Kevään kylvösuunnitelmat ja talven puhdetyöt ovat tämän kuukauden aiheena omavaraisuudesta kiinnostuneiden bloggaajien yhteispostauksessa.
Puhdetyö on mainio vanha sana niille hommille mitä tehdään silloin kun ulkona on pimeää ja märkää ja kylmää eikä mikään kasva. Tänä talvena keskityin villaan ja nyt kun kynttilänpäivänä talvi kääntyy kevääksi, niin on hyvä tarkastella mitä on tullut tehdyksi.
Värttinällä kehrääminen
Kehruuvälineenä on siis tässä tapauksessa värttinä, rukkikin on olemassa, mutta sitä en ole toistaiseksi ottanut käyttöön. Alunperin kiinnostukseni kehräykseen lähti liikkeelle toiveista hyödyntää koirankarvaa, sitä kun on kotona tarjolla. Jostain syystä kehrääminen ei ole Suomessa noussut samanlaiseksi käsityöharrastukseksi kuin neulominen tai virkkaus, kehräämiseen liittyviä kirjojakin on vaikea löytää edes kirjastoista. Englanniksi on toki melkoinen määrä luettavaa tarjolla hakusanoilla spinning, handspinning, spindle jne ja Facebookissa on asiasta kiinnostuneille oma ryhmä. Mutta varmaankin kiinnostus lisääntyy kun ihmiset haluavat tietää käyttämiensä tavaroiden taustat entistä paremmin.
Värttinällä kehrääminen on sinänsä varsin helppoa puuhaa. Värttinän saa hankittua n. 15 eurolla (esim. täältä ) ja villaa esim Pirtin Kehräämöstä. Huovutusvillan nimellä myytävää materiaalia voi siis myös kehrätä vaikkei sitä olekaan aina kauppojen teksteissä mainittu. Yhä useammat lampolat ovat alkaneet myydä käsittelemätöntä lampaanvillaa pikkuerissä (esim Hakamaan lammastila ) joten halutessaan voi opetella koko prosessin villanpesusta (shampoolla), karstaukseen (koiran harjaukseen tarkoitetut karstat toimivat!) ja kehräämiseen. Värttinällä kehrääminen on väistämättä aluksi melkoista räpellystä, joten ei auta muu kuin vaan harjoitella kunnes käsien liike löytää rytminsä.
Käytännössähän kehräys toimii niin että toinen käsi toimii jarruna ja toinen kaasuna, eli minulla oikeakätisenä oikea käsi pyöräyttää värttinää ja ohjaa kuitua pyörivään kierteeseen, ja vasen käsi pitää kiinni villatuposta ja vahtii ettei kierre karkaa villaan ennen aikojaan. Vaikeimpia ovat ne kohdat missä lanka katkeaa ja joutuu pyörittelemään uuden alun. Mutta paakuista tai ylipäätään langan vaihtelevasta paksuudesta ei kannata ottaa suurta stressiä, lanka tasoittuu siinä vaiheessa kun se kerrataan ja kun kyseessä on (useimmiten) täysvilla, niin lankaa ei kuitenkaan käytetä mihinkään sellaiseen tekstiiliin missä epätasaisuudesta olisi käytännön haittaa. Kertaamisessa on muuten hyvänä apuvälineenä kaksi kukkaruukkua. Lankakerä kumollaan olevaan ruukkuun sisälle ja langan pää reiästä ulos. Kaksi lankaa sidotaan värttinään ja pyöritetään vastakkaiseen suuntaan kuin kehrätessä.
Valmista lankaa on nyt siis kertynyt pursuileva kauppakassillinen eli pari kiloa. Osa ulkomaisesta villasta on kertaamatta niin että sitä saa tarvittaessa kertaamalla yhdistettyä vaaleammilla väreillä värjättyyn lankaan. Ulkomaisesta villasta sen verran, että vaikkapa World of Wool tarjoaa huikean valikoiman monenlaista villakuitua. On kuitenkin hyvä hetken verran miettiä, mikä on sellaista kuitua mikä olisi olennaisella tavalla erilaista kuin suomenlampaan villa.
Itse tilaan ulkomailta lähinnä erityisen pitkäkuituista villaa (esim. Masham) niin että sitä voi yhdistää vaikkapa koirankarvaan, mikä on lyhyempää. Kuidun pituus vaikuttaa siihen kuinka helppoa kehrääminen on mutta pitkää kuitua ei tarvitse välttämättä lisätä villatuppoon kuin ihan hiukkanen niin että kehrättävyys paranee. Kannattaakin vilkaista kuinka isoilla sanoilla ulkomaiset kaupat suomalaista villaa kehuvat. Naapurin lampolasta voikin siis saada kehräyksen kannalta parempaa raaka-ainetta kuin suuresta maailmasta tilaamalla!
Ennen varsinaista kevään tuloa on vielä tarkoitus harjoitella värjäystä. Muutaman värjäyskirjan lukeneena olen päätynyt siihen että minulle turvallisin työtapa on etikka + elintarvikevärit. Tässä on myös se etu, että on mahdollista käyttää kattiloita ja muuta välineistöä mitä tarvitsee myös ruuanlaittoon. Muissa värjäystekniikoissa on paras pitää huoli siitä että elintarvikevälineet ja värjäysvälineet pysyvät erillään. Värjäykseen on kuitenkin hyvä varata useampi tunti aikaa, joten katsotaan nyt milloin ehtii värikattiloiden äärelle.
Mummonruutujen virkkaaminen
Minulla oli pitkään murheena se, etten osannut tehdä langasta juuri mitään. Yksi vaihtoehto kehrätyn langan käytölle on hyödyntää vanhoja lelukangaspuita. Niissä mahtuu tekemään n. 30 senttiä leveää kudosta mutta en ole vielä ehtinyt laittaa loimilankoja paikoilleen niin että pääsisi kokeilemaan. Isojen kangaspuiden käyttö on sinänsä tuttua (ja myös matonkuteiden teko on ollut talven puhdetyönä!) ja tässä olisi kävelymatkan päässä puutkin käytettävissä.
Mutta tänä talvena innostuinkin virkkaamaan kutomisen sijaan. Tässä oli inspiraationa Korpilahden joulukuusitempaus (ks. MTV- uutiset!) . En ollut virkannut mummonruutuja tai mummonneliöitä aiemmin joten en ehtinyt mukaan joulukuusitalkoisiin mutta otin sitten kuitenkin tavoitteeksi opetella tämän työtavan joulun aikana. Ostin siis virkkuukoukun ja kasan toisistaan hyvin erottuvia villalankoja tekniikoiden opetteluun. Monta päivää onkin kulunut Harry Potter-äänikirjojen parissa keinutuolissa istuen ja virkkausohjeita ihmetellen.
Mummonruutujen myötä minulle nimittäin avautui ihan kokonainen uusi maailma: neliöiden lisäksi voi tehdä kuusikulmioita, kolmioita, ympyröitä… Ja erilaisia kuviointeja saa tehtyä käytännössä loputtomasti (googlatkaa vaikka ”granny square designs” ). Lainasinkin kirjastosta pinon eri malleja esitteleviä kirjoja ja olen sitten opetellut kaikki mielenkiintoiselta vaikuttavat mallit.
Vaikka moni malli vaikuttaa ensivilkaisulta monimutkaiselta, ne useimmiten koostuvat toistuvista kuvioista joissa yleensä lasketaan kolmeen. Tai joskus jopa kuuteen tai kahdeksaan, mutta joka tapauksessa kyseessä on varsin pienet numerot. Uutta mallia ensi kertaa kokeillessa valmis tuotos on yleensä hieman epämääräisen näköinen mutta seuraava sujuu jo paremmin. Käytännössä kokeilemalla myös huomaa mistä malleista eniten tykkää, mieluisimpia voi sitten mielensä mukaan yhdistellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi.
Olenkin ihmetellyt sitä ettei tätä työtapaa ole opetettu koulussa. Koulussa piti virkata ja neuloa kaikenmaailman lapasta ja sukkaa missä muutama silmukan virhelasku pilasi koko tekeleen. Mummonruuduissa tätä ongelmaa ei ole, koska useimmiten virhe jää piiloon tai aiheuttaa pahimmillaankin vain sen että ruudun muoto muuttuu. Ja kun näitä mummonruutuja on joka tapauksessa tarkoitus yhdistää tilkkutyön tapaisesti laajemmiksi tekstiileiksi niin pari epämääräistä mykkyrää muutamassa ruudussa ei erotu lopullisesta työstä. Googlaamalla ”granny square clothes” näkee melkoisen määrän erilaisia ehdotuksia siitä millaisia vaatekappaleita näistä ruuduista on mahdollista väsätä.
Mummonruutu-tekniikka ratkaisee aiemman pulmani siitä mihin itse kehrättyä lankaa voi käyttää. Pieniäkin langanpätkiä saa hyödynnettyä ja tarvittaessa itse kehrättyä lankaa voi yhdistää ”kaupan” lankaan. Virkkuukoukun kanssa onkin vietetty suorastaan voitonriemuisia hetkiä. En ole koskaan onnistunut neulomaan käyttökelpoista sukkaa mutta sen sijaan sain virkattua tohvelit!
Ja kieltämättä olen hykerrellyt sitä kuinka yksinkertaisista työvälineistä tässä on kyse. Siis värttinähän on keppi, minkä toiseen päähän on kiinnitetty paino. Ja virkkuukoukku taas on keppi, minkä toisessa päässä on lovi. Yksinkertaisempia työkaluja on vaikea keksiä. Joten jos vaan on saatavilla jonkinlaista kehruukelpoista kuitua, mahdollisuudet sen jatkojalostukseen ovat melko lailla loputtomat!
Tässä onkin tarkoitus miettiä kuinka saisi hyödynnettyä pihan nokkosia myös kehruukuituna. Täällähän on paljon pari metriseksi kasvavaa nokkosta vanhalla laitumella, eli sen verran tukevassa maassa ettei niiden syöminen välttämättä kannata. Mutta kehräämällä saisi nekin hyötykäyttöön.
Kevään siemenluettelot ja kasvien valinnan vaikeus
Kevään kylvöt ovat toki jo mielessä joskin yritän nyt hillitä itseni etten aloita liian nopeasti. Esikasvatustilaa ei kuitenkaan ole määräänsä enempää joten turha laittaa alulle kymmeniä taimia jos niitä ei sitten saa siirrettyä pihalle ennen kesäkuun puoltaväliä… Kuten yleensä, ajatukset ovat lähinnä kukkivissa kasveissa. Hyötykasvien siemeniä on hyvä varasto ja suurin piirtein tiedän jo mitä aion kasvattaa. Edelleenkin kärkenä kesäkurpitsa, tomaatti ja parsakaali. Muut syötävät ovat epäolennaisempia ja yritänkin nyt keskittää hyötykasviviljelmät kasvatuslaatikoihin, mitkä tänä vuonna toivottavasti saadaan käyttöön.
Joten varsinainen suunnittelu liittyy lähinnä kukkiviin kasveihin. En osaa puhua ”koristekasveista” koska hyvin harva kasvi on oikeasti pelkkä koriste. Ja joka tapauksessa on kaikin puolin hyödyllistä houkuttella pihaan lisää pölyttäjiä, joten kaikilla kukilla on myös käytännön ulottuvuus.
Siementen ja taimiluetteloiden kanssa tulee helposti ähky, joten olen kehittänyt itselleni sopivan toimintamallin suunnitelmien selkeyttämiseen. Kasvien valinnassa käytän suurpiirteistä huomioitavaa listaa, siis sen lisäksi että mietitään vaikkapa kasvupaikan ominaisuudet ja kukan väri:
- Onko kasvista hyötyä pölyttäjille?
- Onko kasvi kotimainen luonnonkasvi ja onko siitä saatavilla kotimaista siementä?
- Onko kasvi mahdollisesti uhanalainen tai muuten luonnossa vähentynyt niin että sen kasvatus olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää?
- Onko kasvi lajiltaan ulkomaista alkuperää mutta siitä on saatavilla kotimaista siementä tai kotimaisia taimia?
- Pidentääkö kasvi kasvukautta keväästä (maalis-toukokuu) tai syksystä (elo-lokakuu)?
- Onko kasvilla historiallista tai kulttuurista erityisarvoa?
- Voiko kasvia käyttää raaka-aineena värjäyksessä tai vaikkapa saippuan valmistuksessa?
- Voiko ihminen syödä kasvia?
- Voiko kasvia käyttää eläinten rehuna?
- Onko kasvilla muita kasveja hyödyttäviä ominaisuuksia, esimerkiksi maanparannus?
Jokaisesta listan asiasta saa yhden pisteen ja valintalistan kärkeen nousevat ne kasvit joilla on suurin pistemäärä. Kasvien alkuperän osalta on tosiaan tärkeä muistaa siementen alkuperä, eli aina jos ja kun on saatavilla kotimaista siementä niin sen ostaminen kannattaa. Tämä on erityisen tärkeää silloin jos kyseessä on kotimainen kasvi, mikä on luonnossa vähentynyt tai uhanalainen, silloin on tärkeää että käytettävä siemen on nimenomaan Suomesta. Käytännössä siementen hankinta helpottuu kun tekee ostokset niin että ensin tehdään…
- Tilaus Maatiainen ry:n verkkokaupasta, ja jos jotain ei ole Maatiaiselta saatavissa niin…
- Tilaus Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta, ja jos Hyötikseltä ei löydy, niin tarkistetaan
Vasta näiden kolmen jälkeen vilkuillaan muita siemenkauppoja tai taimistoja. Korpikangas Siemen-Frö ja Exotic Garden ovat minulla seuraavana listalla. Jonkin verran houkuttaisi hankkia tänä vuonna perennojen taimia mutta saa nyt nähdä, siemenestä kasvattaminen on kuitenkin monella tapaa antoisampaa. Yksivuotisia, esikasvatettavia kukkia ei ole ohjelmassa muuta kuin tsinnia, se on perhoskasvina niin arvokas, että ansaitsee erityishuomiota. Joten jos kerran näkee sen vaivan että esikasvattaa kukkia, niin miksei sitten saman tien kasvata perennoja joista on useamman vuoden ilo samalla työmäärällä kuin vaikkapa samettikukista.
Ja toki tämä on myös hintakysymys. Jos on mahdollista saada parilla eurolla useita taimia sen sijaan että maksaa +5 euroa yhdestä taimesta niin aina parempi. Täällähän tyypillinen istutusalue on useita metrejä pitkä, joten muutamalla taimella ei kovin pitkälle pötkitä. Tänä kesänä yritän saada jonkinlaiseen alkuun mm. alueen mikä on noin 20 metriä pitkä ja istutusaluetta on polun molemmin puolin, eli neliöitä on melkoisesti jos istutusalue on reilun metrin leveä. Hanki siinä sitten viiden euron hinnalla taimia koko matkalle…
Taimien hankinnassa tsekkaan ensin omalla kylällä olevat Kauppapuutarha Honkanen ja Puutarha Suokukka, tämäkin on hyvä muistaa että vaikka kauppapuutarhassa olisi lähinnä ”kesäkukkia” niin joukossa on usein myös perennoja, lisäksi monet yrtit ovat monivuotisia. Hankkija on seuraava vaihtoehto kotimaisten taimien hankinnalle. Jyväskylän Viherlandia on tietysti mahdollinen ostospaikka, mutta taimien kotimaisuus on hyvä tarkistaa tapauskohtaisesti. Haaveilen Särkän perennataimiston tilauksesta, siellä on tarjolla huikea määrä kotimaisten luonnonkasvien taimia. Mutta kaikesta suunnittelusta huolimatta tänäkin vuonna sorrutaan mitä todennäköisimmin kaikenlaisiin heräteostoksiin, mitä ei alunperin harkinnutkaan… Katsotaan miten käy!
Mitä kuuluu muille bloggaajille? Tässä lista luettavaksi:
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html
Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2020/02/03/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html
Urban farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot
Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3757
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1109
Paluuviite: Suuntana omavaraisuus 2020 Kylvö, esikasvatus & puhdetyöt - Korkeala
Paluuviite: #suuntanaomavaraisuus2020 osa 2 - Tsajut
Tuo pisteytysjärjestelmäsi on loistava! Meillä ensimmäinen kriteeri on se, tuleeko kasvatettava oikeasti syötyä/käytettyä ja plussaa saa jos siitä saa siemenet seuraavalle vuodelle talteen. Alkuvuosina tuli innoissaan kasvatettua vähän kaikkea, joita ei kuitenkaan tullut syötyä tai käytettyä. Nyt jää pois esimerkiksi pavut. Niiden sato on ollu heikko, mutta sitäkään vähää ei jostain syystä tullut syötyä.
Ja tästä pisteytysjärjestelmästä huolimatta tulee joka vuosi hankittua jotain ihan muuta 😀 Syötävissä kasveissa tuo on tosiaan todella tärkeä pointti että saako siemeniä talteen, periaatteessahan monen kasviksen kanssa pitäisi olla niin ettei tarvitse hankkia samaa lajiketta kuin kerran ja jatkossa on aina siementä. Mutta liian usein jää minulta tekemättä tämä vaihe, täytyy jatkossa huomioida paremmin.
Siemen ja lajikirjo ähky tulee kyllä aina keväällä ja alkaa jo kevät talvella. Voi kun olisi tuo taito hoidella villat langaksi.
Kehräyksen opettelu on kyllä todella hauskaa! Tosin myös todella koukuttavaa, joulukuu taisi mennä niin etten meinannut malttaa istua hetkeäkään aloillani ilman värttinän pyöritystä. Että jos on jotain muutakin mitä pitäisi saada tehdyksi niin sitten suosittelen välttämään tätä harrastetta…
Kehrääminen kuulostaa minusta mielenkiintoiselta ja olen sitä monta kertaa tutkiskellut ja harkinnut, mutta jotenkin se on aina jäänyt, samoin lankojen värjääminen, joka myös kiehtoo. Minulta sujuu paljon paremmin sukkapuikoilla puuhailu 🙂
Minä taas menen puikkojen kanssa ihan solmuun, aivan liian monta liikkuvaa osaa 😀 Mutta jos tässä nyt opettelisi virkkuukoukun käytön kunnolla niin voisi vaikka tehdä vaihtareita jonkun sellaisen kanssa joka osaa neuloa puikoilla 🙂
Pari kiloa valmista lankaa!! wow! Onniettlut. Mulle tuli pari metriä 😀
No katsotaan nyt saako tuosta langasta tehtyä mitään käyttökelpoista 😀 Parempi pari metriä hyvää lankaa kuin kauppakassillinen käyttökelvotonta höttöä 😀
Löysin Särkän taimiston kun etsin netistä näsiää. Sitä oli entisellä mökillä ja haluan sitä nykyisellekin. Taimiston toimituskulut ovat niin isot, että on ihan pakko tilata muutakin.
Monen vuoden odotuksen jälkeen olen saanut hyöteishotelliini asukkaan, osa putkiloista on täytetty. Lisää pölyttäjiä toivottavasti.
Se on tosiaan harmi, että ne lähetyskulut ovat melkoiset. Täällä meillähän olisi näsiää kymmeniä puskia jos jossain tarvitsee 😀
Onpa aivan ihastuttavia nuo sinun kätöstelyt! Värttinällä kehrääminen kuulostaa niin mielenkiintoiselta ja löytyy varmaan omaltakin to do-listalta vielä jonain kauniina päivänä 🙂
Kiitos kiitos! Hieman olen jo livennyt alkuperäisestä suunnitelmasta, aluksi tein niin että säntillisesti vaihdoin aina värin jokaisella kierroksella niin että saisin mallitilkut eri kuvioista niin että niiden rakenne olisi helposti hahmotettavissa. Mutta jos tässä nyt opettelee kunnolla muutaman eri kukkavaihtoehdon ja pari kolme harvempaa neulosta niin niillähän pärjää jo pitkälle perinteisen mummonruudun lisäksi. Saas nähdä milloin näistä saa kasaan jotain päälle pantavaa 😀
Kehrääminen on vahvasti to do -listalla. Tai oikeastaan sen opettelu, mutta meillä päin ei kursseja järjestetä. Värttinällä tai rukilla, molempi parempi. Meillä kun on itsellä lampaita, olisi kyllä tosi kiva osata käsitellä niiden villat itse.
Värttinän kanssa pääsee kyllä alkuun ihan youtube-videoidenkin avulla 🙂 Se aloitus on joka tapauksessa melkoista räpellystä, oli siinä vieressä sitten opettaja tai ei. Mutta alussa varmasti helpoin jos on “kaupan” villaa millä opetella kun on kuidut suurin piirtein saman mittaisia ja saman suuntaisia. Ja tosiaan lammasrotujen villoissa on eroja, erehdyin ostamaan Corriedale-villaa alennusmyynnistä ja sen kanssa meinasi kärähtää käämi kun lanka katkesi vähän väliä. Suomenlampaan villan kehrääminen oli ylellisen helppoa tuon jälkeen!
Voi kuule, sitten kun kyllästyt noihin mummo ruutuihin, niin käväise Kalevala CAL, Arteeni.fi -sivustolla. Sielläpä on sitten upeita ruutuja myöskin. Aluksi tuo oli osa Suomi100 vuotta teemaa, ja toteutus piti tehdä nimenomaan luonnonvärjätyillä langoilla. Mutta lienee noita muistakin langoista toteutettu.
Eih 😀 Tietysti menin heti katsomaan 😀 Melkoisen haastavilta näyttää suurin osa noista kuvioista mutta kyllähän niitä(kin) pitää yrittää tehdä. Kiitos että vinkkasit tuon sivuston, jostain syystä ei ollut tullut vastaan runsaasta googlailusta huolimatta.
Minulla on mennyt toisin päin, rukilla kehrääminen jo luonnistuu jotenkin, mutta värttinää en ole koskaan kokeillutkaan. Pitääkin jossain vaiheessa ottaa myös se testiin! Kehrääminen tuntuu onneksi olevan nyt nousussa, hienoa olisi jos myös kotimaisen maatiaislampaanvillan arvostus nousisi sen myötä 🙂 Aivan ihania nuo isoäidin neliöt, kuinka herkullisen värisiäkin <3
Täytyy varmaan ottaa ensi talven tavoitteeksi rukin kesyttäminen, kun sellainen kerran on hankittukin 🙂 Minusta se kuitu vaan juoksee niin nopeasti rukin kanssa että menee ihan silmät solmuun sitä seuratessa 😀 Nuo harjoitusneliöt tein halvimmasta mahdollisesta kaupan langasta mutta juuri niitä asettelin jos vaikka laittaisi ne kaikki yhteen kaulaliinaksi. Ja tosiaan olisi hyvä jos maatiaislampaille saisi nostetta tätä kautta. Kuitukauppojen teksteistä tulee välillä sellainen olo että ulkomailla suomalaista villaa arvostetaan enemmän kuin kotimaassa. Kun vielä saisi erikseen hankittua kainuunharmasta, ahvenenmaalaista, suomenlammasta joka värissä… Ja niin, kyllähän tänne jossain vaiheessa laiduntajia pitää hankkia. Valinta vuohien ja lampaiden välillä tulee olemaan tiukka paikka!
Pääsin kesällä katsomaan värttinällä kehräystä ja se näytti todella kivalta. Olisi kiva päästä itse kokeilemaan.
Hyötykasviyhdistyksellä on lanka ja liemi kerho kerran kuussa, jos on jäsen ja sopivasti Helsingissä niin siellä saa tietääkseni poiketa 😊
Hyötiksen lehdestä tsekkailen aina näitä tapahtumia kaihoisasti kun ei ole sinne päin käyntiä. Meillä olisi sinänsä hyvät tilat järjestää, jos vaan olisi kiinnostuneita. Tykkään tästä yrityksen tilana toimivasta vanhasta navetasta juuri siksi että siellä saa rauhassa rymytä vaikka värjäysliemien kanssa. Värttinän voi muuten näpertää parista vanhasta CD-levystä ja kepin palasesta. Sellaisellakin pääsee alkuun, suurin riski värttinätouhuissa on lähinnä koukkuun jääminen…
Oi, mä haluaisin todella oppia kehräämään! Olen joskus aikoinani kokeillut sitä, mutta homma jäi koska en ollut kovin innokas neuloja enkä tiennyt mitä olisin langalla tehnyt. Nykyisin neulon paljon, joten kehrääminen olisi uudestaan ajankohtaista!
Kehräys on kyllä tosi hauskaa! Ja nyt kun olen jotenkuten oppinut virkkaamaan niin langallakin on käyttömahdollisuuksia. Vielä en ole omaa tekemää lankaa virkannut, kun harjoittelen vielä kirppislangoilla, mutta kohta sekin hetki koittaa…
Kommentointi ei ole käytössä.