omenankukat ja voikukukat

Puutarhanhoito hoitaa sinua

Luontoympäristön terveysvaikutuksista puhutaan nykyisin paljon (ja hyvä niin!), joten bloggaajaryhmä päätti pureutua tähän asiaan teemapostauksen merkeissä. Edistääkö puutarha hyvinvointia? Puutarhaterapia on eräs Green Care työmuoto, mutta puutarhassa puuhailu on myös mainio itsehoidon tapa. Tässä yhteispostauksessa siis kokemuksia puutarhan terveysvaikutuksista, linkit muihin blogeihin tekstin lopussa.

Minulle puutarhan terveysvaikutukset ovat osa työtäni Caramellian psykologipalvelussa. Käyttämääni kokemukselliseen työtapaan puutarhassa tehtävät harjoitukset sopivat hyvin. Mutta tänä keväänä sain aiheeseen tuoreen näkökulman kun keväällä sairastuin parhaaseen pihalla möyrimisaikaan. Miten kävi kesäsuunnitelmien? Ja kuinka psykologi hoitaa itseään omassa puutarhassaan?

Oma sairausloma antoi hyvän tilaisuuden kokeilla hoidettavana oloa. Ei nimittäin pidä unohtaa, että sairastuminen on aina sellainen asia jolloin mielen hyvinvointiin on tärkeää kiinnittää huomiota, oli sairaus sitten mikä tahansa. Ja nyt kesälomakauden aikana on hyvä huomata että monet asiat toimivat palautumisen ja rentoutumisen apuna vaikkei olisikaan sairas. Kesälomakauden alkaessa onkin hyvä muistuttaa itseään asioista mitkä palauttavat ja virkistävät mieltä.

Mikä on välttämättömän tärkeää?

Sairastamisen voi hyödyntää tilaisuutena palata elämänsä ydinasioiden äärelle. Kun voimavaroja on rajallisesti käytössä, ne on hyvä keskittää niihin asioihin mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä. Tämä ei aina ole helppoa, koska stressaantunut ja ylikuormittunut mieli saattaa pitää kaikkea mahdollista ”kaikkein tärkeimpänä” ja kuormittuu lisää siitä ajatuksesta että sairastaminen a) kasaa tekemättömiä asioita myöhemmin tehtäväksi b) häiritsee velvollisuuksien hoitamista ja muille tehtyjen lupausten pitämistä c) aiheuttaa tuntemuksen että taivas putoaa niskaan, jos jokin asia jää tekemättä tai viivästyy. Tämä ilmiö saattaa ilmetä myös kesäloman yhteydessä, tai ylipäätään suhteessa vapaa-ajan viettoon. Koetko, että sinulla on lupa olla vapaalla? Meillä on usein tapana kuormittaa itseämme lisää kokemalla syyllisyyttä sairastamisesta, mikä ilmenee usein sisintämme nakertavana itsemme moittimisena ja tuomitsevalla sisäisellä puheella.

Sairastuminen kesken kaikkein kiireisimmän kevätkauden voikin olla puutarhan hoitajalle melkoinen koettelemus. Minun tapauksessani tämä tarkoitti sitä että suurin osa tälle kesälle suunnitelluista asioista jäi nyt tekemättä. Taimien esikasvatukset menivät pääosin aivan pieleen, samoin kasvatuslaatikoiden rakentaminen. Sairastamisen lisäksi omat haasteensa aiheutti leonberginkoira Hertta, jolla on ällistyttävä taipumus hortonomiaan. Edes ruusupensaat eivät ole välttyneet maistelulta (!!!) ja pääosin kaikki ulos tuodut ruukut on pengottu muutamassa sekunnissa kun selkänsä ehtii kääntämään. Älykäs, utelias ja omatoiminen koira on hieno asia, mutta pentuvaiheessa tällainen reippaus vaatii koiran huoltajilta pitkää pinnaa ja huumoria.

Joten tältä keväältä oli pakko todeta, että kaikki odotukset uusista kasveista voi unohtaa. Monessa stressitilanteessa näkökulman vaihtamisen taito on tärkeä osa selviytymiskeinoja. Keväitä ja kesiä tulee myöhemminkin ja puutarha enimmäkseen kasvaa ihan itsekseen. Koira taas on pentu ainoastaan kerran! Onneksi täällä on jotakuinkin naapurissa sekä Puutarha Suokukka että Honkasen kauppapuutarha joten taimia saa hankituksi vaikka omat kasvatukset menisivät mönkään.

Tässä on valinnan paikka: harmitteleeko sitä, ettei saanut tehtyä niitä asioita mitä suunnitteli, vai huomaako ne hyvät, uudet mahdollisuudet mitä tilanteessa saattaa olla? Jos jotain jää tekemättä, jotain muuta voi tulla tilalle. Ja puutarhassahan on loputtomiin mahdollisuuksia kokeilla uutta. Tänä keväänä onkin ollut hienoa bongata aiemmin tuntemattomia luonnonkasveja. Nämä kasvilöydöt ovat tyypillisesti sellaisia, mitkä osuvat silmiin kun haahuilee puutarhassa ilman mitään sen kummempaa tehtävää. Mieli rauhoittuu havainnoimaan ympäristöä, ja silloin huomaa uusia yksityiskohtia, joiden ohi on aiemmin saattanut kiireisenä kävellä.

View this post on Instagram

Viikon kasvilöytönä pikkutalvikki ? Talvikkien ohi kävelee helposti, tätäkin voi nopealla vilkaisulla luulla kieloksi tai puolukan kukaksi. Kukat melkein pallomaiset. Puutarhasta löytyi kolme eri kasvupaikkaa, kasvia oli yli 20 yhdessä niistä. Taas huomaa että täällä täytyy olla todella varovainen mistä kaivaa tai kitkee mitään. Tämä talvikki tarvitsee sienirihmaston apua kasvaakseen joten kasvustoa ei voine siirtää kovin helposti. Lehtomaisten metsien kasvi, joten kertoo tämäkin jotain olosuhteista tässä puutarhassa ? #caramellianpuutarha #horkankylä #korpilahti #pikkutalvikki #pyrolaminor #commonwintergreen #lehtokasvi #luonnonkukat #luonnonkasvit #metsä #luontohavainto #luontokuva #naturephotography #kasvilöytö #gardentreasures #forestwonders #forestgarden

A post shared by Caramellia (@caramellianpuutarha) on

Mitkä ovat elämän tärkeimmät arvot?

Itselle arvokkaiksi koettujen asioiden tekeminen on hyväksi mielenterveydelle. Vielä parempi, jos on mahdollista kokea, että samalla auttaa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Caramelliassa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on yksi toiminnan kulmakivi. Kevään ja alkukesän töistä suurin osa onkin kohdistunut juuri tähän toimintaan. Täällähän rajoitetaan kitkemällä ja leikkaamalla lähinnä kolmea kasvillisuuden osaa: jättipalsamia, vuohenputkea ja nurmikkoa/heinää. Ja heinän tai nurmen osalta kyseessä on nimenomaan heinäkasvien irti kiskominen juurineen niin että kukkiville kasveille tulisi lisää tilaa. Mielen hyvinvoinnille tämä tarjoaa monenlaista apua: haltioitumisen kokeminen, uuden opettelu ja muiden elollisten auttaminen ovat kaikki asioita mitkä ovat meille hyväksi.

Millaisessa ympäristössä ja arjessa tunnet itsesi hyvinvoivaksi?

Caramellian puutarhan terapeuttiset ominaisuudet näyttäytyivät uudessa valossa nyt kun olin itse sairas. Mikä on tärkeää terapeuttiselle puutarhalle? Tarkoittaako se sitä, että sieltä löytyy tietyt käsikirjassa nimetyt kasvit ja maisemat, jotka ovat tismalleen oikeilla paikoillaan ja virheettömästi esillä? Vai onko tälle puutarhalle tärkeää nimenomaan se, että on sallittua ja luvallista olla epätäydellinen, keskeneräinen ja puutteellinen? Haluaako psykologille ajan varaava ihminen kokea ympäristöä mikä on ”valmis” ja ”täydellinen”, vai onko tärkeämpää etsiä uutta ja rakentaa uusia mahdollisuuksia? Oma kokemukseni tältä keväältä on se, että tämä puutarha auttoi hiljentymään ja keskittymään nykyhetken kokemiseen. Sen sijaan että suunnitteli ”mitä pitäisi olla”, pystyi paremmin näkemään ja tuntemaan mitä on juuri nyt. Nämähän ovat keskeisiä asioita mindfulness-harjoituksissa. Tietoisuusharjoitukset puutarhassa ovatkin hyvä tapa antaa mielen työstää niitä asioita mitä elämässä voisi karsia ja mitä kylvää kasvamaan.

Oman sisäisen puheen hiljentäminen ja suunnitelmien pyörittämisen keskeyttäminen helpottivat esimerkiksi varjoliljan taimien havaitsemista heinikon seasta. Tämä oli mielenkiintoinen havainto. Sitä saattaa katsoa tiettyä nurmikkokaistaletta satoja kertoja miettien mitä sille pitäisi tehdä ja mitä siinä voisi kasvattaa. Mutta vasta kun on itse sairastaessaan hiljentyneessä mielentilassa, silmä havaitsee vuohenputken seassa kasvavat taimet.Tätäkin on hyvä tuumailla: rauhallinen mieli näkee todellisuuden sellaisena kuin se on. Joskus näemme pelkät vuohenputket, joskus pelkät liljat. Olisiko hyvä nähdä molemmat, jotta pystyisi tekemään kestäviä valintoja?

Tätä voi kokeilla myös tietoisesti omassa puutarhassa. Mitä tapahtuu jos ottaa tavalliselle pihakävelylle mukaan suurennuslasin? Tai kiikarin? Luupin? Mitä tapahtuu jos keskittyy jonain päivänä ainoastaan lehtien erilaisiin muotoihin? Tai siihen mitä hyönteisiä maisemassa havaitsee? Pienikin piha, tai pelkkä ikkunasta näkyvä maisema, tarjoaa melkoisen määrän mahdollisuuksia erilaisten havaintojen tekemiseen. Tämä auttaa keskittymään nykyhetkeen, palauttaa ihmisen niin sanotusti itseensä ja hiljentää mielen tarpeettomasta hälystä. Kun häly hiljenee, näkee paremmin mitä haluaa muuttaa ja mitä säilyttää tai kasvattaa.

Mikä tuottaa iloa?

Ilo on ihmiselle hyväksi ja puutarha tarjoaa ilon kokemiseen paljon mahdollisuuksia. Iloa tuottaa esimerkiksi se, että viime vuonna kylvetty ruusuruoho on nyt levittäytynyt kymmenien kukkavarsien kasvustoksi. Tai että kaikki viime vuonna istutetut puuntaimet selvisivät talvesta. Ja että narsissien kukinta suorastaan ylitti odotukset tänä keväänä.

Joskus tuntuu, että meillä ihmisillä on taipumus ajatella että sairastamisen pitää olla jonkinlainen katumusharjoitus jolloin täytyy olla kurjaa koko ajan ja kaikki kiva on kielletty. Mielenterveyttään hoitavat ihmiset joskus kuulevatkin arvostelevia kommentteja siitä että ovat yrittäneet ilahduttaa itseään. Että olisi jotenkin väärin tehdä muuta kuin pysyä vuoteessa tai vähintäänkin neljän seinän sisällä rankaisemassa itseään siitä että kehtaa sairastaa.

Psykologina mietin miten ilon tärkeyden voisi sanoittaa niin että asia varmasti tulisi ymmärretyksi. Palaan aina uudelleen siihen Harry Potterin kohtaukseen missä taistellaan kaapista tulevia mörköjä vastaan palauttamalla mieleen jotain mikä naurattaa. Loputon mielihyvähormoneissa leijuminen ei välttämättä ole sekään pidemmän päälle hyväksi, mutta sairaana ollessa olisi hyvä virkistää aivojaan sillä mikä ilahduttaa ja naurattaa.

Mikä saa mielen virtaamaan?

Voisi ajatella että niin kutsuttu flow on yksi elämän parhaita asioita. Puutarha tarjoaa paljon mahdollisuuksia siihen että keskittyy johonkin tehtävään niin että ajantaju häviää. Jättipalsamin ja vuohenputken kerääminen onkin suosikkipuuhiani virtauselämyksen aikaansaamiseksi. Palsamia on kerätty kanoille ja vuohenputkea komposteihin.Tunti tätä puuhastelua on hyvä lepohetki aivoille.

Ja mikä parasta, tällainen puuhastelu tarjoaa mahdollisuuden myös maaperän bakteereista nauttimiseen. Maaperän mikrobien vaikutuksista meihin saadaan koko ajan uutta tietoa, mullassa elää esimerkiksi Mycobacterium vaccae mikä voi lisätä hyvän olon tunnetta.

Puutarhan hoidon terveysvaikutuksia voisi miettiä loputtomiin. Onneksi työssäni saan ihan luvan kanssa mietiskellä tätä teemaa päivittäin. Sairastaminen on tarjonnut hyvän mahdollisuuden kaikesta olevasta nauttimiseen. Siksi uskonkin ettei tässä ole loppujen lopuksi ”menettänyt” mitään sairastamisen takia. Päinvastoin, tämä kevät on kirkastanut visiotani siitä mitä Caramellia on ja mitä se voisi olla. Puutarhahan ei voi koskaan tulla ”valmiiksi”. Siksi toivonkin että tämä paikka pysyisi aina sellaisena missä saa hetken aikaa olla hukassa itsensä ja elämänsä kanssa. Missä saa etsiä, kokeilla, opetella, aistia uutta ja vaihtaa näkökulmaa. Paikka, missä on turvallista olla rikki, toipua, elpyä, virkistyä ja eheytyä. Eikä kaiken tarvitse mahtua normeihin ja kasvukäyriin vaan voi kasvaa omana itsenään ja omalla tavallaan.

Mitä kokemuksia muilla on puutarhan terveysvaikutuksista? Tässä muutama näkökulma:

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2251

Pienen pieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=736

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/06/kitkemista-kastelua-ja-sielunhoitoa.html

1+

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

10 comments to “Puutarhanhoito hoitaa sinua”

You can leave a reply or Trackback this post.

  1. Avatar

    satu - kesäkuu 28, 2019 at 1:35 pm Reply

    Kirjoituksestasi tuli mieleen, miten olen havainnut Helsingin aiempaa kauniimmaksi, kun olen alkanut tunnistamaan erilaisia kasveja. Erottamaan erilaisia ruusuja toisistaan, alkanut katsomaan vanhojen puiden käppyräisiä runkoa, nuorten versojen heleää vehreyttä. Se mihin keskittyy, se tuntuu lisääntyvän. Nyt olen keskittynyt etsimään kauniita kasveja omaan puutarhaan, joten huomaan kauneutta kaikkialla 🙂

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - kesäkuu 28, 2019 at 1:58 pm Reply

      Tuo on niin totta! Minulla on sama kokemus, mutta myös aivojen toiminnan kannalta tuo on totta. Yhteydet aivoissa vahvistuvat treenauksen myötä, joten ilo, hämmästys, haltioituminen ja muu mikä kasvibongaukseen liittyy rakentaa samalla isompaa osastoa hyvien tunteiden kokemiseen. Minusta uuden kasvin löytämisessä on ihan omanlainen tunteensa. Minulle tulee jollain lailla kiitollinen olo, että tuommoinenkin on olemassa, ja että minulla on onni oppia tunnistamaan se. Tänä kesänä pihalla on ollut aika paljon erilaisia kovakuoriaisia, niissähän sitä opeteltavaa sitten riittääkin jos tuntuu että uusista kasveista alkaa olla pula….

      0
  2. Avatar

    Tuula/Maalaiskaupungin piha - kesäkuu 28, 2019 at 2:40 pm Reply

    ”olla hukassa itsensä ja elämänsä kanssa” – siinäpä oivallinen toivomus, jota on hyvä toivoa itselleenkin.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - kesäkuu 29, 2019 at 2:51 pm Reply

      Ja mikä parasta, yleensä hetken aikaa hukassa oltuaan hoksaa sellaisia mahdollisuuksia mitä ei koskaan muuten olisi tullut ajatelleeksi 🙂

      0
  3. Avatar

    Susa - kesäkuu 28, 2019 at 11:15 pm Reply

    Tekisi varmaan aika monelle puutarhurille hyvää tutkiskella oman reviirinsä luonnon omia kasveja. Tuntuu aika monella olevan se ajatus, että kaikki äiti maan kasvattama pois jotenkin vääränä ja tilalle taimitarhan täydellisyyttä.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - kesäkuu 29, 2019 at 2:48 pm Reply

      Minulle tämä ilmiö tulee aina jonkinmoisena yllätyksenä. En vaan mitenkään pysty näkemään eroa voikukan tai kaupasta haetun perennan arvossa. Vuohenputkista ja palsameistakin on lähinnä kiitollinen, hyvä että sentään jotain kasvillisuutta saa kerätä hyvällä omallatunnolla kompostien raaka-aineeksi 😀 Ja tokihan tämä osaltaan vaikuttaa siihen ettei puutarhasta tarvitse pahemmin stressata. Toki toivon, että saisin esimerkiksi mieleiset ritarinkannukset vihdoin juurtumaan tänne, mutta jos ei tänä(kään) kesänä onnistu, niin ehkä joskus myöhemmin…

      0
  4. Avatar

    Sorakukka - kesäkuu 30, 2019 at 10:40 am Reply

    Monesti muiden puutarhablogeja lukiessa iskee kateuden peikko. Niin kävi tälläkin kertaa. Voi miksi minun puutarhassani ei kasva vuohenputkea niin paljon että sitä riittäisi kitkettäväksi. Omani kasvaa nurmialueella ja tpivoisin sen leviävän. Ihan näin asiasta poiketen.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - kesäkuu 30, 2019 at 1:45 pm Reply

      Voin kyllä lähettää siemeniä tai taimia vuohenputkesta 😀 Ja onhan siitä muutenkin paljon hyötyä, esim viime kesän kuivuudessa vuohenputki auttoi marjapensaita selviytymään. Maa pysyi näppärästi kosteana vuohenputken alla. Mutta nurmialueella ei välttämättä auta muu kuin kiskoo ruohotuppoja juurineen ylös. Nurmiheinä tekee niin tiivistä juurakkoa ettei siitä ihan helpolla pääse mikään läpi. Täällä kun ei oikein ole nurmen syöjiä niin sillä ei oikein tee mitään. Kanatkin syövät mieluummin horsmaa 🙂

      0

Leave a Reply

Your email address will not be published.