Mitä uutta: helmikuu 2021 * Emma Ojanen

Hyviä uutisia kanalasta ja uusia suunnitelmia tälle vuodelle! Tässä on jäänyt muutama kuukausi väliin #suuntanaomavaraisuus blogipostauksissa. Tässä blogisarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet kirjoittavat joka kuukausi jostakin teemasta ja toki myös omista kuulumisistaan.

Jostain syystä Instagramin sisältöjä ei saa nyt suoraan linkitettyä blogiin, joten tarinan kuvitusta löytyy täältä.

Tarjolla maatiaiskanojen munia (haudottavaksi)

Parhaimmat uutiset liittynevät kanalaan. Viime vuosihan oli kanalan suhteen hermostuttava kun kävi ilmi, että aiemmassa kanaparvessa piileksi (oireeton) Mycoplasma synoviae. Mycoplasmat saattavat tarttua myös kanamunien sisällä seuraavaan sukupolveen, joten viime vuoden operaationa oli hankkiutua eroon mokomasta rasitteesta. Jos eläimiä meinaa kasvattaa, niin huolehditaan sitten niiden terveydestä, eikös niin?

Loppujen lopuksi päädyin hautomaan koneella uuden poikueen ja koko kesä jännitettiin miten niiden kanssa käy. Kanalassa käytettiin kaikkia kotioloissa mahdollisia tautisuojauksen keinoja niin että uusi sukupolvi pysyisi terveenä. Lokakuussa otettiin verikokeet ja huh helpotusta, uudella parvella ei ole salmonellaa, kumpaakaan mycoplasmaa eikä ILT-virusta. Yhdellä kukolla (Bruno) oli matalasti positiivinen IB-viruksen tulos (saattaa olla myös väärä positiivinen, linnut eivät ole oireilleet mitenkään), mutta IB ei onneksi leviä desinfioiduissa munissa eteenpäin. Nyt siis voi helpottuneena todeta, että tänä vuonna on mahdollisuus myydä hämeenkannan siitosmunia maatiaiskanoista kiinnostuneille.

Ja mikä parasta, juhannuspoikueen pieni suuri persoona Bilbo sai uuden kodin. Bilbohan oli poikueen pienin, siis ihan kirjaimellisesti hobitti, ja 7kk ajan jännitin miten sen kanssa käy. Kukoistahan on koko ajan (ja varsinkin loppuvuodesta…) melkoinen ylitarjonta ja tuntuu olevan ihan tuurista kiinni, löytääkö kukoille koteja vai tuleeko niistä ruokaa.

Ja jos ihan suoraan sanon, niin kaikille kukoille ei pidäkään etsiä asuinpaikkaa. Esimerkiksi Burro-kukosta tuli todella häijy kanoja kohtaan. Pariin kertaan näin kun se nappasi kanan harjasta kiinni ja tempaisi kanan alas orrelta. Toiset kukot yrittivät puolustaa kanoja mutta eivät tietenkään ehtineet apuun joka kerta. Tällaista kukkoa ei ole mitään mieltä pitää elossa sukua jatkamaan vaan pakastin ja pata ovat ihan hyvä vaihtoehto.

Bilbo sen sijaan pysyi murrosiästä huolimatta samanlaisena mussukkana kuin pikkutipuna. Bilbohan oli yksi niistä, jotka olivat itse kiinnostuneita ihmisen seurasta ja sylittelystä. Nyt marras-tammikuussa sillä oli melkoisen kurjaa kun kotiin jääneet isoveljet (Bonobo, Banjo ja Basso) omivat kaikki kanat itselleen ja Bilbo oli enimmäkseen yksikseen. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että porukan pienin sai lopulta suurimman voiton ja Bilbo sai uudessa kodissa itselleen ihan oman kanaparven!

Kotiin jäi siis kolme kukkoa, joista Basson lopullinen kohtalo on vielä toistaiseksi epäselvä. Bilbon poistuminen todennäköisesti rauhoittaa tunnelmia, joten jos nämä kolme pärjäävät keskenään ilman tappeluita niin saavat olla tällä tiimillä. Kanojen joukkueeseen kuuluu siis Bothnia, Byzantia, Borgia, Bavaria, Buddleia, Bergenia ja Bibliofilia. Yritän nostaa kanojen määrän kymmeneen tänä vuonna mutta myytäviä nuorikoita ei varsinaisesti teettämällä teetetä (mahdollisen IB:n vuoksi).

Nyt siis reilun vuoden mittaisen jännityksen jälkeen voi huokaista helpotuksesta kanalan suhteen. Kanat ovat riittävässä määrin terveitä ja parvella kaikki hyvin. Nyt vaan peukut pystyyn että jo alkaneesta lintuinfluenssaepidemiasta selvittäisiin Suomessa mahdollisimman vähillä vaurioilla. Siipikarjan ulkonapitokielto alkaa tänä vuonna jo 8.2. mutta toivottavasti kaikki pitävät lintunsa sisällä jo nyt.

Meillä on sinällään perusrutiinit kunnossa tautisuojauksen suhteen mutta jos H5H8 tapauksia tulee yhtään lähemmäs Jyväskylää, täytyy myös ottaa käyttöön jalkineiden vaihto. Nythän kanalassa on sinänsä omat saappaat, mutta niillä kuljetaan talon eteisestä pihan poikki kanalaan. Parempi olisi laittaa saappaat kanalan terassille ja vaihtaa aina erikseen sellaiset saappaat jalkaan mitkä eivät ole käyneet kanalan ulkopuolisessa maailmassa. Olennaistahan on katkaista kaikki mahdolliset yhteydet luonnonlintujen ja hoidokkilintujen välillä. Kotikanalan tautisuojauksesta on muuten tehty tällainen opinnäytetyö, mikä on mainiota opiskeltavaa kaikille lintuja hoitaville.

Omavaraisuusnäkökulmaan tämä liittynee siten, että varsinkin uutta kanalaa perustaessa on hyvä tehdä kaikki voitava jotta linnut olisivat terveitä. Jos kanalassa on (oireetonkin) tarttuva tauti, on tärkeä muistaa että siipikarjan taudit leviävät ihmisten mukana eteenpäin, vaatteissa, hiuksissa ja autonrenkaissa. Eli kyse ei ole vain oman kodin ruokaturvasta vaan myös muiden. Siipikarjan tautiepidemioihin ei nimittäin ole juurikaan muuta lääkettä kuin kaikkien lintujen lopetus. Toisekseen on mahdollista että siipikarjan tauteihin liittyvät viranomaissäädökset muuttuvat, ja silloin on varmimmalla pohjalla jos on alun alkaenkin panostanut hyvään tautisuojaan. Parempi katsoa kuin katua!

Suunnitelmat vuodelle 2021

Tänä vuonna on tarkoitus lisätä puita ja pensaita. Nyt kun aiemmin hankitut lehtipuut ovat lähteneet hyvään kasvuun, niitä uskaltaa hankkia lisää. Lehmuksia, saarnia ja tällä kertaa vuorijalavan sijaan kynäjalavaa on tarkoitus ainakin hankkia. Tärkeimpänä kaikista on tietysti pähkinäpensaat, niistä on varattu Niittytila valikoimasta neljää erilaista viljelylajiketta. Pähkinöistä ilmestyi juuri kotimaisiin oloihin tehty kirja, mikä kannattaa napata luettavaksi mahdollisimman pian. Toivottavasti pähkinäpensaat yleistyvät kotipihoilla, se kun ei ole itsestäänselvää että hasselpähkinöitä olisi nykyisillä kilohinnoilla tarjolla loputtomiin.

Hankintalistalla olisi myös marjatuomipihlaja (saskatoon), marja-aronia, japaninruusukvitteni ja mustaselja. Voi olla, että pitäisi hankkia myös uusi Antonovka (tai joku muu talviomena) haljenneen vanhan tilalle. Suosituksia?

Varsinaisia kasvimaasuunnitelmia ei ole vielä tehty, lähinnä on ollut mielessä että maa-artisokkaa pitäisi saada kasvuun nykyistä enemmän ja perunoiden osalta taidan siirtyä kokonaan ämpärikasvatukseen. Pottujen kaivelu viljelylaatikoista oli nimittäin melkoisen työlästä, tuntuisi helpommalta vaan kipata ämpäri nurin ja poimia potut siitä. Ämpäri vaikuttaa parhaalta kasvupaikalta myös maamantelille, mitä sain nyt kokeiltavaksi. En ole koskaan moista mukulaa maistanut, mutta sehän on varsin vanha ruokakasvi, mitä nyt onneksi on taas saatavilla.

Harkinnassa on myös suuremman puna-apila/valkoapila siemenerän hankinta. Tällä hetkellähän tilanne on se, että hedelmätarhan marjapensasalue kasvaa enimmäkseen vuohenputkea, mistä on sinänsä kyllä hyötyä puutarhakompostissa mutta ei juurikaan muuten. Mielekkäämmältä tuntuisi jos marjapensaiden ympäristö kasvaisi typensitoja/pölyttäjäkasveja. Ne pysyisivät myös hieman matalampana kuin nykyinen kasvusto…. Ja jos joku ihmettelee miksei tuota niitetä, niin mm. punarinta pesii näissä marjapensaissa, joten niiden lähelle ei niin vaan voi mennä rymyämään. Itsestään matalana pysyvä kasvillisuus olisi näppärä ratkaisu.

Mahlaa vaahterasta

Tämän kuukauden teemana on juomat. Vesihän se on se kaiken edellytys ja taloa/tilaa vasta etsiville tärkeä muistutus. Aika paljon muuta saa korjattua tai rakennettua mutta kunnollinen vesilähde on oltava! Tätä muistuttelen itsellenikin, kun aina välillä iskee näin jälkikäteen harmitus siitä että meni niin pitkään että löytyi se oma paikka missä asua. Suoraan sanottuna näen vieläkin kammottavia painajaisia harva se viikko siitä, että asutaan vielä kaupungissa ja vasta etsitään taloa.

Onkin huojentavaa herätä ja huomata, että koti on nyt täällä. Ja tontilla on tosiaankin lähteeseen tehty kaivo, missä on nyt tutkitusti hyvä vesi ja kaivokin huollettu. Ja huollon tarpeessa se olikin, kaivon sisäseiniä peitti parin sentin kerros epämääräistä muhjua ja betonirenkaatkin olivat halkeilleet. Eli jos ja kun etsitte taloa, niin tarkistakaa kaivon kunto ja vedenlaatu, tämä on ihan kirjaimellisesti elinehto kaikelle muulle. Vaikka sitten menisikin vähän pidempään, että sopiva kotipaikka löytyy.

Mutta vaikka täällä kaivo onkin, niin edelleen työlistalla paremmat sadevesien keruusysteemit. Täällähän on pihassa kolme rakennusta, talo, aitta ja navetta, joten se tarkoittaa kuutta sadevettä keräävää pintaa. Tällä hetkellä hurja osa tuosta vedestä menee melko holtittomasti maahan. Täällä tosin vesi imeytyy todella nopeasti, siis niin nopeasti että mitkään kokeilemani avo-ojat tai kaivannot eivät ole toimineet pintavesien ohjailussa. Pihalla on vain yksi neliömetrin kokoinen kohta, missä on ilmeisesti savea niin paljon että siihen saattaa rajuimpien sateiden jälkeen kerääntyä päiväksi tai pariksi lammikko. Mutta muuten kaikki vesi häviää hetkessä, mikä on toki monella tapaa näppärää mutta kasvimaan kastelun kannalta olisi parempi saada vettä talteen hallitummin kuin pelkillä räystäiden alle laitetuilla paljuilla.

Taivaalta satavan veden kanssa riittää siis vielä askarreltavaa, mutta näin kevään vähitellen alkaessa on hyvä muistaa, että vettä nousee myös maasta ylöspäin. Nyt onkin hyvä laittaa kalenteriin muistiin että mahlan juoksutusta kannattaa kokeilla heti kun lumet alkavat sulaa. Koivujen lisäksi myös metsävaahtera toimii mahlalähteenä ja vaahteran mahla on myös makeamman makuista. Jonkinlaista siirappiakin suomalaisen vaahteran mahlasta saa ilmeisesti suurella vaivalla tehdyksi, mutta keväisenä juomana se on ihan parhaimmillaan.

Mahlan keräyshän onnistuu ihan vaan sillä että poraa reiän, tökkää siihen mehupillin ja virittää pillin virvoitusjuomapulloon. Pullon suulle voi laittaa palan foliota jos hyönteisiä on jo liikkeellä. Pullo kannattaa virittää varjon puolelle ja tukea lumella. Se siitä. Parhaimpina päivinä pullo täyttyy muutamassa tunnissa. Mahlaa voi pakastaa ja sulatella sitten pimeimmän syksyn aikaan juotavaksi. Pieni vaiva, mutta suuri ilo!

Mitä kuuluu muille bloggaajille?

Muutenhan täällä on kehrätty ja virkattu, lämmitetty taloa ja pudoteltu lumia kanatarhan katolta. Uusista edistysaskelista pakko vielä mainita Hertan opettaminen vetoeläimeksi. Taitaa olla leonberginkoirilla vetäminen aika lailla verissä luonnostaan, meni viikko ja yksi nakkipaketti ja koiralla homma hallussa. Tosin kääntyminen meinaa edelleen turhauttaa koiraa kun joutuu niin suurella kääntösäteellä varovasti liikkumaan. Valjaat, aisat ja ahkio tuli pakettina Artun koiratarvikkeelta. Että kaikenlaista on touhuttu, vaikkei blogiin ole kerrottukaan. Mites muilla?

Mitä uutta: helmikuu 2021

Tarjolla maatiaiskanojen munia (haudottavaksi)

Suunnitelmat vuodelle 2021

Mahlaa vaahterasta

Mitä kuuluu muille bloggaajille?

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5

Vyöhyke 7