Pysäytyskuvassa kaikki hyvin

Ei voi tehdä mitään. Kuinka rentouttavaa! Kuinka rauhoittavaa! Juuri nyt ei voi muuta kuin odotella että lumi sulaa. Siihen asti voi antaumuksella nauttia pysähtyneestä tunnelmasta. #suuntanaomavaraisuus blogiryhmällä on yhteispostauksen aiheena suunnitelmien edistyminen. Aluksi tuumailin etten voi osallistua, kun en kerran ole tehnyt mitään erityistä. Mutta mikäs sen parempaa! Tekemättömyys ja siitä nauttiminen ovat liian usein aliarvostettuja asioita. Koko ajan pitäisi olla vauhti päällä, paljon asioita käynnissä, kiire, kiire, kiire, deadlinet vyörymässä kohti ja muutenkin täysi kaaos kaikessa. Mutta kun ei kertakaikkiaan ole mitään, mitä juuri nyt voisi tehdä. Vapauttava tunne! Ja sitä paitsi, tylsyys on ihmiselle tärkeää.

Sitä paitsi, tylsyys on Caramellialle suorastaan välttämätöntä. Caramellia on siis toiminimi psykologipalvelulle ja samalla nimitys hehtaarin kokoiselle puutarhalle Korpilahdella Jyväskylässä. Caramellialla on kolme tarkoitusta: luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, mielenterveyden tukeminen ja permakulttuurihenkinen ruuan kasvatus omiin tarpeisiin. Elämää ihmettelee kaksi ihmistä, kaksi koiraa, neljä kissaa ja pieni parvi säilytysohjelmaan kuuluvia hämeenkannan maatiaiskanoja. Ihmettely onkin täällä tärkeä päivittäinen asia. Joskus näyttää siltä, että myös puutarhaharrastus tai omavaraistelu muuttuu kiireeksi, stressiksi ja sitä kautta terveydelle vaarallisiksi riittämättömyyden tunteiksi. Silloin on hyvä palautetella mieleen myös permakulttuurin periaatteisiin kuuluva asia tärkeimmän resurssin, eli oman itsensä hoitamisesta ja kunnossa pitämisestä. Minulle Caramellia tarkoittaa nimenomaan päivittäistä iloa, mielenrauhaa ja innostavaa uuden oppimista. Uskon että silloin (ja vain silloin!), se voi tarjota näitä asioita myös muille ihmisille.

Mutta mitä tämä mainitsemani “mitään tekemättömyys” nyt sitten tarkoittaa? Täällä on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista. Hautomakone hyrähti käyntiin, joten kanalan arjen osalta varsinainen vauhtivaihe alkaa maaliskuun puolessa välissä. Nyt vaan varmistellaan että kaikki on valmista tipujen syntymiselle. Viidentenä hautomapäivänä läpivalaisin munat ja kyllä siellä 12 kasvavaa alkiota on, 13. oli hieman epävarma. Tämä on ensimmäinen kerta kun kasvatan tipuja, joten uutta opeteltavaa on paljon.

Mikä parasta, nyt kanat ovat muutenkin käyttäytyneet siihen malliin että oma-aloitteinen haudonta voisi jossain vaiheessa onnistua. Aiemmin ovat munineet samaan pesään, mutta nyt ovat kaivaneet jokainen oman kuopan. Mitään pesälaatikoitahan nämä eivät suostu jostain syystä käyttämään vaan hyödyntävät n. 20 sentin paksuista purukerrosta sopivan pesän rakentamiseen. Oma veikkaukseni on, että Rapsodialla voisi olla parhaat edellytykset haudontaan. Sillä kun on muutenkin kanojen luontaiset käytöspiirteet tallella (alla ylhäällä oikealla). Aika näyttää miten käy. Kelien ollessa plussan puolella kanat pääsivät myös tarhaan pitkästä aikaa. Lumet hävisivät valokatteen päältä ja sekös kanoja ihmetytti! Katettu ja tiheästi verkotettu kanatarha mahdollistaa lintujen ulkoilun myös virallisen siipikarjan ulkonaliikkumiskiellon aikana. Ilman tarhaa joutuisivat olemaan toukokuun loppuun asti sisällä.

https://www.instagram.com/p/BuS8UkslCQn/

Kevätkylvöjä vasta valmistellaan, kylvömultaa on hankittu ja tilaukset Maatiainen ry:n ja Hyötykasviyhdistyksen kauppoihin tehty. Minulla on sellainen periaate, että aina ensimmäisenä katsotaan läpi Maatiaisen luettelo ja tilataan ensisijaisesti sieltä, ja sitten katsotaan Hyötykasviyhdistyksen valikoima. Vasta näiden jälkeen vilkuillaan siemeniä muissa paikoissa. Molemmat yhdistykset tekevät niin tärkeää työtä, että on hyvä kohdistaa ostot näihin niin paljon kuin mahdollista. Tänä vuonna uusia kasveja tulevat olemaan mm. maissi, sinimailanen ja soijapapu. Haluan kokeilla, miten näiden kasvien kasvattaminen onnistuu, kun ne kerran ovat niitä rehukasveja joiden laajaan tehotuotantoon liittyy paljon kaikenlaista ongelmaa. Mutta vielä ei ole kylvetty mitään. Tyypillisesti teen kylvöt liian aikaisin ja olen sitten pulassa taimien kanssa kun niitä ei saakaan siirrettyä pihalle… Taimikasvatus täytyykin nyt järjestää tuolla Caramellian sisätilojen puolella navetassa, muuten reipas leonberginkoiran pentu auttaa liikaa niiden hoidossa.

Tällä hetkellä eniten jännittää puuntaimien kohtalo. Niillä on kyllä ollut rankka aloitus elämälle, ensin viime kesän kuivuus ja nyt sitten lumituhot päälle, mitkä käsittääkseni ovat olleet pahimmat näillä seuduin sitten vuoden 1995. Taimethan ovat nyt taipuneena monelle mutkalle lumikinosten sisällä joten puutarhassa ei paljon uskalla kävellä ettei vahingossa tallaa niiden päälle. Ei auta kuin odotella että lumi vähitellen sulaa ja vapauttaa taimia näkösälle. Jäniksiä, jyrsijöitä ja sorkkaeläimiä ei ole tänä talvena piha-alueella juuri liikkunut, joten niiden osalta olen toiveikas että olisi selvitty suhteellisen vähillä vaurioilla. Lähimmät jyrsimävauriot ovat lammen lähettyvillä niissä nuorissa luonnon lehtipuissa mitkä ovat vääntyneet luokille kinosten keskelle. Joistakin istutetuista taimista on on jo näköhavainto, että ovat ainakin pystyssä ja päällisin puolin ehjiä mutta suurinta osaa ei näe ennen kuin enimmät lumet sulavat. Vanhemmillakaan puilla ei ole ollut helppoa. Muutamista vanhoista omenapuista poksahti latva, joten sahaushommiin pääsee heti kunhan tuolla uskaltaa paremmin kahlata. Olen kuitenkin luottavainen näiden vanhojen puiden uusiutumiskyvyn suhteen. Ovat selvinneet kummemmastakin!

https://www.instagram.com/p/BpMyIgeF-51/

Vesitilanne edelleen mietityttää, lammen pinta jääkannen perusteella todella alhaalla. Kaivoon en ole uskaltanut kurkata! Sulamisvesien talteenotto pitäisi saada jotenkin järkevästi käyntiin, mutta saa nyt nähdä mitä pystyy tekemään ja millä aikavälillä. Tästä aiheesta on tulossa enemmän blogiin kunhan ennätän asian pureksia valmiiksi. Muutoin tämän kasvukauden tavoitteisiin liittyy mm. ruusujen lisääminen, nimenomaan sellaisten ruusujen, mitkä tekevät paljon kiulukoita ja pärjäävät puolivarjossa. Talven aikana on syöty muutama rasiallinen ruusunmarjasosetta ja on kyllä kaiken vaivan arvoista!

Puutarhan osalta toivoisi että pääsisi nopeasti jatkamaan syksyllä lumentuloon tauonneita hommia. Kaadetut puut täytyisi pystyä käsittelemään mahdollisimman nopeasti niin etteivät rungon pätkät ja oksat olisi muun toiminnan tiellä. On paljon asioita mitä haluaisi puutarhassa toteuttaa asiakkaita varten, esimerkiksi lammen ympäristössä ja toisaalta puutarhan etelälaidalla on sellaisia paikkoja mitä haluaisin päästä muokkaamaan värien ja kasvivalintojen suhteen. Puutarhaterapeuttisen toiminnan näkökulmasta Caramellia on loistava ympäristö, täältä löytyy ikään kuin pienoiskoossa monenlaista maisemaa ja tunnelmaa. Usein puhutaan laajojen, kauas ulottuvien näköalojen vaikutuksista ihmismieleen mutta sokkeloisissa piilopaikoissa on omanlaisensa tunnelma. Useinhan mielen hoitamisessa on kyse siitä että joutuu hieman penkomaan omaa itseään, tutkimaan osin unohduksiin jääneitä asioita ja sitä kautta löytämään uusia aarteita voimavaroiksi tulevaan. Toivon että aikaa myöten Caramellia olisi sellainen paikka mistä mahdollisimman moni voi löytää itselleen ne maisemat ja tunnelmat, mitkä auttavat pääsemään kiinni hyvään, oman näköiseen elämään.

Mutta siinähän se asian ydin sitten onkin, Caramellia on itsessään yhtä lailla prosessi kuin mikä tahansa kuntoutusjakso tai muu hoito-ohjelma. Asiat ottavat aikansa, eikä kaikkea voi hoputtaa. Nyt voi nauttia siitä mitä on juuri tällä hetkellä: hiljaisuus ja rauha ennen kasvukauden kiireitä. Tähän liittyy myös erinomainen mahdollisuus keskittyä opiskeluun: tällä hetkellä käynnissä NEPSY-ohjaajakurssi, joten kelien osuessa kohdilleen neuropsykologian tietoja voi päivittää vaikkapa pihakeinussa istuen. Toppatakki tosin tarvitaan vielä pehmikkeeksi mutta aurinkoisella kelillä pystyy jo sivuja kääntämään paljan näpein. Lauantaina 2.3. oli kyllä omanlaisensa tunnelma kun luki kliinistä neuropsykologiaa teekupposen äärellä sohvan nurkassa lumituiskun ujeltaessa ulkona. Opiskeluolosuhteet kohdallaan!

https://www.instagram.com/p/BueT4SBlfO0/

Viime viikkoina olen pohtinut paljon sitä, miten maaseutuelämässä kevät on tullut ”keikkuen”, kuinka herkkää ja haurasta uuden kasvukauden aloittaminen on. Maaliskuun alkaessa huomaan tuntevani suurta kiitollisuutta monesta asiasta. Että polttopuut riittivät. Että mitään suurta ei mennyt talvella rikki. Suurin harmitus lienee koirahoitolan ulkotarhan kattojen romahtaminen, mutta toisaalta sekin antaa nyt mahdollisuuden rakentaa uusiksi tuotakin pihan aluetta uudesta näkökulmasta. Mutta yleisesti tuntuu että on selviydytty, tultu läpi sähkökatkoista ja myrskyistä. Kanat pärjäsivät talven yli ja nyt on paremmin tiedossa miten kanalaa kannattaa jatkoa ajatellen remontoida. Hertan kanssa on päästy puolen vuoden ikään ja pentu on terve ja reipas – ja itsepäinen, oma-aloitteinen, kekseliäs ja nopealiikkeinen…! Esimerkiksi tätä alla olevaa kiinanruusua ei nyt sitten taida enää olla, vaaleanpunainen versio taisi säästyä. Mutta toisaalta, minulla on teehibiskuksen siemeniä varastossa, joten nyt ei ainakaan tarvitse murehtia ettei olisi tilaa kasvattaa uusia kiinanruusuja. Mahtaakohan kiinanruusu pärjätä amppelissa…?

https://www.instagram.com/p/BpeR_xpljFP/

Joten nyt kun tässä miettii ettei ole “tehnyt mitään” niin ehkä tässä on kuitenkin vaivihkaa tapahtunut kaikenlaista. Kevään tullessa onkin sitten toisenlainen rytmi elämässä joten nautitaan hiljaisuudesta, rauhasta ja lumipeitteestä nyt kun se on vielä mahdollista. Mutta mites muut #suuntanaomavaraisuus bloggaajat? Mitäs heille kuuluu? Bloggaajiahan on ympäri Suomen, joten etelämmässä kevätkin jo pidemmällä… Eli  #suuntanaomavaraisuus ja kevään kuulumiset:

Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

Loppuun vielä tunnelmakuva. Kehräyksen ja syvän hengityksen voi kuvitella tähän mukaan…

https://www.instagram.com/p/BuGd8_Dlaoo/

24 kommenttia artikkeliin “Pysäytyskuvassa kaikki hyvin”

  1. Paluuviite: Suuntana omavaraisuus mutta millainen porukka täällä suunnistaa - Korkeala

    1. Voi että, joskus nämä asiat ottavat aikansa 🙁 Tämäkin on yli kymmenen vuoden haaveilun seurausta, välillä tuntuivat pitkiltä ne vuodet! Mutta hyvää kannattaa joskus odottaa 🙂

  2. Meillä onneksi kaivoon on tullut vettä hurjasti en tiedä mitä tapahtui. Ilmeisesti pieni lämpimämpi jakso herätti sen uudestaan. Tekemättömyys kuulostaa tutulle ja niin käsittämättömälle. Hirmuisesti tapahtuu mutta tuntuu, että mitään ei tapahdu. Jotenkin mieli on siihen odotukseen niin sidoksissa, ettei näe nyt tapahtuvia asioita.

    1. Wuhuu! Tulipa huikea ilon tunne kaivouutisesta! Mahtavaa! Voihan se olla että joku kaivon osa oli vähän jäässä ja pääsi nyt taas vapautumaan. Ihana kuulla että pahin vesipula on ohitettu 🙂

  3. Tästä hieman hiljaisemmasta ajanjaksosta ennen kevätkiireitä pitäisi tosiaan osata nauttia, kiitos muistutuksesta <3 Meillä on parikin puun taimea ottanut osumaa jänöjen hampaista, minä onneton en ole tajunnut käydä tallomassa puiden ympäriltä lunta ja nyt ovat päässeet hankikantoa pitkin hyökkäämään! Saa nähdä, virkoavatko vielä keväällä.

    Voi mikä ihana, pörröinen kissun massu viimeisessä kuvassa <3

    1. Voi olla että täältäkin paljastuu kaikenlaista nakertelua kunhan lumet sulavat… Mutta toiveikas olen, ihan sillä perusteella että nyt on ollut todella vähän mitään pikkueläinten jälkiä piha-alueella. Kenties viime kesäisillä viirupöllön poikasilla on tässä oma roolinsa. Lähimmät jäniksen jäljet ovat olleet n. 100 metrin päässä tontilta. Mutta sitähän ei tiedä mitä tuolla hangen sisällä on tapahtunut 😀

    1. Tästäkin voi sitten laittaa veikkauksen käyntiin että saanko edes kourallista mitään lajia valmiiksi asti 😀 Kuitenkin olen monessa yhteydessä kritisoinut maissin ja soijan kasvatusta, joten tekee ihan hyvää etsiä asiaan toinen näkökulma. Tuo sinimailanen on mitä ilmeisimmin myös mukava koristekasvi ja parantaa maata erinomaisella tavalla, joten siitä nyt joka tapauksessa tulee hyötyä vaikkei varsinaista rehua saisikaan kerätyksi 🙂

    1. Eikös? <3 Monta vuotta haaveilin hämeenkannan kanoista. Ovat minun silmiini jotenkin muhkeampia kuin monet muut maatiaiskanat. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että saadaan jokaiselta rouvalta pari kanajälkeläistä!

  4. Milläköhän saisi meidänkin kanat oppimaan, että jokainen voisi perustaa oman kotinsa. Mokomat iittiläiset yrittävät hautoa aina samassa pesässä. Tänäänkin sain kaivaa ensin pesästä pois viisi kiukkuista matamia ennen kuin sain merkkaamattomat munat pois. Merkatuista oli taas muutama rikkoutunut liian usean hautojan alle. 80 prosenttisesti epäonnistuvat haudonnoissa juuri tämän joukkomentaliteetin vuoksi. Onneksi voi hautoa koneella.

    1. Minä olen jo luopunut toivosta että maatiaiskanoja saisi muuttamaan mieltään missään asiassa minkä ovat porukalla päättäneet 😀 Nämähän ovat paria viikkoa vaille vuoden ikäisiä ja alkoivat munia elokuusta alkaen. Tähän asti tosiaan ovat pääsääntöisesti käyttäneet samaa pesää, mutta nyt ihan viikon sisällä ovat jokainen tehneet oman paikkansa. Olen yrittänyt siirrellä munia isompiin kasoihin siinä toivossa että lähelle 10 munaa oleva kasa inspiroisi hautomaan mutta vielä ei tuokaan niksi ole toiminut. Tuo munien rikkoutuminen on kyllä kurja juttu 🙁 Siltajoen Sirkuksella taisi olla blogissa jotain vinkkejä tähän(kin) asiaan, auttaisiko vaikka ensimmäisenä hautomaan ryhtyneen emokanan eristäminen jollain väliverkolla? Riippuu kyllä varmaan tosi paljon kanalan rakenteesta, että miten se toimisi. Meillä kanalan rakenne on tavanomaisesta poikkeava (lattia kahdessa kerroksessa) joten periaatteessa pystyy jomman kumman “alakerran” osaston laittamaan erilleen. Tipujen kanssa tuumailinkin, että laitan ne sitten omaan osastoonsa verkolla erotettuna kunhan kanalaan aikanaan siirtyvät.

  5. Tätä lukiessa tuli levollinen ja hyvä olla. En osaa sanoa, mikä vaikutuksen sai aikaan, mutta taidan lukea tämän vielä uudelleen ja nautiskella tästä olotilasta. Kiitos sinulle <3

  6. Hei, onpa sulla mielenkiintoinen paikka/ blogi / työ – löysin monta yhtymäkohtaa itseeni ja omaan elämääni. Olen itse koulutukseltani toimintaterapeutti ja green care/ eläinavusteinen terapia sekä luonnon hyödyntäminen osana terapiaa kiinnostaa kovasti. Suomessa tein töitä privaatisti, mutta täällä Norjassa maksajan löytäminen on yllättäen vaikeampaa kuin aikoinaan Suomessa. Mutta saa nähdä – puitteet täällä olisi kunnossa.

    Myös permakulttuuri kiinnostaa kovasti, tiedän siitä kuitenkin edelleen aika vähän mutta tarkoituksena on perehtyä.

    Ja oliko sulla leonberger? Rotu on tuttu ja rakas <3

    Jään seuraamaan!

    1. Juu Hertta on leo <3 Monen vuoden haaveilun jälkeen tämäkin asia järjestyi. Ja sai sitten tismalleen mitä tilasi 😀 Forest Skipper's kennelin kasvatti.

      Tuo onkin mielenkiintoista kuulla, että Norjassa hankalampi tilanne. Useinhan tulee sellaista viestiä että Norjassa terveydenhuollon asiat olisivat paremmin rahoitettuja kuin Suomessa, mutta ei ehkä sitten kaikilla erityisaloilla päde :/

  7. Onko sinun hämäläiset millaisia luonteeltaan? Minulla oli joskus 5 hämeenmustan parvi ja ne oli kyllä oikein noitia kanoiksi. En voinut parveen lisätä yhtään tipua/nuorikkoa/uutta kanaa, kun tämä musta porukka nokki kaikki hengiltä. Myin ne sitten pois ja kerroin kyllä uudelle ostajalle, millaisia olivat.

    1. Nämä hämäläiset on Ada Heinosen parvesta Urajärveltä, siellä on hieno, monikukkoinen parvi ja käyttäytyvät nätisti. Nämä meidän kanathan täyttävät nyt vasta vuoden, joten voi olla että luonteetkin ovat vielä kehittymässä.Tähän asti ovat olleet varsin sopuisia keskenään. Mutta saa nähdä miten tilanne kehittyy kun tulee tipuja mukaan porukkaan! Tuo meidän kanala on onneksi sellainen että sinne saa tehtyä helposti verkolla eristettyjä osioita jos haluaa varovasti tutustuttaa lintuja toisiinsa. Hyvä että otit esille tämänkin asian, olen koko talven miettinyt miten järjestän uusien nuorien kukkojen tuomisen porukkaan ilman että Galileo pahoittaa mielensä. Mutta tuo on tosiaan riski sekin, että kanat heittäytyvät aggressiiviksi :/

  8. Tuollainen mitääntekemättömyys on rikasta, koska tulee mietittyä paljon asioita ja sen kautta mitä ikinä tekeekin, on pohditummalla pohjalla.

    Teillä on ollut vesihaasteita? Juuri viime viikolla luin, että tämä talvi tuo helpotusta viime kesän kuivuuden aiheuttamiin pohjavesimuutoksiin. Toivottavasti teillä sulat parantavat vesitilannetta. Meillä on uusien puiden taimet tuntuneet selviävän talvista ihan hyvin, mutta surukseni huomasin, että vaahtera, se ainukainen, keväällä istutettu on kyllä kuollut. No, onneksi omput, kirsikat ja luumupuu, eli ne tärkeimmät nuoret tuntuvat olevan voimissaan 🙂

    1. Täällä kylällä on yksi jos toinenkin kaivo kuivunut talven aikana tai muuten kiukutellut 🙁 Omakin kaivo vajosi n. 1/3 normaalitasostaan ja ollaankin oltu aika varovaisia nyt sen kanssa. Tavoitteena tosiaan järkevöittää sadevesien käyttöä, täällähän on kolme rakennusta pihapiirissä, joten katoilta saisi melkoisen määrä vettä talteen. Viime keväänä istutettiin tosiaan sekä hedelmäpuita että koristepuita, ja ne vieläpä tulivat avojuurisina taimina postin kautta kesken sitä toukokuun ensimmäistä lämpöaaltoa 😀 Saarnit ja turkinpähkinät kuivattivat latvansa kokonaan ja alkoivat tehdä uutta lehteä alempaa varresta. Joten ei niillä ihan paras mahdollinen kesä ollut kasvupaikan vaihdon jälkeen 🙂

    1. Kieltämättä alkaa minullakin jo mielentila muuttua 🙂 Jännästi kyllä paljastuu puutarhaa koko ajan enemmän vaikka öisin onkin vielä pakkasta. Loppuviikon ohjelmassa onkin paitsi tipujen kuoriutumisen katsomista niin myös kylvöjä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *