Ilman vettä ei ole elämää. Kahdessa kesässä vedenkulutusta on ehtinyt pohtia monesta näkökulmasta. Kesä 2017 oli huomattavan sateinen, joten vettä oli vaikka kuinka ja Caramellian lampi ääriään myöten täynnä. Kesä 2018 oli taas kuiva ja kuuma, joten lammen vesi hupeni niin että rantaa oli metrin verran näkyvissä. Siinäpä mainio mittatikku veden riittävyydelle tällä seudulla (Horkka, Korpilahti, Jyväskylä).
#suuntanaomvaraisuus bloggaajat pohtivatkin tämän kuun yhteispostauksessa mm. veden kulutukseen liittyviä asioita. Linkit muihin blogeihin tekstin lopussa.
Tämä kesä on ollut täällä kiitollisen normaali, viime vuonna huvenneita vesivarastoja on saanut hyvin täytettyä. Tällä seudulla yhdeltä jos toiselta loppui kaivosta vesi viime talven aikana. Vedenkulutuksen kanssa oltiinkiin varovaisia pitkälle kevääseen ja tästä syystä myös akvaarion täyttäminen tapahtui vasta kesäkuussa. Nythän akvaarion vedenvaihdot on hyödynnetty puutarhan kastelussa, eli ei sekään vesi hukkaan mene. Puutarhan osalta pääperiaatteena on ettei mitään tarvitsisi erikseen käydä kastelemassa. Vettä on tarjoiltu lähinnä vastaistutetuille ruusupensaille ja pienessä määrin etupihan istutusalueille. Muutoin kasvit ovat saaneet pärjätä itsekseen. Näin ollen talteen otettu sadevesi on riittänyt koko kesän.
Tänä vuonna oli tarkoitus kehittää sadeveden talteenottoa, mutta toistaiseksi on pärjätty laastipaljuilla ja tynnyreillä. Onpahan Hertalle vesikuppeja ja uima-altaita…
https://www.instagram.com/p/BycoyjEljtW/
Hertan vesileikeistä on tosin ollut se haitta, että vesiastioihin kiipeävien eläinten turvaksi laitetut kepit ja laudanpalat ovat silloin tällöin kadonneet. Vesiastioissa on oltava todella tarkkana, sammakot ja sisiliskot pääsevät varsin hämmästyttäviin paikkoihin joten jos jossain on vettä, siellä on oltava myös pelastautumisväylä varomattomille seikkailijoille!
Veden riittävyyttä miettiessä olen pohtinut tänä kesänä paljon sitä, miten saisi kasvatettua syötävää ilman kastelutarvetta. Helpoin ratkaisuhan tähän olisi se, että söisi sitä mikä kasvaa itsestään. Vuohenputket tai nokkoset eivät ole mainittavasti häiriintyneet veden vaihtelusta… Marjapensaat ja omenapuutkin näyttävät tuottavan tänä vuonna runsaasti satoa, samoin pihlajat. Joten jos käytössä on rajallinen määrä aikaa, kannattaako kasvattaa erikseen sellaista syötävää mitä pitää jatkuvasti kastella (tai muuten hoitaa) vai keskittyykö mieluummin keräämään ja onnistuneesti säilömään sellaista, mistä saa satoa mahdollisimman vähällä kastelulla?
Kastelutarvetta vähentää myös se ettei leikkaa nurmikkoa. Tai no, varsinaista nurmikkoahan täällä ei ole, ja sekin vähä mitä on, on tarkoitus syöttää kanoille. Maaliskuun kukkopojat ovat päivystäneet siirrettävässä tarhassa kesän mittaan, mutta ovat hoitaneet kuopimistehtäväänsä melko laiskasti.
https://www.instagram.com/p/ByuoJ55FhZ4/
Itsekseen kasvavan kasvillisuuden edut vesinäkökulmasta huomaa heti kun käy lähimmässä taajamassa. Muutaman sentin mittaan leikatut nurmikot ovat paahtuneet puhki tänäkin kesänä. Ja sitten niitä kastellaan ja kulutetaan vettä, ja heti kun kasvu on alkanut uudelleen, ne taas leikataan matalaksi… Nurmikon leikkausrutiinien muuttamista kannattaakin kokeilla jos veden säästäminen kiinnostaa. Noin 5-10 sentin mittainen ruoho pysyy itsestään vihreänä paljon pidempään, eli jos pitkä heinä hirvittää niin ihan täyteen mittaan ei tarvitse ruohoa kasvattaa. Tätähän voi kokeilla vaikka pihan eri alueilla, mitä kuivempi ja aurinkoisempi paikka, sen pidemmäksi heinä kannattaa päästää kasvamaan.
Tässä kohden moni varmasti miettii punkkeja. Onhan niitä, mutta olosuhteisiin nähden yllättävän vähän. Oman kokemukseni mukaan punkkeja on ollut paljon enemmän kaupungin taajamametsissä kuin täällä. Ja kuitenkin hirviä, kauriita ja myyriä liikkuu pihan tuntumassa joten punkkien isäntäeläimiä kyllä löytyy. Olisiko syynä runsaampi lintujen määrä? Punkkinäkökulmasta houkuttaisi hankkia joskus helmikanoja, joilla on hyvä maine punkkien syöjänä. Tosin ne sitten syövät myös kaiken muunkin liikkuvan, joten jälleen kerran on hyvä miettiä haluaako häiritä useiden muiden eliölajien elämää siksi että luonnossa on yksi ainut vaarallinen ötökkä?
Alkukesästä olikin hauska sattuma kun mietiskelin pitäisikö meillä leikata kasveja matalammaksi. Heti seuraavana päivänä bongasin upean, puolimetrisen vaskitsan pihan laidalta. Vaskitsahan syö kotiloita, joten vaskitsalle sopivien olosuhteiden säilyttäminen on varsin hyödyllistä. Ja mikä parasta, piha säilyy vihreänä myös hellekausien aikana.
Toinen kastelutarvetta vähentävä asia on katteen käyttö. “Rikkaruoho” on joka tapauksessa liukuva käsite, joten on hyvä miettiä tarvitseeko kaikkea itsestään kasvavaa kitkeä ollenkaan. Vuohenputkeahan täällä kasvaa runsaasti mutta siihenkin voi suhtautua myönteisesti. Väärissä paikoissa kasvavat vuohenputket voi katkaista ja jättää ne katteeksi istutusalueelle. Juurineen en ala niitä mistään kaivamaan.
Myöskään voikukkia ei hävitetä vaan päinvastoin yritetään kasvattaa enemmän. Väärissä paikoissa kasvavat voikukat voi joko itse syödä tai syöttää kanoille. Nyt loppukesästä voikukan lehtiä onkin tarjoiltu kanoille melkein päivittäin. Minun puolestani kaikki pihalla kasvavat heinäkasvit voisi korvata voikukalla, siitä kun on enemmän hyötyä. Puolimetrisiä salaatteja ilman erillistä kastelua!
https://www.instagram.com/p/BxuB9YiFOmr/
Tämä kesä on tosin kulunut omavaraisuuden näkökulmasta eniten kanalan asioita ihmetellessä. Niistä uusimmat kuulumiset tässä postauksessa, kanalaan tuli nimittäin uusi kukko. Meillä on siis ollut tänä vuonna hyvä “vesikesä” mutta mitä kuuluu muille bloggaajille?
Onnittelut hyvästä vesikesästä 🙂
Kiitos! <3 On kyllä tehnyt hyvää saada tällainen kesä kahden edellisen jälkeen...
Upea juttu, että teillä on vesi riittänyt hyvin tänä kesänä! Meillä sadevedenkeräystä on tarkoitus jatkossa edelleen kehittää. Mukavaa elokuun jatkoa!
Mietiskelin tuota samaa tässä eräänä päivän, että pitäisi nuo rikkaruohot hyödyntää tehokkaammin kun ne kasvaa joka tapauksessa. Suhteeni niihin on muuttunut positiivisemmaksi sen jälkeen kun aloin tehdä oman kompostin kautta multaa. Ajattelen niitä lähinnä mullan raaka-aineina, mutta tuo ravintopuoli on vielä jäänyt vähäiselle. Vuohenputkea söin ensimmäistä kertaa tänä kesänä eli pikku hiljaa siihen suuntaan ollaan menossa.
Kompostin rakentelua on täälläkin tehty, multaahan tarvittaisiin valtavasti, joten tässä vaiheessa olen todella kiitollinen joka ikisestä vuohenputkesta mitä voin käyttää materiaalina kompostiin. Täällä on siis hehtaarin alueesta noin 1/3 sellaista että pohjakasvillisuudessa on lähinnä vuohenputkea. Materiaalia siis riittää!
Meillä on ollut kyllä tosi kuivaa. Toinen kesä peräkkäin. Ja näitä edelsi monta ihan sikamärkää kesää! Mitä tästä nyt pitäisi sitten ajatella? Suomen kesä, aina Suomen kesä!
Meillä leikataan nurmikkoa, mutta harvakseen. Jätämme sinne kukkivat kasvit kasvamaan eli nurmikossa on mininiittyjä 🙂
Mininiityt ovat ihania! Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin itse asiassa täälläkin on sellaisia alueita joiden säännöllisempi niitto n. 10 sentin mittaan olisi hyväksi. Tuolla on nimittäin paikoin todella nättejä matalia maanpeittokasveja mitkä jäävät nopeasti vuohenputken alle. Haluaisin myös lisätä kaunokaista (bellis) tänne maanpeittokasviksi, se on ihan supersöötti. Ja kyllähän esim. niittyhumala on tosi upea jos pääsee hyvin nurmikossa leviämään ja annetaan kukkia ennen nurmenleikkuuta. Kukkii ihan muutaman sentin mittaisenakin <3
Ihan kateellisena luin vetevästä kesästä siellä, mutta ihanaa, että niin on siellä ollut. Täällä Lounais-Suomessa on 3. kuiva kesä peräkkäin ja niin luonto kuin puutarhan kasvatit kärsii. Omaa satoa on menetetty taas kuivuudelle, vaikka porakaivokastelua on ollut.
Meillä on kahta eri nurmialuetta pihalla. On villilää ja hallittua nurmea. Nurtsia on ollut pakko leikata jos mielii sen pysyvän nurmikkona. Rikkaruohot täällä ei kuivuudesta kärsi ja jos nurtsia ei pidä kurissa, myös muiden kukkien ja kasvien määrä nurmialueella kasvaa, eritoten voikukka, kullero ja apila. Voikukka saa kyllä rehottaa mielin määrin tietyillä alueilla, mutta ei siellä, missä me itse ja koirat taaperrellaan. Se ottaa niin nopeasti vallan jos pääsee kukinnasta siemenvaiheeseen. Kaksi seniorikoiraa ja yksi amppariallergikko ei ole hyvä yhdistelmä oleskelualueella, jos siellä on maanmyötäisiä ja matalia kukkijoita pörräämässä askelmien alla 😉 Nurtsi meillä ei tosin ole juurikaan kuivuudesta kärsinyt, sillä hyötypuutarhan sadettaja ruiskii vettä porakaivosta aina myös nurtsille.
Onpa ikävä kuulla että kuivuus on jatkunut noinkin pitkään 🙁 Suomessa on kyllä todella isoja eroja sääolosuhteissa. Onhan se jotenkin nurinkurista että tuhansien järvien maassa voisi olla ongelmaa kuivuudesta. Tänä kesänä oli tarkoitus kehittää sadeveden talteenottoa paremmaksi mutta kieltämättä kävi niin että asia jäi myöhemmälle tekemiselle juuri siksi että tänä kesänä vettä on tullutkin sopivasti. Ensi kesä voi sitten olla toinen juttu… Ja tosiaan allergia täytyy huomioida kukkien kanssa. Siinä on vitsit vähissä jos pistosta tulee reaktio. Minä taas yritän voikukkaakin ihan tietoisesti lisätä, on niin monikäyttöinen kasvi. Pahimmalle jättipalsamialueelle veinkin ämpäreittäin voikukan siemeniä niin että se veisi elintilaa palsamilta. Saa nähdä kumpi voittaa kilpailun!
Meillä on myös nurmikonleikkurikielto asetettu voimaan heti siitä lähtien kun huomasin palaneen nurmikon tilalle kasvaneet valkoapilat. Miten kätevää kun ei tarvi leikata, pysyy noin 10 cm korkeana, ei pala ja ruokkii min mehiläisiä samalla. Täydellista❤
Valkoapila on kyllä täydellinen kasvi moneen paikkaan, siksi harmittaakin kun ihan neuvomalla neuvotaan että nurmikkoa perustaessa pitäisi välttää valkoapilan siemeniä. Minusta pitäisi toimia juuri päinvastoin, ensin kylvetään apilaa ja tyhjiin kohtiin ilmestyy kyllä heinäkasveja ihan itsestään. Mutta ihan joka paikkaan valkoapilakaan ei tartu, olen sitä kylvänyt runsaasti meidän tien penkoille kun ne jäivät ojaremontin takia paljaiksi. Mutta sade ilmeisesti huuhtoo siemenet pois tuollaisesta kevyestä mäntykankaan maaperästä. Mutta kohtahan pihalla kasvavasta apilasta saa taas siemeniä uuteen yritykseen.
On se ällistyttävää, kuinka paljon voi täällä Suomen niemellä tilanteet vaihdella 🙂 Vaikka viime kesä oli ennätyshelteinen, niin tämä kesä on ollut kuivuuden kannalta jopa viime vuotta pahempi. Hienoa, jos teillä ei ole ongelmia ollut sen pahemmin, luontokin kiittää <3
Paluuviite: Sään armoilla – Sorakukka