Helmikuu meni nopeasti pakkastunnelmissa ja lumitöissä. Omalla tavallaan hyvin rentouttavaa. Kaikki tarpeeton jää pois kun suunnittelee päivän ja viikon ohjelman säiden mukaan. Lumitöiden osaltakin päästiin helpolla, oman kylän auraaja pitää pihan ja tien auki joten lapiohommiin joutuu lähinnä muutaman polun ja kanatarhan katon osalta.
Lunta on riittänyt kautta Suomen ja sen kanssa selviämisestä pääsee nyt varmaan lukemaan tämän kuukauden #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksesta. Tuttuun tapaan linkit muihin blogeihin tekstin lopussa.
Hahtuvalangan kehräystä huiviksi
Mitä tässä nyt sitten tapahtui, muuta kuin polttopuiden kantamista ja lumen ihmettelyä? Valmiiksi tuli tuo toivottavasti kansikuvassa näkyvä huivi. Tässä siis asian tausta se, että Pirtin Kehräämö laittoi loppuvuodesta myyntiin kilon yllätyspusseja hävikkihahtuvalankaa, siis sellaista langanvalmistuksessa syntyvää yksisäikeistä tavaraa mitä syntyy lankoja valmistaessa. Hahtuvalankaahan voi huovuttaa, mutta minä päädyin kehräämään sitä valmiiksi langaksi. Oma hauskuutensa oli siinä että kyseessä tosiaan olivat yllätyspussit, joten hahtuvan värejä ei etukäteen tiennyt.
Omaan pussiin tuli näitä talvisia tunnelmia ja kaksi ruskeaa kerää, mitkä säästin myöhempää käyttöä varten. Halusin kokeilla, saisiko tällaista materiaalia kehräämällä aikaiseksi nk. pätkävärjättyä lankaa. Pätkävärjätyt langathan ovat tyypillisesti vähintään 6e/100g, joten jos 1kg hävikkihahtuvaa maksoi 35e niin siitä tulee vain 3,5e/100g kirjavalle langalle. Jonkinlaista säästöä siis tämäkin.
Ja kyllähän tuo tosiaan onnistuu, ensin vaan kehrää yksiväriset säikeet valmiiksi ja sitten kertauksessa yhdistää yksivärisiä ja kaksivärisiä toisiinsa. Oma hankaluutensa olikin sitten huiviohjeen etsimisessä kun ei tiennyt kuinka riittoisaa tämä lanka on. Onneksi löytyi tällainen viisikulmainen malli, mitä siis voi jatkaa loputtomiin langan määrän mukaan. Reunat on ihan vaan Novitaa niin kestää paremmin kiinnityssolkea tms asioita. Mukava kokeilu, täytyy toivoa että näitä hävikkipusseja tulee joskus uudelleen tarjolle. Lisää kuvia tästä täällä, mikäli ne eivät muuten näy.
Kanalan kuulumiset
Viime kerralla oli hyviä uutisia kanalasta ja onneksi samalla linjalla jatketaan edelleen. Kaikki kanat ovat nyt aikuistuneet ja munivat reippaasti. Oma tuntuma on, että nämä munivat enemmän kuin aiemmat, mycoa kantaneet kanat samanikäisinä. Varsin monena päivänä saa kerättyä 7 munaa, eli joka päivä munijoita on useita parvessa.
Munien keräilyyn onkin tullut lisäjännitystä nyt kun tarjolla on siitosmunia muille haudottavaksi. Eli vaikkei itse aio laittaa hautomakonetta käyntiin niin pääsee kuitenkin etänä jännittämään mitä muille tulee tulokseksi. Tämähän on sikäli tarkkaa puuhaa, että munat pitää saada kerättyä mahdollisimman nopeasti kanalasta (mielellään vielä lämpimänä), säilyttää oikein päin ja käännellä eri asentoon kolme kertaa päivässä. Ennen uudelle omistajalle siirtymistä punnitsen munat niin että haudontaan tulisi vain noin 50 gramman painoisia tai sitä isompia munia. Eli tällä hetkellä syödään vain niitä munia mitkä ovat pienempiä tai jostain muusta syystä sellaisia ettei niitä viitsi hautomakoneeseen tarjota.
Oma tavoitteeni on, että saisin säilytysohjelmaan lisää osallistujia. Nyt lintuinfluenssakeväänä huomaa taas kuinka tärkeää on, että näitä eläviä geenipankkeja on mahdollisimman monessa paikassa, eri puolilla Suomea niin että mahdollisen epidemian levitessä ainakin jotkut parvet välttyisivät tuholta. Viimeisimmän tiedon (2019) mukaan eri kanakannoilla on säilyttäjiä tämän verran:
Tyrnävä 65
Alho 32
Piikkiö 31
Häme 22
Kiuruvesi 18
Iitti 16
Hornio 14
Jussila 14
Ilmajoki 12
Savitaipale 7
Ihmetyttää erityisesti tuo Savitaipaleen tilanne, jos oikein muistelen, niin Savitaipaleen kanoilla on mielenkiintoinen historia, joten luulisi ihmisten olevan niistä kiinnostuneita. Mutta mieluusti näkisi kaikilla kannoilla vähintään 20 säilyttäjää (eli olemassaolevaa taustaltaan selvää parvea).
Joten jos tätä nyt lukee joku, jolla ei vielä ole kanoja niin voimakkaasti suosittelen: liity säilytysohjelmaan. Käytännössä ainoa ”ikävyys” on se, ettei voi pitää muunrotuisia kanoja (mutta muita lintulajeja kyllä!), joten kanarotukeräilyä ei voi säilyttäjänä harrastaa. Mutta muuten säilytystoiminta tukee omavaraisuusajattelua ja monimuotoisuuden säilymistä tulevaisuuteen.
Säästäväistä herkuttelua
Kuukauden varsinainen aihe on säästäminen. Itse kuulun niihin ihmisiin jotka kaiken kaikkiaan kuluttavat hyvin vähän. Itsehillintä pettää lähinnä kasvien ja kirjojen osalta. Juuri tulin ostaneeksi vanhoja kanakirjoja ja -lehtiä, ihan liian suurella rahasummalla mutta en kerta kaikkiaan pystynyt ohittamaan tarjousta. Viime vuonna tuli ostettua myös lankaa melkoisen paljon, nyt siihen shoppailuun tulee onneksi tauko, kun mummolasta tuli pari jätesäkillistä lankaa… Ja villaakin on vielä kehräämättä, eli on ihan hyvät perustelut vastustaa mielitekoja!
Rahankäytön kannalta olikin mukavaa löytää www.matsmart.fi ja www.fiksuruoka.fi . Nämä ovat siis ruuan hävikkikauppoja, eli myyntiin tulee tuotteita missä on päiväys vanhentumassa. Kauppojen valikoima vaihtelee viikottain ja tarjolle tulee välillä varsin erikoisia tuotteita, mitä ei ehkä normaalihinnalla tulisi koskaan ostaneeksi.
Oma tavoitteeni on, että kaikki syömäni ns. herkut ostaisin hävikkinä. Eli jos kaikista lupauksista huolimatta kuitenkin lankeaa syömään karkkia, sipsiä ja suklaata, niin sen voi ainakin ostaa niin että nämä tuotteet pelastuvat jätteeksi päätymiseltä. Erityisesti suklaan hävittäminen tuntuu pahalta, kun tietää kuinka ongelmallista kaakaon tuotanto edelleenkin on. Kuinkahan hirmuinen määrä sesonkisuklaita (pääsiäinen ja joulu) oikeasti päätyy jätteeksi?
Hävikkikaupoista on löytynyt myös kanoille herkkuja muutamalla sentillä. Esimerkiksi pellavansiemeniä ja chiaa on ostettu rehuun sekoitettavaksi, viime kuussa sai myös luomumaissisäilykettä puoli-ilmaiseksi.
Olen yleensä ostanut jotakuinkin kaikki vaatteeni käytettynä, mutta nyt maallemuuton jälkeen olen joutunut toteamaan, että joitain asioita on pakko hankkia uutena ja mielellään vielä parasta mahdollista laatua. Esimerkiksi kumisaappaat ovat sen päivittäisessä käytössä, joten tokihan nyt harmittaa että muutoin käyttökelpoisissa talvikumisaappaissa on yhtäkkiä tullut jonkinlainen naula pohjan rakenteesta läpi niin että kaksiin villasukkiin on tullut jo reikä. Nyt sain kikkailtua naulan päälle palan koivun kuorta niin että saappaille saa ehkä hetken verran lisää käyttöaikaa.
Vastaavalla tavalla kunnolliset työkäsineet ovat huomattavan tärkeät, ja puutarhakäsineet ihan todella kuluvat puhki kun niitä joka päivä käyttää. Eli kyllä se tosiaan taitaa olla niin että työkalujen laadussa ei voi tinkiä vaan niiden on oltava kestäviä ja käyttäjälleen sopivia – muutoin tulee lisälaskua myöhemmin!
Parasta mahdollista laatua ovat myös pakkaskaudella käytetyt villahousut. Mutta nyt helmikuun päätteeksi nekin pääsevät jo käyttötauolle. Taitaa kevät tosiaan olla tuloillaan!
Mitä kuuluu muille bloggaajille?
#Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00
Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista.
Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi
Tässä linkit tämän kuukauden kirjoituksiin, ryhmiteltynä kasvuvyöhykkeittäin:
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/
Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/
Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html
Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411
Vyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/
Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html
Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704
Vyöhyke 4
Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/
Vyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html
Puutteela https://puutteela.com/?p=679
Vyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/
Paluuviite: Säästeliäisyyttä tilanpitäjästä toiseen ja kolmanteen - Korkeala
Paluuviite: Penninvenytyskulttuuria - Iso-orvokkiniitty
Paluuviite: Maaliskuu-21 – Korpitalo
Paluuviite: Säästämisasijoita ja perinnerituaalilannotus - Mikä Itä
Taas oppi uutta, hahtuvalanka! En muista koskaan kuulleenikaan, mutta eipä tuo ihme ole, kun käsityöt eivät ole ominta alaa ollenkaan. Tuo huivi ja kuva siitä on upea! Aurinkoista alkanutta kevättä sinne 🙂
Ps. tieto niistä hertoista tulikin sitten nopeasti! Käymme taimistolla katsomassa niitä heti kun kevät sulattaa loput lumet. Meiltä on sinne taimistolle vain n. 40 km!
Ei ollut mullekaan hahtuvalanka tuttua mutta hauska oli tutustua tuohonkin materiaaliin. Pieniä jämiä on vielä jäljellä, jos niistä vaikka innostuisi huovuttamaan jotain pientä.
Onpa mahtavaa että asutte niin lähellä tuota taimistoa. Nyt on kyllä varmaan monella taimistolla jännä tilanne kun oli kovia pakkasia, että mitä sieltä lumien alta sitten paljastuu myytäväksi. Toisaalta, onpa hyvä että on testattu pakkaskesto jo valmiiksi 😀
Meillä on ollut nyt Iittiläisiä kanoja nelisen vuotta ja koko ajan takaraivossa on ollut säilyttäjäksi ilmoittautuminen, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi. Kaikki meidän kanat on joko poikastuottajalta ostettuja tai kotona kasvaneita eikä meillä ole muun rotuisia kanoja. Vaikea ymmärtää mikä siinä byrokratiapuolen kuntoon saattamisessa on näin vaikeaa.
Maantieteellisen sijainnin mukaan olen meille kanat alunperin kanat valinnut ja Iittiläisiä oli tuolloin hyvin saatavilla. Oikeastaan alle sadan kilometrin säteellä meistä olisi kolmen eri maatiskannan löytöpaikat: Iittiläisten, Savitaipaleen ja Luumäen kantojen. Näistä Iittiläiset ovat olleet hyvä valinta. Ne munivat hyvin, hautovat itse liiankin kanssa ja ovat sitkeitä ja terveitä. Ja muistinko tietysti mainita, että ne ovat kauniita <3
Tutkiessani aikoinaan noita kanakantoja huomasin hauskan yksityiskohdan. Luumäen kanta on "löydetty" aikoinaan Sarkalahdesta Luumäeltä. Minä olen kotoisin viereisestä kylästä ja ajanut lähes päivittäin ohi talosta, josta kanat aikoinaan bongattiin. Nykyisin en enää tiedä onko Luumäen kantaa edes olemassa, sillä minun asiaa tutkiessani säilyttäjiä oli vain yksi.
Iitin kannassa on todella kauniita kanoja <3 Luumäen kanta taisi tosiaan jäädä pois säilytysohjelmasta kun huomattiin että se on samaa kun joku toinen. Eli sillä nimellä ei enää ole Luken ohjelmassa kanoja. Samoin kävi Lindellin kanojen kanssa. Yritän tosiaan nyt yllyttää uusia kanaharrastajia tästä ohjelmasta kun liittyminen kuitenkin edellyttää sitä että lintuaines on säilyttäjältä hankittu ja ohjelmaan pitää liittyä 6kk sisällä hankinnasta. Eli aloittaessa pääsee helposti mukaan (ja koska vaan voi erota), mutta myöhemmin hankalampaa päästä mukaan jos lintuja on jo valmiina...
No vau mikä huivi!! Todella kaunis.
Oman langan kehrääminen kuulostaa aivan mahtavalle! Ei pelkästään siitä syntyvän säästön (onhan nuo langat hirvittävän usein arvokkaita) vuoksi, mutta myös kokemuksena.
No joo, pakko myöntää että sen säästämisen kanssa on vähän niin ja näin, kehrääjille on nimittäin tarjolla toki omat houkutuksensa toinen toistaan ihanampaa sekoitevillaa ja upeita värejä ja kaikkea mahdollista niin että shoppailuhoukutuksilta ei voi tässäkään välttyä 😀 Mutta kyllähän tämä tosiaan on mukavaa puuhaa. Minusta kaikki työvaiheet (villan pesu, karstaus, kehräys, virkkaus, värjäys) ovat omalla tavallaan rentouttavia, joten sitä ei sitten koe tarvetta nk. laskea omalle työlle hintaa. Ja siis koirankarvastahan tämä lähti, kun tuntuu niin hassulta että koirista irtoaa käyttökelpoista materiaalia mutta sitä ei osannut käyttää mitenkään. Ei muuta kuin värttinä käteen ja koiraa harjaamaan 😀
Meillä on kanalassa 22.12. kuoriutuneita piikkiöläisiä kotkottajia, mutta en ole liittynyt säilyttäjäksi. Aika hauskoja kavereita tehareiden jälkeen. Minun ei pitäisi lukea mitään käsitöihin liittyvää, koska silloin rahapussin nyörit löystyy…
Piikkiössä on ihania värejä <3 Ja joo, käsitöissä ei kyllä tosiaankaan säästä 😀 Tai ainakin vaatii melkoista mielenlujuutta että onnistuu. Nyt on kuitenkin tullut mummolasta niin hirmuisesti aineksia langan ja matonkuteiden vuorossa että menee joitakin vuosia ennen kuin kaikki on käytetty. Ja senhän tietää, ettei tässä pitkään mene, kun lankean jotain ostamaan 😀
Paluuviite: #Suuntanaomavaraisuus2021, osa 3 - Tsajut
Paluuviite: Omavaraisuus rakentamisessa - onko sitä?
Herkkujen ostaminen hävikkinä on kyllä harvinaisen fiksu veto! En ole tullut itse hoksanneeksi, että se olisi jotenkin edes mahdollista…mutta yritämme kasvattaa tänä kesänä popcorn-maissia itse, se on sentään jotain! Lähinnä liikuttavaa, koska jotenkin en luota onnistumiseen tässä kohtaa 😀
En minäkään näiden kauppojen olemassaolosta tiennyt ennen kuin viime syksynä kun kaveri sattui mainitsemaan. Saa nähdä miten pitkään riittää joulukonvehteja myytäväksi alennuksella, että jos niistä sattuu tykkäämään niin nämä kaupat ovat varsin hyödyllisiä 😀
Kaunis huivi.
Hahtuvalanka on minullekin uusi tuttavuus.
Hatunnosto vanhan käsityötaidon (kehräämisen) säilyttämisestä.
Mielenkiintoisia myös nuo hävikkiruokakaupat. Enpä ole tullut ajatelleeksi.
Tuo on niin totta, että työvälineiden ja -vaatteiden on oltava hyvälaatuiset ja ehjät.
Mukavaa maaliskuuta!
Kiitos <3 Jos suoraan sanon, niin viisi vuotta sitten olisin räkäisesti nauranut jos joku olisi kertonut että joskus kehrään lankaa ja virkkaan siitä käyttökelpoisia tekstiilejä. Virkkauksenkin aloitin noin reilu vuosi sitten. Kudontaan pitäisi paneutua seuraavaksi, kun kerran on kangaspuitakin tarjolla käytettäväksi.
Arvostan äärimmäisen paljon säilyttäjiä. Onko teillä jotain yhteistä kassaa tms minne voisi tipauttaa kolikoita asian tukemiseksi vai meneekö kaikki Maatiaisen tms järjestön kautta?
Vahva suositus maihareille. Rasvattuna hylkivät kosteutta, kestävät pitkään ja korvaavat monessa lantsarit. Omani ovat Varustelekan halvimmat, ostettu kymmenisen vuotta sitten ja vielä ei ole uusimisen tarvetta. Nyky saappaat menevät vauhdilla rikki, niin niitä pitää ihan säästellä
Olen kyllä tuuminut, että vanhat nahkasaappaat voisivat olla hyvin hoidettuina paljon näppärämpi jalkine kuin kumpparit. Erilaisia vaelluskenkiä on kyllä käytössä mutta jotenkin sitä kaipaa liki polveen ulottuvaa vartta. Sopivasti jalkaan muotoutuneet maiharit olisivat kyllä loistava jalkine moneen tarkoitukseen! Ja tosiaan ihmetyttää mikä näissä nykykumppareissa on se ongelma, kun joskus 90-luvulla hankitut jalkineet kestivät vuosia(kymmeniä) ja nämä nykyiset menevät puhki pahimmillaan yhdessä kesässä. Varmaan joku valmistusaine muuttunut?
Maatiaiskanojen säilytykseen ei taida olla muuta tukemismuotoa kuin tuotteiden ostaminen säilyttäjiltä 😀 Luonnonvarakeskus ei taida vastaanottaa rahalahjoituksia. Mutta monethan tekevät höyhenistä koruja tms ylimääräistä tulonlähdettä, kanojen ruokkimiseenhan sekin raha menee…. 😀
Huivia ihailin jo instagrammarista. Pitäisiköhän nuo herkut tosiaan pistää tuotakautta ostoon niin tulisi käytyä katsomassa muutenkin tarjontaa. Kerran tai kaksi olen jo sivustoita selaillut mutta ostopäätös on jäänyt tekemättä.
Tarkkanahan näissä hävikkikaupoissa saa olla, ettei sitten sieltä tule ostaneeksi jotain tarpeellista ihan vaan siksi ”kun on halpaa”. Ja toki tulee sitten yllyke tilata niin iso satsi että saa ilmaiset toimituskulut. Järkevintä olisi varmaan tilata kimpassa jonkun toisen kanssa niin saisi lähetyskulut nollaan mutta ei sortuisi täyteostoksiin.
Paluuviite: Suuntana omavaraisuus 2021-3: Penninvenytystä ja Pinot Noiria - Apilankukka