julkiset yhteystiedot löytyvät täältä. Ota yhteyttä hyvissä ajoin, säilyttäjillä ei välttämättä ole kaikkina vuodenaikoina myytäviä lintuja tai siitosmunia, eikä säilyttäjä välttämättä kasvata tipuja suurta määrää ellei ole tiedossa ostajia. Eli kun löydät sopivan hakumatkan päästä säilyttäjän, ota heti yhteyttä niin että pääsette suunnittelemaan asiaa yhdessä. Varhain keväällä on pääasiassa tarjolla siitosmunia, nuoria nuorikoita alkukesällä ja vanhempia kanoja ja kukkoja loppusyksystä.
  5. Varmista, että saat alkuperätodistuksen ja sen mukana kirjallisen tiedon ostamiesi kanojen sukutaustasta. Muista kysyä säilyttäjältä, keneltä/keiltä hän on itse lintuaineksensa hankkinut. Monet säilyttäjät ovat hankkineet parveensa lintuainesta useammasta paikasta. Tämä on tärkeä tieto, mikäli myöhemmin haluat omaan parveesi ns. uutta verta eri sukuisesta kukosta.
  6. Muista kysyä ostamiesi kanojen/munien terveystutkimuksista, ja kysy myös testien päivämäärä. Jos suinkin mahdollista, suosi kanaloita joissa on tehty testit salmonellan lisäksi myös Mycoplasmoista ja IB- ja ILT-viruksista. Näiden tautien testaus ei ole pakollista. Jos ostat siitosmunia, desinfioi ne itse tai pyydä myyjää desinfioimaan.
  7. Verkostoidu oman kanakantasi säilyttäjien kanssa Facebookissa. Toiset saman kannan säilyttäjät ovat tärkeä tuki!

Suomalainen maatiaiskana on ainutlaatuinen lintu ja jokaisen sukulinjan säilyminen on monimuotoisuudelle tärkeää. Kiitos, että tulet mukaan!

Päivitys 4.4.2021: nyt kaivataan uusia säilyttäjiä erityisesti hornion, savitaipaleen ja kiuruveden kannoille. Täällä lisätietoa.

Kiitos kirjoitusavusta Taru Peltosaari, Kerttu Hakala, Terhi Penttilä, Tarja Ojanne & Juha Kantanen

hämeen kannan maatiaiskana

0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *