hämeenkannan harmaa maatiaiskukko

Vallanvaihto kanalassa

Kukoista riittää kysymyksiä: tarvitaanko kukkoa? Miten valitaan hyvä kukko? Miten kukkoa käsitellään? Milloin on aika vaihtaa kukkoa? Maatiaiskanan säilytyksessä kukolla on iso rooli: jos vuonna 2017 säilytysohjelmaan kuuluvaa hämeenkantaa oli alle 300 lintua, yhdellä kukolla on nopeasti iso vaikutus kanakantaan. Kukon ominaisuudet ovat erityisen tärkeitä jos kanalasta myydään lintuja tai siitosmunia muualle. Ja koska maatiaiskanoja ei jalosteta tai kasvateta ulkonäön perusteella, tärkeimmäksi asiaksi nousee kukon luonne ja käsiteltävyys. Ja juuri tämä koitui aiemman kukkomme Galileon kohtaloksi. Tässä postauksessa asiaa kukoista ja kukon aggressiosta ihmistä kohtaan. Kiitetään Galileoa näistä opetuksista!

Kukot eivät ole vihaisia

Monilla on vanhastaan sellainen oletus, että kukot ovat aina vihaisia ja että niitä tarvitsee pelätä ja varoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kukon tehtävä on suojella kanoja ulkopuolisilta vaaroilta mutta ihminen ei lähtökohtaisesti ole sellainen vaara mitä aiheuttaisi puolustusreaktion. Toki kukon saa opetettua ajattelemaan ihmistä uhkana, siksi lintujen käsittelyyn ei pidä koskaan kuulua tahallinen säikyttely tai pelottelu. Kukkojen aggressiivisuudesta kannattaa lukea Siltajoen Sirkuksen teksti, tässä lisäksi havaintoja reilun vuoden aikana opitusta.

Kukot eivät ole niin kilpailun haluisia kuin mitä joskus ajatellaan. Villissäkin kanaparvessa voi olla useampia kukkoja. Yksi kukko toimii pääkukkona ja muut ovat parven ”laitamilla” ikään kuin varalla jos pääkukolle tapahtuu jotain. Tämän kesän perusteella näyttää siltä että kukot alkavat selvitellä keskinäisiä välejään jo muutaman viikon iästä alkaen. Tällä hetkellä kahden kuukauden ikäiset kukkopojat ottelevat keskenään kaulahöyheniä pörhistellen. Hyppypotkuja ja tönimistä on harjoiteltu ihan pikkutipusta alkaen mutta todellista tappelua ei parin kuukauden ikäisille vielä ole tullut.

Sen sijaan puolta vuotta lähentelevät kukot ovat nyt sellaisissa väleissä ettei niitä voi oikein enää laittaa ulos keskenään. Ne tappelevat siinä määrin tosissaan että fyysiset vammat ovat mahdollisia. Mutta aikuisen kukon valvonnassa ne ovat sovussa, pääkukko kun toimii tuomarina lintujen keskinäisissä välien selvittelyissä. Kukkojen väleihin vaikuttaa siis moni seikka, ikä, keskinäiset sukulaissuhteet ja henkilökemiat. Maatiaiskanojen säilytysohjelmassahan on suosituksena se että kanalassa pitäisi olla useampi kukko, eli neljää tai viittä kanaa kohti aina yksi kukko. Caramelliassa tämä tarkoittaisi jatkossa kahta pysyvää kukkoa mikäli kanalassa on käytössä nykyiset tilat.

Ei varmaankaan ole mahdollista täysin ymmärtää miten kukko tulkitsee ihmisen roolin kanalassa. Onko ihminen kukolle se suurin pääkukko? Vai onko ihminen emon korvike? Oli miten oli, kukon ja ihmisen pitäisi olla sovussa keskenään. Kukon kuuluu väistää ihmisen tieltä mutta olla helposti pyydystettävissä ja käsiteltävissä ilman pelkoreaktiota. Caramellian maaliskuiset kukot ovat ihan sylilintuja ja suhtautuvat minuun edelleen kuin emoon. Kanalassa ja kanatarhassa voikin liikkua täydellä luottamuksella siihen ettei kukaan hyökkää kimppuun. Toisin oli vielä pari viikkoa sitten!

Miksi kukko hyökkää?

Galileon kanssa kävi siis niin, että se alkoi käyttäytyä aggressiivisesti pari viikkoa ennen yksivuotispäiväänsä. Laukaisevana tekijänä saattoi toimia helmikuun lämpimät päivät ja äkillinen hormonien herääminen. Vaikuttavana tekijänä on saattanut olla marraskuinen kanahaukan hyökkäys tai sähkökatkojen aiheuttamat äkilliset evakuoinnit. Oli miten oli, Galileon aggressio alkoi yllättäen, kuten kukkojen kanssa usein näyttää käyvän.

Kanaharrastajien keskusteluryhmissä on suurin piirtein joka kuukausi uusi tapaus, missä aiemmin täysin kesy kukko alkaa hyökätä ihmisten kimppuun eikä mikään opetus tai koulutus poista vaarallista käytöstä. Näihin toistuviin keskusteluihin liittyy usein melkoinen määrä syyllistämistä (”ihan varmasti olet tehnyt jotain väärin”) ja vähättelyä (”ei meillä vaan ikinä ole noin käynyt”). Mutta kun näitä tarinoita lukee kymmenittäin, huomaa että niissä on pääosin sama tarina riippumatta siitä mitä on tehty tai jätetty tekemättä.

Jotkut tapaukset ovat yksittäisiä hyökkäyksiä, ja onkin tärkeää muistaa että mikä tahansa eläin saattaa pelästyessään käyttäytyä aggressiivisesti. Yksittäinen, poikkeustilanteessa (linnun mielestä) tapahtunut hyökkäys ei välttämättä tarkoita sitä että kukon käytös on muuttunut pysyvästi vaaralliseksi. Galileon tapauksessa hyökkäykset tapahtuivat aivan tavanomaisissa hoitotilanteissa, esimerkiksi silloin kun täytin rehuastiaa. Galileo tuli syömään ihan niinkuin aina, mutta saattoi sitten muutamaksi sekunniksi pysähtyä, tuijottaa kaukaisuuteen ja tehdä sitten hyökkäyksen kättä vasten. Kukkohan hyökkää jalat edellä pyrkiessään kynsimään vastustajaa ja nokan käyttö on ihan reipasta ihon repimistä, eli nipistetään nokalla mahdollisimman iso pala vastustajaa suuhun ja sitten ravistetaan.

Hyökkäyksessä kukko hyppää toistuvasti ilmaan mikä tarkoittaa melkoista vaaraa kasvoille (silmille) mikäli on sattunut olemaan kumartuneena. Hyökkäyksiin ei liity uhittelevia eleitä kuten kukkojen keskinäisiin kahinoihin, eli kukko ei aluksi pyri pelottelemaan vaan nimenomaan hyökkää varoittamatta silloin kun kohteen katse on suuntautunut muualle tai kohde on selin kukkoon.

Ensimmäinen hyökkäys tapahtui siis helmikuussa ja Galileon elämä päättyi heinäkuun puolivälissä. Tänä aikana ehti tehdä paljon havaintoja siitä millaista kukon aggressio on ja mitä sille on tehtävissä. Tässä muutamia kokemuksia, mitkä ehkä auttavat muita kukkojensa kanssa. Muiden kokemuksista olisi hyvä kuulla, kaikki kukot kun eivät välttämättä käyttäydy samalla tavalla.

Mitä tehdä kun kukko hyökkää?

Hyökkäystilanteessa on pidettävä pää kylmänä. Nokka tai kynnet eivät tee mainittavaa vahinkoa vaatteiden läpi, joten jos on pukeutunut talvivaatteisiin niin fyysisiä vaurioita ei tarvitse pelätä mikäli kasvot saa suojattua. Paljas iho on sitten eri juttu, itsekin sain ensimmäisessä hyökkäyksessä verinaarmun noin sentin päähän rannevaltimosta. Hyvä tähtäys! Joten vaikka kukon hyökätessä oma elimistö laukaisisikin taistele-tai-pakene-reaktion, se on hyvä samassa hetkessä rauhoittaa sillä tiedolla ettei hyökkäys dramaattisuudestaan huolimatta ole hengenvaarallinen.

Seuraavaksi onkin tehtävä turvallinen poistuminen kanalasta. Tässä on oltava tarkkana: kukkoa ei saa väistää. Ei senttiäkään. Jos väistää, kukko on päässyt tavoitteeseensa, eli saanut ajettua pois uhkaksi kokemansa kohteen. Paikoillaan pysyminen on helpommin sanottu kuin tehty. Syvään hengittäminen on iso apu. Jos mahdollista, kukon ja oman itsensä väliin voi siirtää jonkin esineen, jolloin kukon hyökkäys osuu ämpäriin, luutaan tms ihmistä kovempaan asiaan. Tässä on tärkeää huomata, ettei esineellä lyödä tai huidota kukkoa päin vaan yksinkertaisesti pidetään esine oman kehon ja hyökkäävän linnun välissä. Jos käsissä ei satu olemaan mitään mitä voisi käyttää kilpenä, oma saapas on seuraava vaihtoehto. Ja taaskaan sillä saappaalla ei potkita tai tönitä vaan nostetaan saapas eteen niin että kukon huomio keskittyy kumisaappaan potkimiseen mieluummin kuin em. rannevaltimon repimiseen.

Kukon hyökkäykset tapahtuvat muutaman hyppypotkun sarjoissa, välissä on tauko, jolloin kukko siirtyy muutaman askeleen kauemmas ja harkitsee jatkaako hyökkäystä vai ei. Näiden taukojen aikana voi itsekin siirtyä kauemmas, rauhallisesti, ja koko ajan katsekontaktin säilyttäen. Parin askeleen jälkeen pysähdytään ja odotetaan, niin että toiminnasta välittyy tunnelma että kukon hyökkäys oli täysin yhdentekevä eikä pois siirtyminen ole pakenemista vaan muuten vaan liikkumista. Tällä laillla vähitellen siirtymällä pääsee ennen pitkää oven toiselle puolelle ilman että kukolle syntyy vaikutelmaa siitä että on onnistunut ajamaan karkuun vastustajaksi kokemansa olennon. Toki sydän hakkaa vimmatusti ja käsiäkin alkaa tässä vaiheessa tärisyttää mutta rauhallisesti hengittämällä saa pidettyä yllä riittävää vaikutelmaa. Kanalan ulkopuolella voi sitten ilmaista tunteitaan tarvittavalla voimakkuudella.

Vaihtoehtoisesti, jos edellä kuvattu toiminta ei onnistu: poistu kanalasta/kanatarhasta/kukon ulottuvilta itseäsi suojellen, ihan sama miten, kunhan vältyt vammoilta.

Älä huuda tai huido!

Mitä tapahtuu jos hyökkäystilanteessa alkaa huutaa tai huitoa käsillään? Todennäköisimmin huutaminen ei vaikuta kukkoon mitenkään vaan sen sijaan säikyttää kanalan muut asukkaat, jolloin syntyy yleinen hätätila. Ja kun kanat säikähtävät, kukollakin nousee kierrokset uusiin ulottuvuuksiin jolloin hyökkäyksestä tulee entistäkin hurjempi. Sama koskee huitomista ja muita äkkiliikkeitä. Ne tuskin vaikuttavat hyökkäysmoodissa olevaan kukkoon mitenkään mutta pelästyttävät kaikki muut linnut. Ympäriinsä räpistelevät kanat ovat hankala asia mikäli samaan aikaan yrittää poistua kanalasta yhtenä kappaleena ilman että kukko roikkuu lahkeessa kiinni.

Moni voi kokea kiusausta lyödä tai heittää kukkoa jollain esineellä. Tämä ehkä toimii yhden kerran ja mahdollistaa kanalasta pakenemisen, mutta ei erityisemmin auta sovun ja rauhan ylläpitämisestä kanalassa myöhemmin. Väkivalta ei siis toimi.

Monet ovat kokeilleet kukon ottamista kiinni ja sylissä pitämistä kunnes kukko rauhoittuu. Tätäkin kokeilin Galileon kanssa ja siitä oli lyhytaikainen apu mutta muutaman viikon sisällä Galileo teki silti uuden hyökkäyksen.

Toinen kokeiltu asia oli hyvän suhteen vahvistaminen. Eli Galileon kanssa toimittiin ihan kuten ennenkin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin että se rentoutuisi ja rauhoittuisi sen sijaan että jatkuvasti kyttäisi mahdollista uhkaa ja vaaraa. Tällaista arkea olikin mahdollista elää aina pari viikkoa kerrallaan, kunnes uusi hyökkäys tapahtui.

Tässä vaiheessa moni ihmettelee miksi kukkoa ylipäätään pidettiin elossa toistuvista hyökkäyksistä huolimatta? Pääsyy tähän oli se, että Galileo kohteli kanoja edelleen erinomaisen herrasmiesmäisesti. Ja toisaalta arvelin, että aikuinen kukko olisi tipuille tärkeä. Halusin myös antaa Galileolle mahdollisuuden, voisihan olla että käytös muuttuisi kun parvessa kevään mittaan eletyt muutokset rauhoittuvat. Mutta tällä kertaa kukon aggressio jäi pysyväksi/toistuvaksi ilmiöksi.

Kuinka valita hyvä kukko?

Uuden kukon hankkimisessa on paljon mietittäviä asioita. Kukkojahan on jatkuvasti tarjolla, joten jos rodulla ei ole väliä niin uuden kukon saa hankittua parissa päivässä vuoden ympäri. Mutta kun kyseessä on maatiaiskanan säilytysohjelma, kukon hankinnassa on hyvä käyttää harkintaa. Olennaista oli löytää kukko sellaista kanalasta missä on testattu salmonella ja mycoplasma. Caramellian kanat ovat alunperin tautitestatusta kanalasta, joten on tärkeää ettei uusien lintujen mukana tule epätoivottuja tuliaisia. Toisekseen halusin löytää kukon mikä olisi mahdollisiman kaukaista sukua kanoilleni. Aisopos löytyikin sitten Orimattilasta, yhteisiä sukulaisia on tietysti taustalla mutta niiden välissä on monta vuotta (eli sukupolvea).

Kukon ikä on tärkeä asia. Kuten yllä todettiin, aggressiivinen käytös ihmistä kohtaan ei näy nuoresta linnusta. Galileo oli ennen helmikuuta 2019 varsin kesy, seurallinen ja helposti käsiteltävä lintu. Ensimmäinen aikuiselämän kevät on ilmeisesti kukoille jonkinlainen koettelemus, joten on eduksi jos kukko vähintään yhden vuoden ikäinen. Aisopos oli tänne tullessaan 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäinen, eli kaksi kuukautta nuorempi kuin aikuiset kanat.

Värillä on väliä, vaikkei sitä aina halutakaan myöntää. Maatiaiskanoja ei jalosteta värin perusteella vaan on tärkeää ylläpitää mahdollisimman laajaa värikirjoa. Galileo oli punainen aapiskukko, joten ne värigeenit ovat nyt tallessa sen jälkeläisissä. Aisopos harmaana kukkona tuo uutta materiaalia mukaan kanalaan, ja seuraavaksi pääkukoksi on sitten suunnitelmissa valita musta kukko. Näin päävärit saa kiertämään parvessa niin ettei omat suosikkivärit pääse vaikuttamaan liiaksi.

Kaikesta päätellen kukon valinta oli myös kanojen mieleen, suorastaan rakkautta ensisilmäyksellä! Nyt kahden viikon jälkeen näyttää siltä, että Aisopos suosii ehkä eniten Melodiaa. Galileon kanssahan Bohemia oli eniten kukon mieleen, tosin sinä aikana kun Melodia hautoi ja hoiti tipuja, Galileo kulutti Rapsodian kylkisulat puhki. Eli kyllä se 4 tai 5 kanaa per kukko on varmaan ihan hyvä periaate niin että huomio jakaantuu tasaisemmin eri kanoille.

Mistä löytyy kilttejä kukkoja?

Saamieni tietojen mukaan aggressio periytyy. Yritin kevään ja kesän aikana penkoa asiaan liittyvää tutkimustietoa heikoin tuloksin. Ilmeisesti eniten on tutkittu tuotantokanaloissa ilmenevää aggressiota kanojen kesken, joten sen tiedon soveltaminen harrastekanalaan ei välttämättä suoraan toimi. Mutta minua kokeneempien kanaharrastajien suositus on ettei vihaisen kukon pitäisi lisääntyä ollenkaan, ja jos nyt kuitenkin pääsee näin käymään niin kukkojälkeläisiä ei pitäisi ainakaan tulla.

Kaiken kaikkiaan kukon pitäisi olla paras mahdollinen rotunsa (kantansa) edustaja.  Tämä olisi hyvä huomioida myös silloin kun kukkoja antaa/myy uusiin koteihin. Jos on pienikin mahdollisuus että kukko saa jälkeläisiä niin rodusta riippumatta on tärkeää että kukko on todellakin parhaista parhain vaihtoehto. Kukon luonne on ensiarvoisen tärkeä asia nyt kun kanat ovat usein lemmikin asemassa.

Tästä syystä olikin pakko vetää tiukka linja Galileon kukkojälkeläisten suhteen. Jos ja kun on tiedossa että aggressio saattaa periytyä nimenomaan kukkojälkeläisten kautta (uskon tässä kokeneempia kanailijoita!) on syytä miettiä haluaako ottaa riskiä että oman kukon jälkeläinen puhkoo joltakulta silmät päästä. Voi olla, ettei käytös periydy ja kaikki sujuu hyvin, mutta onko ihan varma että haluaa kokeilla kuinka käy? Kukkoja on joka tapauksessa koko ajan tarjolla, joten vihaiseksi tiedetyn kukon jälkeläisten sijoittaminen uusiin koteihin vie mitä todennäköisimmin paikan joltain toiselta kukolta jolla ei ole tällaista rasitetta taustallaan. Kaikille reilumpaa, ettei vihaisen kukon jälkeläisiä laiteta eteenpäin.

Joten vaikka nämä meidän kukkopojat ovatkin ihan sylilintuja tällä hetkellä, ei ole mitään taetta siitä että ne myös pysyvät sellaisina myöhemmin. Tästä syystä tämän vuoden kukkoja ei anneta eikä myydä uusiin koteihin. Kana on tällä hetkellä maailman yleisin kotieläin, joten jos kanoja tarkoituksella kasvattaa, on tärkeää toimia vastuullisesti ja harkiten. Kukosta saattaa tulla aggressiivinen ihmistä kohtaan vaikkei sen tiedetyssä sukutaustassa vihaista käytöstä olisikaan. Galileo oli juuri tällainen tapaus, aiempaa taustaa aggressiolle ei ollut, mutta tämähän on monimuotoisuuden sivuvaikutus: luonteeseen vaikuttavia geenejä saattaa pompata esiin pitkänkin ajan päästä. Joten jos kukko todella tiedetään vihaiseksi, sen jälkeläisten myyntiä eteenpäin on syytä harkita tarkkaan.

Saamieni tietojen mukaan Galileon seitsemän kanajälkeläistä voivat kuitenkin jäädä kanalaan. Niiden geenithän sitten sekoittuvat rauhallisen ja asiallisesti käyttäytyvän Aisopoksen kanssa. Ensi vuoden siitosparvi tulee siis olemaan Bohemia ja Bohemian tyttäret Abundantia ja Amabilia sekä Melodia ja Melodian oletetut tyttäret Amelia Amaltheia ja Adalia Aletheia + Aisopos. Alvinia ja Alkemia jäävät pois siitosparvesta jalkavikojen takia ja Rapsodia ja Astrantia aremman luonteen takia. Näin pyritään siihen että jälkeläisille tulisi mahdollisimman hyvä luonne kuten lemmikkikanalle sopii. Tosin, jos Alvinia, Alkemia, Rapsodia tai Astrantia innostuvat itse hautomaan niin saavat hautoa, hautomisvietin säilyttäminen kun on erittäin tärkeä asia maatiaiskanan säilytyksessä. Hyväluonteisia eli rohkeita ja rauhallisia kanoja suosimalla pyrin siihen, että kanoja hankkiva tietää mitä saa, edes jollain todennäköisyydellä. Varmuutta kukkojen myöhemmästä luonteesta ei voi silti antaa, mutta ainakin on yritetty asiaan vaikuttaa. Silloin kukoillakin on mahdollisuus pitkään ja hyvään elämään.

View this post on Instagram

Aisopos on kotiutunut kahdessa viikossa erinomaisesti ? Kädestä syöminen onnistui neljäntenä päivänä, nyt harjoitellaan kosketuksen sietoa pienissä erissä. Sylilinnuksi ei tarvitse ryhtyä mutta perushoito olisi hyvä onnistua ilman stressiä ❤ Mallioppimisella on ollut selvä vaikutus, videollakin Aisopos katsoo tarkkaan mitä Melodia tekee. Aisopos on luonteeltaan rauhallinen ja toimii järkevästi tehtävässään. Kanoja suojellaan teinikukkojen huomionosoituksilta mutta ihan jokaisesta yli lentävästä pikkulinnusta ei anneta hälytystä. Fiksu kukko ? #caramellia #horkankylä #korpilahti #kanala #maatiaiskana #maatiainen #hämeenkanta #kukko #kesytys #uudessakodissa #finnishchicken #landracechicken #heritagechickens #rooster #roostersofinstagram #newrooster #backyardchickens #chickenvideo #petchickens #chickenlife #taming #newhome

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

 

 

0

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

Leave a Reply

Your email address will not be published.