Mitä kuuluu maatiaiskanatipuille? Hyvää kerrottavaa riittää vaikka kuinka! Tänä vuonna saatiin hämeenkannan maatiaisia siis 17 lisää, 10 kukkoa ja 7 kanaa. Nyt syntyneet kanat muodostavat kanalan perusparven, eli pysyvät täällä kotona ja toivottavasti sitten ensi vuodesta alkaen saadaan tipuja myös uusiin koteihin.
Maaliskuun tiput ovat nyt reippaita nuorikkoja ja saaneet varsinaiset nimensä. Olen aina tykännyt siitä perinteestä että vasikat nimetään joka vuosi eri alkukirjaimella. Ja toisaalta sekin on mukava tapa, että koirilla pentueet saavat aina samalla kirjaimella alkavat nimet. Joten aloitetaan järjestelmällisesti A-kirjaimesta tänä vuonna. Lisäksi päätin järjestää lisähaastetta siten että kanojen nimet päättyvät aina kirjaimiin -ia ja kukkojen nimet kirjaimeen -o. Miksi? No eipä oikeastaan mistään erityisestä syytä, mutta kun kerran ovat Caramelliassa syntyneitä niin mikä ettei. Tässä siis tiput syntymäjärjestyksessä:
Arturo
Arturo (R1) on poikueen suurikokoisin, ja siitä tosiaan tuli musta vaikka syntymäväri oli suklaanruskea. Nyt sille on ilmestynyt myös punaisia läiskiä kylkiin, joten saas nähdä miten väri kehittyy. Mietinkin että onko mustalla ja mustalla geneettisesti eroa kun osa tipuista oli heti alusta asti mustia ja tämä heppu ei. Arturo on melkoisen hidas oppimaan uusia asioita, esimerkiksi uusien kulkureittien oppimisessa Arturolla kestää pidempään kuin muilla. Onneksi Arturo ei kuitenkaan ole erityisen herkkä uhittelemaan muiden kukkojen kanssa, suuren koon takia olisi ikävää jos se olisi hanakka tappelemaan.
Ensimmäinen kuva Arturosta on tässä alla ja ryhmäkuvista ja videoista se on helppo tunnistaa värin perusteella. Käytöksen perusteella veikkasin tätä kukoksi ensi minuuteista alkaen, eli oikein meni!
Nykyisin Arturo on yhtä iso kuin aikuiset kanat, ja harja ja heltta ovat kasvaneet melkoisen suuriksi. Tässä alla parin viikon takainen tilanne.
Astrantia
Astrantia (R2) sai nimensä isotähtiputken mukaan. Isotähtiputki on niitä kukkia mitä yritän saada Caramelliaan juurtumaan mutta hitaasti on asia edennyt. Samoin Astrantialla kesti hetken aikaa saada jalat alleen vaikkei nyttemmin huomaakaan että liikkumisessa oli alussa ongelmia. Astrantia oli varsin arka ensimmäisten viikkojen aikana ja pakeni herkästi mutta on nyttemmin rauhoittunut. Se tosin edelleen säikähtää helposti ja sillä kestää pitkään palautua stressitilanteista. Astrantian emo Rapsodia on aikuisista kanoista paras munija, joten katsotaan nyt miten tämä ominaisuus periytyy. Astrantia ja B2 olivat pitkään pienimmät tiput, johtuen juurikin siitä että olivat hitaampia ruokailutilanteissa. Astrantian päässä ja rinnassa näkyneet keltaiset merkit ovat hävinneet ja siitä on tullut täysmusta, tällä hetkellä siis maaliskuun tipuista ainoa kokonaan musta.
Abundantia
Abundantia (B1) on runsauden jumalatar. Mikä muu nimi voisi sopia poikueen suurikokoisimmalle kanatipulle jolla on kaikkein kirjavin sulkapeite? Abundantia on rohkea, rauhallinen ja ihmisistä kiinnostunut, hengaa mielellään käsivarrella tai olkapäällä. Nyt +3kk iässä valkoinen väri on hävinnyt sulkapeitteestä melkein kokonaan, pisimpien siipisulkien kärjistä saattaa valkoista ihan vähän pilkistää. Päävärinä siis musta, mutta sulkien reunoissa näkyy ruskeaa väriä ja kauluksessa on kullanruskeita raitoja. Abundantiasta on paljon kuvia, tässä ehkä kirjavimmillaan. Abundantiaa veikkailin (toivoin!) kanaksi melko varhaisista vaiheista asti vaikka se olikin varsin suurikokoinen. Ja onneksi tosiaan oli kana ja saa siis jäädä kotiin pysyvästi.
Nykyisin Abundantia näyttää siis tältä:
Amadeo
Amadeo (M1) on merkitykseltään “jumalten suosikki”. Tai ainakin minun suosikkini, joten harmi sinänsä että tästä tosiaan tuli kukko. Jos jollekin tipulle toivoisi jatkoelämää kukkona niin ilmanmuuta Amadeolle. Se on älykäs, rohkea, ihmisistä kiinnostunut ja helposti käsiteltävä. Värin muutos tipusta nuorikoksi on ehkä poikueen dramaattisin. Tämähän oli alussa hyvin vaatimattoman näköinen harmaanmusta ilman mitään merkkejä. Nyt sen etuosa on punaruskea ja muuallakin punaruskeita täpliä. Tässä alla olevassa kuvassa näkyykin ensimmäiset punaruskeat merkit, eli n. 2 viikon iässä alkoi värin muutos punaisempaan. Veikkailin pitkään että Amadeo olisi kana, se käyttäytyi varsin rauhallisesti verrattuna moniin muihin tipuihin mutta ähäkutti, kukoksi se sitten osoittautui.
Ameno
Ameno (M2) on ensimmäinen kolmesta vaaleasta maaoravan näköisestä tipusta, joten tokihan tuo Eran mahtipontinen kappale sopii sille nimeksi. Ameno on myöskin varsin helposti käsiteltävä tapaus, seurallisempi kuin kaksi pienempää maaoravaa. Värin kehitys näyttää menevän koko ajan punaisempaan suuntaan mutta varmaan jää kuitenkin mustapilkkuiseksi. Veikkailin Amenoa kukoksi melko varhaisessa vaiheessa vaikka toki toiveissa olikin että vaaleisiin tipuihin osuisi kanoja.
Amenon nykytilanne näkyy esimerkiksi tässä kolmen kuvan sarjassa:
Alkemia
Alkemia (M3) on sitten se toivomani ruskea kana Melodialta. Aikoinaan alkemistit yrittivät tehdä kultaa sekoittamalla kaikenlaisia epämääräisiä aineksia yhteen. Mutta mikä voisi olla parempi alkemisti kuin kana, joka syö matoja ja rikkaruohoja ja putkauttaa ulos ravintopalleroita? Veikkailin pitkään että tämä tipu olisi kukko, mutta eipäs onneksi ollutkaan! Alkemia on nyt tästä poikueesta ainut Melodian kanatipu, joten toivotaan että saadaan Melodialle lisää kanajälkeläisiä myöhemmin. Alkemia on kaunis ja rauhallinen mutta pienenä kauneusvirheenä yksi vinossa oleva varvas. Alkemia oli alussa poikueen “superblondi” eli ainut selvästi keltainen tipu. Päässä näkyneet mustat täplät ovat hävinneet ja pääväriksi on muodostunut vaaleanruskea harmailla kuvioilla. Varsinkin kauluksessa on hienoja ruskeita sulkia missä jokaisessa on pieni harmaa täplä. Sen sijaan parin viikon iässä näkynyt sulkien musta pystyraidoitus on hävinnyt.
Alkemia on yksi kesyimpiä maaliskuun poikueen lintuja ja hakeutuu mielellään syliin. Erityisen viehkeät ovat nuo kauluksen hopeanharmaat täplät!
Alvinia
Alvinia (BX) oli poikueen tähti heti alusta asti. Mysteeritipun nimen merkitys on keijujen ystävä, joten mikä muu sopisi tipulle jota arveltiin alunperin vaihdokkaaksi? Mutta tämähän tosiaan selvisi, eli musta väri ei periydykään vallitsevana kuten luulin, joten Bohemia voi aivan hyvin saada myös harmaita jälkeläisiä. Alvinian varpaat ovat nykyisin melkein suorat! Jossain vaiheessa olin jo varma etteivät varpaat suoristu ikinä mutta nyt vasemman jalan kehitysongelmia ei meinaa edes huomata. Tämähän on koko ajan liikkunut varsin ketterästi, joten jalan asento ei ole vaikuttanut liikkumiseen. Joka tapauksessa on pakko myöntää että olen todella huojentunut siitä että tämä tipu osoittautui kanaksi. Väriksi on muodostunut harmaa, sulkien reunoissa on jonkin verran tummempaa sävyä ja siivissä on muutama täysin valkoinen sulka. Niskassa on hieman keltaista väriä. Nämä kuviothan näkyivät hyvin varhaisesta vaiheesta asti ja muutenkin Alvinian värit ovat pysyneet hyvin samankaltaisina kuin pikkutipuna.
Amabilia
Amabilia (B2) merkitsee ”rakastettava”. Lisäksi netti tietää kertoa että St. Amabilis suojelee mm. käärmeiltä ja mielensairauksilta. Amabilia viettää paljon aikaa Astrantian kanssa, ovat jotakuinkin samankokoiset ja samannäköiset. Amabilia oli myös varsin varovainen yli kuukauden ikään asti mutta on nyttemmin selvästi reipastunut eikä enää pelkää käsittelyä. Amabilia oli pikkutipuna varsin musta, suupielissä oli pikkupilkut keltaista väriä. Pitkään näyttikin siltä että se jäisi täysmustaksi mutta on alkanut saada kaulukseen punaruskeita raitoja samaan tapaan kuin Abundantia. Välillä näissä kahdessa meneekin sekaisin jos ei huomaa kokoeroa. Ujon luonteen takia Amabiliasta ei olekaan kovin paljon kuvia pikkutipuna mutta videoilla sen voi toki bongata.
Amando
Amando (M4 tai M5!) oli toinen melkein yhtä aikaa syntyneistä viimeisistä tipuista. Nämä kaksi ovat olleet kavereita alusta asti ja niiden erottaminen toisistaan on ollut melkoisen työlästä koko ajan. Amando on kuitenkin kukoista kaikkein pienin, sillä on pisin pyrstö ja etuosa on pysynyt vaaleana.
Almano
Almano (M5) on tehnyt ehkä dramaattisimman väri muutoksen, se näyttää tällä hetkellä mustalta mutta kun tarkemmin katsoo niin väri on itse asiassa tumman harmaan ruskea. Voi olla että väri kehittyy vielä. Almano on myös melko kookas, mutta kevyempi kuin Arturo. En olisi uskonut että niin pienestä tipusta voi kehittyä näinkin iso kukko!
Tunnistatko maaliskuun tiput tältä videolta?
Tiputulos maaliskuulta
Eli niin tässä sitten kävi sukupuolten kanssa että tasan meni, puolet ja puolet. Muutamia havaintoja tästä:
- Melodialla oli kaikkein pienimmät munat, mutta neljä viidestä tipusta on kukkoja
- Bohemia munii hyvin epäsäännöllisesti mutta sai kolme kanajälkeläistä, eli kesykanan kannalta geenien jatkuminen on varmempaa
Olen tavattoman iloinen siitä että kaksi suosikkitipuani osoittautui kanoiksi ja voivat siis jäädä kotiin pysyvästi. Alvinia on silmiä hivelevän kaunis, sitä katselisi ihan loputtomiin ihan vaan sulkapeitteen upeuden takia. Adundantia on todellinen seurakana ja todella selvästi hakeutuu luokse, ihan vaan siksi että haluaa olla lähellä. Alkemia käyttäytyy monessa suhteessa samoin kuin emonsa, se on rauhallinen ja viihtyy sylissäkin, jos saa itse päättää tuleeko syliin vai ei. Astrantia ja Amabilia ovat jääneet tipuista oikeastaan vieraimmiksi, ne eivät suoranaisesti hakeudu luokse mutta eivät enää säikykään kiinni ottamista.
Säilytysohjelmassahan on alarajana kymmenen lintua, eli tavoitteena oli tosiaan nostaa lintumäärä niin että perusparvessa olisi nykyiset neljä aikuista plus kaksi jälkeläistä jokaiselta kolmelta kanalta. Ensimmäisestä poikueesta saatiin siis vain yksi kanajälkeläinen Melodialle ja Rapsodialle.
Kanalan synttäriyllätys
Toivoin koko kevään, että joku kanoista innostuisi hautomaan. Huhtikuisen viikonloppureissun aikana toive toteutui ja Melodia aloitti hautomisen, sopivasti syntymäpäiväni tuntumassa. Läpivalaisin munat n. viidennen päivän aikaan ja jätin Melodialle 8 munaa haudottavaksi. Munien väreistä päätellen pesään jäi 4 Melodian ja 4 Bohemian munaa mutta tipujahan on sitten mahdoton erottaa kun kuoriutumista ei pääse valvomaan.
Olikin mielenkiintoista verrata konehaudontaa ja luomuhaudontaa. Siltajoen Sirkuksella on hyvä teksti siitä kuinka hautovaa kanaa voi auttaa. Melodia saikin päivittäin Proguttia nokan ulottuvilla olevan perusrehun lisäksi ja pari kourallista vihreää. Ja siinä missä muille tarjoiltiin vuohenputkea ja jättipalsamia niin Melodia sai lisäksi myös voikukkaa ja apilaa. Viimeiset pari vuorokautta Melodia oli pesässä niin tiiviisti ettei edes juonut mitään. Eli kana tosiaan varmistaa että lämpö ja kosteus pysyvät vakiona kuoriutumisvaiheessa!
Tietysti Melodia valitsi yläkerran pesän hautomiseen. Alakerrassa olisi ollut purulla ja heinällä vuorattuja laatikoita ja vateja, mutta itse koivunoksista askarreltu pesä oli mieluisampi vaihtoehto. Hautomiseen valittiin siis se pesäpaikka mikä on kaikkein valoisin ja mistä näkee sekä ovelle että ikkunoista ulos. Pari päivää ennen ennakoitua kuoriutumisaikaa Melodian ympärille laitettiinkin kanihäkin yläosa niin etteivät muut kanat pääse häiriköimään emoa tipuineen.
Tiput kuoriutuivat 19.4. (tai näyttäytyivät ensi kertaa silloin!) ja ensimmäisten havaintojen perusteella tiput näyttäïvät pienemmiltä kuin mitä konehaudotut olivat kuoriutuessaan. Melodia ja tiput siirtyivät omaan osastoonsa kanalan alakertaan kuoriutumisen jälkeisenä päivänä. Eli nuoret siirtyivät tässä vaiheessa kanalan yleiseen osastoon ja Melodia tipuineen niiden tilalle.
Tipuja syntyi tällä kertaa kolme vaaleanruskeaa, yksi ruskearaidallinen, kaksi tummanruskeaa (kuten Arturo pienenä), yksi musta ja yksi harmaa. Lopetin yhden vaaleanruskean tipun muutaman päivän ikäisenä kivuliaan ontumisen takia, jalka oli vinossa lonkasta asti eikä tipu kasvanut ollenkaan.
Muut 7 ovat kasvaneet hyvin ja osoittautuneet ihan yhtä kesyiksi kuin konehaudotut tiputkin. Tässä on toki suuri merkitys Melodialla, joka on antanut minun hoitaa tipuja heti ensi hetkistä alkaen. Kanoja Melodia on häätänyt varsin raivokkaasti pois verkkoseinän takaa, joten hyvä sinänsä että minut on hyväksytty varaemoksi!
Tiput olivat erillään noin kuukauden ikäisiksi asti ennen kuin ne vähitellen yhdistettiin muiden lintujen joukkoon. Lähinnä halusin odottaa että tiput pystyvät lentämään suht sujuvasti niin että vanhempien kanojen väistäminen onnistuisi nopeasti.
Kanojen sosiaalisten suhteiden rakentumista oli hurja katsella. Uusien tulokkaiden hyväksyminen oli erityisesti Rapsodialle vaikea asia. Tämähän ei sinänsä ole ihme, Rapsodia on kuitenkin kanoista se, jolle muutokset ovat hankalia ja joka muutenkin hermostuu herkästi. Ylipäätään Rapsodian ajattelu tuntuu kulkevan sillä linjalla että kaikki on vaarallista ja ikävää kunnes toisin todistetaan. Onneksi nuorikot olivat parven yhdistämisvaiheessa kuitenkin jo sen verran suuria että pystyivät puolustamaan itseään ja tietysti myös pakenemaan sujuvasti sekä juoksemalla että lentämällä.
Tilanne on onneksi nyt rauhoittunut. Edelleenkin ollaan enimmäkseen omissa porukoissa niin että Galileo, Bohemia ja Rapsodia ovat keskenään ja nuoriso omassa parvessaan ja ovat yleensä eri aikaan tarhassa. Mutta mitään suurempia yhteenottoja ei ole tullut. Kukkopojilta on kuultu ensimmäiset surkuhupaisat kiekumisyritykset joten saa nähdä miten tilanne kehittyy kun pojille tulee enemmän kokoa. Melodian ja tipujen ensimmäisiltä tarhapäiviltä saatiin talteen tämä video:
Kukkojen kohtalo
Kukkopojat eivät voi jäädä tänne, ja toisaalta niitä ei voi myöskään antaa uusiin koteihin. Näin ollen niiden elämä päättyy ennen vuodenvaihdetta. Tässä nimittäin kävi niin, että isäkukko Galileo osoittautui kevään mittaan aggressiiviseksi. Vihaisten kukkojen ei olisi hyvä lisääntyä ollenkaan, mutta kun poikasia nyt ehti tulla niin tällä hetkellä paras ratkaisu on, ettei laita vahinkoa kiertämään.
Galileon tilalle on tarkoitus hankkia uusi siitoskukko. Sukusiitos on kanoilla sikäli erikoinen ilmiö ettei lähisukulaisten keskinäinen lisääntyminen ole ilmeisesti samassa määrin vahingollista kuin monilla muilla eläimillä. Mutta silti, kun on geenivarojen säilytyksestä kuitenkin kyse niin hyvä saada mahdollisimman laaja kirjo geenejä käyttöön. Kukon vaihtamisessa on sekin hyvä puoli, että ensi vuodesta alkaen olisi sitten mahdollista jättää myös omia kukkopoikasia kotiinkin.
Tässä vaiheessa joku saattaa ihmetellä miksi kummassa kukkotipuille sitten ylipäätään annetaan nimet? Oli elämä miten lyhyt tahansa, se on joka tapauksessa ainutkertainen ja ansaitsee siksi myös nimen. Samalla tavalla olisivat ainutkertaisia elämiä kaikki ne miljoona kukkotiput mitkä hävitetään untuvikkoina osana tehotuotantoa. Joten Arturo, Amadeo, Ameno, Amando ja Almano saavat elää kukkopojan elämää omina persooninaan vaikka myöhemmin päätyisivätkin ruuaksi. Amadeolle on harkinnassa uusi koti, mutta katsotaan nyt miten asia etenee. Toukokuun tipuista 5 on mitä ilmeisemmin kukkoja, eli kaiken kaikkiaan siis 10 nuorta kukkoa kasvamassa tänä vuonna.
Kukkopojilla on nyt tärkeä tehtävä nurmikon torjunnassa omenapuiden vieressä. Niillä on siirrettävä häkki, missä pääsevät ulkoilemaan 3-4 linnun porukassa. Tarkoitus olisi että ne repisivät kasvillisuutta ja kaivaisivat matoja, mutta taitavat enemmän keskittyä auringonottoon…
Kanat ovat olleet jokapäiväinen ilon ja onnen aihe kevään ja alkukesän ajan. Ja tämähän meni tavoitteiden osalta sinänsä nappiin, toivoin että tulisi 7 kanaa lisää ja niinhän tässä taisi käydä. Toukokuun tipuista musta ja toinen vaaleanruskea ovat kanoja. Vuoden lopussa parven kokoonpano olisi siis Bohemia, Rapsodia, Melodia, Astrantia, Abundantia, Amabilia, Alvinia, Alkemia, ruskea, musta ja uusi kukko. Eli juuri sopivasti tähän kanalaan! Ensi vuodesta alkaen poikasia riittäisi sitten myyntiinkin.
Kanatarhassa on mukava istuskella, etenkin kun kanat reippaina pyydystävät hyttysiä… Onpahan tullut todettua että kyllä nämä ovat tosiaan ihan seuraeläimiä kun vaan saavat mahdollisuuden viettää aikaa ihmisen kanssa.
Kanalan kuulumisia on nopein seurata Caramellian instagramista.
Paluuviite: Syyskuun kuulumiset * Caramellia