Kotimaiset alkuperäisrodut ja maatiaislajikkeet! Nyt jos koskaan ollaan just meikäläisen tontilla suuntana omavaraisuus-blogisarjassa. Suomalaisesta maatiaiskanasta on ollut juttua jo aiemmin, mutta ihan kohta tulee nettiin tämän vuoden tiedote, missä tarjolla viimeisimmät tilastot kanakantojen tilanteesta ja päivitettyä tietoa maatiaiskanan rotuominaisuuksista, mm. värit, emo-ominaisuudet, luonteesta muutama sananen jne tietoa. Lisään linkin heti kun se tulee tarjolle, ja päivitän sen myös muille blogin maatiaiskanasivuille.
HUOM! Luken sivut ovat remontissa, joten monet vanhat linkit eivät toimi, toivottavasti tilanne korjaantuu vähitellen.
Maatiaiskanojen pitkäikäisyydestä oli juttua jo aiemmin tänä vuonna täällä. Silloin tällöin ihmisiä harmittaa, kun ei ole niitä munivia maatiaiskanoja just toukokuussa myytäväksi asti, vaan nuorikoita joutuu odottamaan muutaman kuukauden. Mutta haittaako se pieni odotusaika, jos vastapainoksi voi pitää samoja kanoja vaikkapa sen 10 vuotta kanalassaan?
Eniten uusia säilyttäjiä kaipailevat tällä hetkellä kiuruveden-, savitaipaleen, hornion- ja jussilankannat. Säilyttäjien yhteystiedothan löytyvät täältä eli voi paikkakuntaa hakemalla tsekata, minkä kantojen säilyttäjiä olisi lähimpänä. Seurantaan kannattaa laittaa myös maatiaiskanat.fi -sivusto, mikä on siis säilyttäjien ylläpitämä sivu, sisältäen myös markkinapaikan maatiaiskanoille. Jos kanalan perustaminen on harkinnassa ensi vuonna, säilyttäjiin voi hyvin ottaa yhteyttä jo syksyllä, niin että heti keväällä voi tarvittaessa laittaa hautomakoneet pörisemään.
Säilytysohjelmaa voi suositella kaikille, jotka suinkin pystyvät siihen liittymään. Olennaisena ehtona on, että kaikki kanat hankitaan säilytysohjelmassa olevasta kanalasta, säilytetään vain yhtä kantaa eikä pidetä mitään muita kanarotuja samassa osoitteessa. Muita lintulajeja voi toki olla (viiriäisestä strutsiin) joten siipikarjaharrastus ei olennaisesti häiriinny. Helpointa ohjelmaan liittyminen onkin silloin, kun on hankkimasa ekoja omia kanoja, tai hankkimassa uusia kanoja pidemmän tauon jälkeen. Voimassaolevat säännöt löytyvät täältä.
Kesä 2022 säilytyskanalassa
Se siitä teoriasta, käytännössä on eletty jännittävää kesää hämeenkannan parven kanssa. Tämähän on ollut vauhdikas vuosi: tammi-helmikuussa meillä oli useampia kukkoja C-sukupolvesta, ja sainkin uudelle säilyttäjälle sellaiset siitosmunat missä oli peräti neljän eri isäehdokkaan geenit mukana. Tämä on ihan supertärkeää: mitä useampia kukkoja saadaan lisääntymään, sen paremmin geeniperimä säilyy kaikessa monipuolisuudessaan.
Mutta kun nuoret kukot poistuivat porukasta, pääkukkomme Banjo menetti kiinnostuksensa kanojen polkemiseen, ja munien itävyys meni ihan olemattomaksi. Jouduin laittamaan siitosmunien myynnin seis, ja lopulta piti hankkia itsekin toiselta säilyttäjältä munia, kun Borgian hautomat omat munat olivat tyhjiä.
Mutta tämä oli oikeastaan onni onnettomuudessa, koska tällä tavalla kikkaillen sain todella hyviä nuoria kukkoja, jotka ovat Banjon sukulinjaa, mutta kuitenkin meidän parvelle riittävän kaukaista sukua jatkoa ajatellen. Tavoitteena onkin se, että Banjo hyväksyisi nämä nuoret kukot osaksi parvea, ja että velipojat tulisivat toimeen keskenään. Suurimmat odotukset kohdistuvat Demoon, se on paras nuori kukko ikinä. Disco, Duplo ja Dodo ovat myös varsin lupaavia, mutta nyt kaikki riippuu kukoista itsestään ja siitä, miten henkilökemiat toimivat pidemmällä aikavälillä.
Tämä Borgian poikuehan oli siitä omituinen, että tipujen kuoriutuessa 12.5.2022 oli vain 1 harmaa tipu, mutta lopulta puolet porukasta muuttui harmaiksi (ks. kansikuva). Tätä ei ole aiemmin tapahtunut, vaan harmaat ovat aina syntyneet harmaina. Disco ja Diego olivat pienenä keltaisia, Demo ja Dodo olivat ruskeita, ja Duplo oli punaruskea. Dingo oli ruskeanharmaa, mutta sellaiset tiput ovat aiemmin kääntyneet ruskeiksi. Mutta kaikki nämä ovat nyt vajaan 3 kk iässä valtaväriltään harmaita! Disco näkyykin vasemmassa laidassa kansikuvassa, eli tämä kaveri oli pienenä keltaraidallinen, vaikka nyt on hyvin viininpunaista ruskeaa, ja tummareunaista harmaata kukko täynnä.
Borgian poikueeseen tuli 6 kanaa ja huikea värivalikoima. Dalmatia, Delphinia, Dahlia, Daphnia ja Demeteria odottelevat uuteen kotiin siirtymistä, ja Dinosauria on jäämässä kotiin. Dinosauria on lupaavimipia kanatipuja koskaan: rohkea, älykäs ja sosiaalisesti taitava (kansikuvassa keskellä, valkoisen nuorikon vasemmalla puolella & alla). Meillähän kanojen nk. tuottavuudella ei ole juurikaan väliä, vaan suurin merkitys on luonteella. Ja kun meiltäkin lähtee kanoja nimenomaan uusille kanalan hoitajille niin on kivempi juttu, jos kanat ovat heti alusta pitäen kesyjä ja helppoja käsitellä.
Lisää tipuja!
Mutta eipä siinä vielä kaikki! Buddleia ja Bothnia innostuivat hautomaan. Buddleia ei ole hautonut aiemmin, joten hyvä että sillekin kehittyi inspiraatio asiaan. Eli B-sukupolven 7 kanasta kolme on ollut tähän mennessä hautomaviettisiä. Haudonta alkoi just helleviikolla, joten Buddleia piti nakata aamuin illoin pesästä pihalle niin että se tajuaisi käydä juomassa.
Munien suhteen oli tosi heikot odotukset. Jotakuinkin ehkä 1/20 munasta on ollut hedelmöittyneitä, joten kun jätin Buddleialle kymmenkunta munaa, niin arvelin että hyvällä tuurilla ehkä pari tipua tulee. Ja niinhän sieltä sitten tulikin, ikävä kyllä toinen kuoriutuneista ei ollut elinkelpoinen. Toisenkin tipun kanssa eka viikko oli vaikea, tipu oli jotenkin nuutuneen oloinen ja söi huonosti. Lopulta tajusin jauhaa ProGut-rehua tipun ruuan sekaan, ja sen jälkeen tipun kehitys alkoi normalisoitua. Toka viikolla kasvu on ollut jo parempaa.
Eikä siinäkään vielä kaikki! Kuten sanottu, myös Bothnia hautoi tyhjiä munia. Aluksi Buddleia olisi halunnut jatkaa omassa pesässään olevien munien haudontaa, eikä tajunnut, että tipua pitäisi myös juottaa ja ruokkia. Otin siis loput munat pois ja siirsin ne Bothnian alle. Että jos siellä jotain sattuu olemaan, niin voipahan sitten Bothnia ottaa homman hoitoonsa.
Tämähän oli nyt tyyppiesimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos hautovan kanan pesää ei ole eristetty. Toiset kanat käyvät munimassa pesään munia, ja sitten siellä on eri-ikäisiä munia iso kasa, eikä tiedä missä vaiheessa mikäkin muna on menossa. Näköhavaintojen perusteella Buddleian pesän liepeillä norkoili ainakin Clementia ja Cordelia, joten arvelin, että niiden munia saattaisi olla joukossa.
Ja kuinka ollakaan, unikeonpäivänä 27.7. menin flunssatokkurassa kurkkaamaan kanalaan, ja siellähän olikin sitten 2 mustaa tipua Bothnian hoidossa! Nämä tiput ovat oikein reippaita ja syövät hyvin.
Onneksi meillä on sellainen kanala, missä on monta erilaista tilaa käytettävissä. Tipujen olisi aina hyvä olla ns. mammaosastolla ekat viikot ja aloittaa elämänsä puhtaiden purujen päällä. Nyt on sitten sekä Buddleia että Bothnia jälkikasvunsa kanssa omalla osastollaan. Kotiin jäävä nuoriso on siirretty aikuisten sekaan. Hermostuttava operaatio sinänsä, mutta nuoret ovat kyllä päivittäin seurustelleet samassa tilassa aikuisten kanssa, joten linnut tunsivat kyllä toisensa. Pois muuttava nuoriso on sitten kolmannessa osastossa, eli kanalassa kolme eri paikkaa missä pitää vahtia vedet ja rehut ja yleinen puhtaus.
Uusista tipuista ei vielä tiedä sukupuolia. Buddleian tipu on tähän asti vaikuttanut kanalta, ja olisihan se tavallaan herttaista, jos Buddleialla olisi oma tytär. Tipu nimittäin on ihan just niinkuin Buddleia pienenä. Mutta saas nyt nähdä, tipun otsaan on vähitellen tullut enemmän väriä, joten saattaa se kukoksikin vielä osoittautua…
Bothnian kaksi mustaa tipua ovat myös ensituntumalta kanoja, ja jos ne niitä tosiaan ovat, niin saavat ilman muuta jäädä kotiin. Mutta mustille kukoille olisi tänä vuonna myös kysyntää, joten ei niille huonosti käy, vaikka kukkoja olisivatkin.
Onko värillä sitten väliä? No eihän sillä oikeasti ole. Maatiaiskana saa olla ihan minkä värinen hyvänsä. Mutta kaikki värit olisi hyvä pitää ns. kierrossa mukana niin ettei tule epähuomiossa hukanneeksi mitään värigeenejä. Siksi olisi hyvä, että muutoin vaaleassa parvessa olisi musta kukko, tai muuten mustassa parvessa olisi vaaleampi kukko. Monimuotoisuuden hoitoa tämäkin!
Eli onhan tässä ollut vilskettä ja vauhdikkaita käänteitä. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen, uudelle säilyttäjälle on menossa hieno parvi nuorikoita ja omaan parveen on tulossa just sopivasti täydennystä. Isona kysymysmerkkinä on toistaiseksi se, miten Banjo ja nuoret kukot tulevat toimeet keskenään. Haluaisin pitää Banjon ikuisesti, mutta sillä alkaa olla jo niin paljon jälkeläisiä, ettei sen käyttö siitoskukkona ole kovin mielekästä monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Eli harkinnassa on eläkekotiin siirto muutaman kanan kanssa. Jos nimittäin käy niin, että se alkaa stressata nuorten kukkojen takia, niin sille itselleen on reilumpaa siirtyä jonnekin, missä se saa rauhassa hoitaa omia kanojaan. Just näitä tilanteita, missä täytyy miettiä eläimen parasta.
Maailma pelastuu maatiaisilla?
Mutta mites sitten muut maatiaisteemaan liittyvät asiat? Näistähän voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta vinkkaanpa mieluummin luettavaksi kansallinen geenivaraohjelman. Kuulostaako tylsältä? Pari ekaa sivua voi hypätä yli ja keskittyä yleiseen inspiraatioon: Suomessa tehdään valtavasti töitä sekä kasvien että kotieläinten monimuotoisuuden säilymisen eteen! Jokainen, joka valitsee alkuperäisrodun eläimen, tai osallistuu maatiaiskasvien kasvatukseen, on osana tätä huipputärkeää työtä.
Kannattaa myös seurailla NORD-GEN sivuja niin saa tuntumaa myös naapurimaiden tilanteeseen. Mutta miksi tällä asialla pitäisi vaivata päätään? Yksinkertaisesti: muistakaa sanonta “ei kaikkia munia samaan koriin”. Jos ruoantuotanto on muutaman kasvilajin, ja muutaman lajikkeen varassa, koko järjestelmä keikahtaa nurin sopivan kasvitaudin osuessa kohdalle. Sama koskee eläimiä, jos käytetään vain muutamaa äärijalostettua rotua.
Muuttuvassa maailmassa on koko ajan tärkeämpää se, että meillä on mahdollisimman monenlaisia viljelykasveja ja niiden lajikkeita, ja mahdollisiman monenlaisia eläimiä, mitkä sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin. Esimerkkinä sopeutumisesta voisi olla vaikkapa se, miten hyvin lehmä pystyy hyväksikäyttämään sellaista rehua, minkä syöminen aiheuttaa mahdollisimman vähän metaania. Lehmillä on nimittäin eroja tässä asiassa!
Kanojen kohdalla todellinen aarre olisi luontainen vastustuskyky lintuinfluenssalle. Sellainenkin ominaisuus saattaa lymytä maatiaiskanojen perimässä. Mutta koska geenitutkimus on hidasta, tutkimustuloksia odotellessa eläimet täytyy pitää hengissä sukupolvesta toiseen. Kanojen kohdalla geeniaineksen pakastaminen ei ole oikein toiminut, joten säilyttäjät toimivat käytännön geenipankkiireina omissa kanaloissaan. Että jos ja kun joskus osuu tutkimuksen näytteidenotto omaan kanalaan, niin ehkä kenties jostain omasta kanasta löytyykin jotain, mikä voisi olla merkittävä apu kestävämmälle tulevaisuudelle. Mutta sitä päivää odotellessa maatiaiskanat ovat ihan vaan persoonallisia ja helppoja hoidokkeja kotitarvekanalaan.
Viljelykasvien maatiaisnäkökulmasta antaa hyvän katsauksen uusi kirja Rukiin viljava historia . Voisiko jo lähivuosina olla käytössä monivuotinen ruis, mikä kasvattaa yhdestä jyvästä kymmeniä tähkiä? Jos tämän tyyppistä kehitystä haluaa tukea, niin pitäkää silmällä erilaisia viljan pientuottajia REKO-myynnin tai muiden erikoiskauppojen kautta. Erikoisviljoja ei välttämättä saa kauppoihin suurten keskusliikkeiden kautta, mutta suoraan tuottajalta ostettuna saa tuettua viljelykokeiluja. Eli vaikkei omaa viljapeltoa olisikaan, niin tähänkin asiaan pääsee itse vaikuttamaan!
Mitäs muut tuumailevat maatiaisista, tai tästä kesästä ylipäätään? Tässä linkkilista:
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/