tammikuun auringonlasku Korpilahdella

Suuret lupaukset kasvukaudelle 2019

Talven kääntyessä kevättä kohti on hyvä miettiä mitä kaikkea olisi hyvä saada tehdyksi Suomen lyhyen kasvukauden aikana. Osa jää varmasti tekemättä, osa menee pieleen, mutta kokeilla täytyy kuitenkin!

Puutarhan osalta suurin yksittäinen asia on sulamis- ja sadevesien talteenoton ja hyötykäytön kehittäminen. Tästä myöhemmin tarkemmin lisää. Tässä on nyt nähty kesästä kaksi versiota: loppumattoman sateen kesä ja loppumattoman kuivuuden kesä. Lampi ja kaivo ovat arvokkaita vesivarantoja mutta ne eivät riitä jos kesän 2018 tapaiset kuivuuskaudet yleistyvät. Ja sitä paitsi, kasteluveden raahaaminen lammelta on pidemmän päälle raskasta, joten vesitalouden kohentaminen on siksikin fiksua.

Viljelylaatikoiden käyttöönotto vaatii rakentelua sekin. Viime vuonnahan tuli tiukka tilanne kun taimia oli melkoisesti mutta valmiita kasvatuspaikkoja ei niinkään. Viljelylaatikoiden aihioita on onneksi jo valmiina sahattuna, joten tavoitteena on saada 4-6 kpl laatikoita käyttökuntoon täksi kevääksi. Viljelylaatikoiden käyttöönotto liittyy myös olennaisella tavalla nurmikon vähentämiseen. Täällähän ei onneksi ole vanhaa leikkonurmikkoa kuin muutamia kymmeniä neliömetrejä mutta siinäkin on liikaa jokainen neliömetri. Viljelylaatikoilla nurmikon peittämät alueet saa näppärästi hyödyllisempään käyttöön. Viljelylaatikot ovat myös osaltaan ratkaisu olemassaolevan kasvillisuuden hallintaan. Jos n. 2/3 alueesta on jättipalsamin vallassa ja loput kasvaa vuohenputkea, maan kääntely perinteisen kasvimaan tapaan ei kannata.

Kasvivalinnoissa riittää pähkäiltävää.  Kokeilulistalla on  soijapapu ja maissi, ihan vaan siksi että näiden kahden kasvin kasvatukseen liittyy maailmalla paljon epäkohtia. Joten täytyyhän sitä kokeilla, onnistuuko niitä kasvattamaan itse vaikka sitten saisikin vain muutaman tähkän tai palon valmiiksi asti. Monivuotisten ruokakasvien kasvatuksen aloittaminen on myös listalla, esim. pillisipulia voisi laittaa ympäri puutarhaa. Maa-artisokan mukulat täytynee keväällä nostaa ja jakaa niin että kasvusto laajenisi. Monestihan maa-artisokasta varoitellaan kun kuuleman mukaan leviää niin tehokkaasti. Täällä laajat kasvustot olisivat hyvin tervetulleita, mikäs sen parempaa kuin monivuotinen ruokakasvi mitä ei varsinaisesti tarvitse hoitaa ollenkaan!

Valinnan paikka liittyy siihenkin mitä on ylipäätään järkevää kasvattaa itse ja mitä on näppärämpää ostaa omalta kylältä kauppapuutarhoista. Tässä kun on vieressä sekä Puutarha Suokukka että Honkasen puutarha niin ihan kaikkea ei ehkä kannata siemenestä kasvattaa. Esimerkiksi tomaattien kasvatus on toki hauskaa mutta kun viherhuoneen tilat ovat rajalliset, on ehkä järkevämpää keskittyä hoivailemaan muita taimia ja hakea tomaatit valmiina. Tänä vuonna voisi kokeilla esimerkiksi valmiiksi kasvatettuja amppelitomaatteja. Niiden avulla saisi hyödynnettyä viherhuoneen ja terassien tilaa mikä muuten jää vajaalle käytölle. Tomaattien kasvatuksessa haaveilen eniten omasta tomaattikastikkeesta. Tomaattisosetta ja pyreetä tulee käytettyä varsin paljon ja vaikka luomua ostaisikin niin tomaattien tuotantoon Etelä-Euroopassa liittyy monenlaista ikävää mm. työntekijöiden työolosuhteissa.

Viime kaudella ymmärsin miksi lehtikaali on nykyisin niin iso ilmiö. Lehtikaalihan ei varsinaisesti maistu yhtään miltään mutta onhan se Suomen olosuhteissa tajunnan räjäyttävä elämys kun voi lumen alta kaivaa syötävää ruokaa! Sadonkorjuu ja sadon käsittely ovat kuitenkin omanlaisensa urakka, joten jos on joku kasvi mitä voi säistä riippuen hakea pihalta vielä joulukuussakin niin onhan se iso säästö ajankäytössä. Tänä kesänä haluaisin onnistua myös parsakaalin kasvatuksessa, ja nauriista haluaisin suuremman sadon. Härkäpapu ja herneet ovat toki tärkeimpien listalla myöskin, viime kesänä ne jäivät muun taimikasvatuksen jalkoihin niin etten loppujen lopuksi saanut kuin yhden ainoan herneenpalon syötäväksi asti.

Viime keväänä puiden istutus oli iso operaatio, tänä vuonna haluaisin keskittyä ruusuihin. Eikä mihin tahansa ruusuihin vaan nimenomaan kiulukoita tuottaviin lajikkeisiin. Täällähän on entuudestaan jonkin verran ruusuja mutta niistä vain muutama näyttää tuottavan kiulukoita. Valamonruususta ja punalehtiruususta otin kiulukoita talteen ja onhan se todettava että itse tehty ruusunmarjasose on vaivannäön arvoista.

Puiden osalta täytyy tarkkailla nousevatko n. 50 kylvämääni tammenterhoa maasta mutta muuten ohjelmassa on lähinnä kasvun tarkkailua. Viime keväänä istutetut taimet todennäköisesti tarvitsevat vielä erityishoivailua katteiden ja muun hemmottelun osalta. Jos haluaa etsiä positiivisen näkökulman niin viime vuoden kuivuus ja tämänhetkinen lumikuorma ovat taimille mainio selviytymiskoe. Toistaiseksi näyttää siltä, etteivät nelijalkaiset puunkuoren ystävät ole vielä löytäneet uusille apajille. Tosin kumma kyllä, täällä ei ylipäätään ole näkynyt jyrsijöitä tänä talvena. Myyriä tai hiiriä ei ole puutarhan alueella juuri liikkunut ja pihassa silloin tällöin vieraileva kauris on toistaiseksi poikennut paikalla vain kerran. Suurin riski hedelmäpuille onkin ollut reipas leonberginkoiranpentu joka ei vielä osaa hahmottaa millainen keppi on luvallista järsittävää ja mikä ei… Hertan osallistuminen kasvien hoitoon on muutenkin mielenkiintoinen haaste kevään taimikasvatusta ajatellen!

Kukkien osalta toivoisin että perennojen siemenkylvöt onnistuisivat nyt vähän paremmin. Ehkä jopa jokunen taimi nousisi viime keväänä kylvetyistä? Esimerkiksi puutarhan eteläreunalle on laitettu ukonkelloa, lehtosinilatvaa ja maatiaisritarinkannuksia kasvamaan mutta taimia ei juuri näkynyt. Ja jos tosiaan saa edes yhden kasvin 2.50 hintaisesta siemenpussista niin sekin on jo säästöä. On myös mielenkiintoista nähdä miten tienvarren kasvillisuus kehittyy. Täällä siis uusittiin tie ihan ensimmäisten toimenpiteiden joukossa ja sen ansiosta paljastui melkoinen määrä maata ojanpientareille. Kasveja on kylvetty ämpärikaupalla mutta osalla kestää oma aikansa asettua uusille kasvupaikoille. Mutta se tuli todettua että kehäkukka on varsin viehättävä havumetsän laidalla. Kehäkukan siemeniä on onneksi runsaasti tallessa joten sitä voi antaumuksella kylvää enemmänkin. Pitkän aikavälin tavoitteena on toki luonnonvaraisen niittykasvillisuuden vakiinnuttaminen mutta yksivuotisten kukkien kasvatus on hyvä vaihtoehto blokkaamaan tarpeetonta heinän kasvua.

Syyssyrikkää ja tsinniaa pitänee laittaa uudelleen kylvöön. Syysssyrikkää on muutama taimi talvisäilytyksessä, jos ne ovat vielä keväällä hengissä, niille voisi nyt sitten etsiä pysyvämmän kasvupaikan. Yksi taimi jäi lumen alle ulos, mielenkiintoista nähdä lähteekö se vielä kasvuun. Periaatteessahan syyssyrikän pitäisi olla monivuotinen mutta se paleltuu herkästi. Yritän välttää viimeiseen asti sellaisia kukkia mitä pitäisi talvettaa sisätiloissa mutta syyssyrikän kohdalla voisi tehdä poikkeuksen. Ämpäreihin istutettuna se olisi helppo siirtää paikasta toiseen. Yritän myös välttää yksivuotisten kukkien taimikasvatusta mutta siinäkin on pari säännön vahvistavaa poikkeusta. Tsinnia on perhosille niin tärkeä, että sitä voisi yrittää kasvattaa enemmänkin kuin viime kesänä. Myös maurinkiiltomalva on niin mukava kasvi että sille on varattava tilaa taimikasvatuksessa. Ylipäätään on hyvä varmistaa että elo-lokakuulle riittää kukkia ja yksivuotisilla kukintakautta saa pidennettyä kun kotimaiset kasvit ovat jo lopettaneet kukintansa.

 

Kanalan osalta toivoisin että saan kasvatettua terveen poikueen ja löytäisin toiselta hämeenkannan säilyttäjältä pari nuorta kukkoa parveen. Poikasten osalta suurimmat toiveet liittyvät harmaaseen Melodiaan. Kahden mustan ja yhden harmaan kanan miniparvessa on nimittäin sellainen tulosennuste että punaruskean kukon kanssa saadaan lähes 90% varmuudella ainoastaan mustia poikasia. Tässähän ei sinänsä ole mitään vikaa, onhan hämeenkannan kana vanhastaan tunnettu myös Hämeen mustana kanana. Mutta monimuotoisuuden vuoksi värivalikoiman säilyttäminen on tärkeää ja ainoastaan Melodia voi periyttää mustan lisäksi myös harmaan sävyjä.

Poikasista on tarkoitus jättää kotiin 5-6 kanaa (jos niitä tipuista ylipäätään saadaan!) ja kaikki kukkotiput on saatava muualle etteivät ne jää sisartensa kanssa samaan parveen. Maatiaiskanan säilytysohjelman säännöthän muuttuivat vuoden alussa niin että lintuja on oltava vähintään 10 säilyttäjän parvessa joten lintujen lisääntyminen tänä vuonna on erityisen toivottavaa. Eniten toivon että joku kanoista aloittaisi hautomisen itse. Koneella hautoessa on toki helpompi saada ihmisistä tykkääviä lintuja, mutta maatiaiskanan säilytyksen kannalta on tärkeää että hautomavietti ja poikasten hoitokyky säilyy. Hautomakone on kyllä hankittuna mutta se on vielä paketissaan, haudontaa ei kannata aloittaa jos on koko ajan vaarana useiden tuntien sähkökatko. Jos ja kun suurimmasta lumikuormasta päästään, sähkötkin pysynevät paremmin päällä.

Kanalan lämpöeristystä on syytä lisätä, tämän hetkinen eritys on riittämätön, ainakin suhteessa käytettävissä olevaan järkevään lämmityskapasiteettiin. Onneksi kanalaan on helppo lisätä eristyslevyä lattiaan ja seiniin ilman että sisätila olennaisella tavalla pienenee. Toinen harkinnan paikka on sitten siinä, miten kanat jatkossa ulkoilevat. Vapaassa ulkoilussa on oma viehätyksensä mutta petovaaran lisäksi mietin myös mahdollisia vaikutuksia alueen sammakoihin ja liskoihin. En kyllä saanut yhtään kanaa kiinni näiden eläinten syömisestä mutta vaara on aina olemassa. Ja niinhän se menee että rauhoitetun eläimen vahingoittaminen on laitonta. Se on sinänsä sama aiheuttaako vahingon itse vai välillisesti kotieläimen kautta.

Tämä on asia mistä harvoin mainitaan kun ylistetään kanojen suotuisaa vaikutusta osana permakulttuuria tai puutarhanhoitoa yleisesti. Etanoiden syöminen on hyvä juttu ja on tietysti omavaraisuuden kannalta järkevää että kana etsii kesällä osan ruuastaan itse. Mutta mitenkäs vahdit ettei nokkaan osu myös rauhoitettuja eliöitä? Onneksi täällä on varsinaisen katetun kanatarhan viereen  todennäköisesti mahdollista laajentaa aitausta mihin saa ainakin kangasverkolla jonkinlaisen katteen päälle. Idänkanukkapensaat tarjoavat hyvää näkösuojaa kanoille ja niitähän kanat saavat mielin määrin hajottaa jos haluavat. Kanalan suunnitelmiin kuuluu myös kanalan (ts. vanhan aitan) terassin muuntaminen paremmin lämmönpitäväksi, joten sitäkin kautta on mahdollista saada lisää ulkoilutilaa. Vaihtoehtona voisi olla myös kanojen vapaan ulkoilun rajoittaminen loppukesästä kun pienet sammakonpoikaset nousevat maalle.

 

Oma pohdinnan aihe on sitten huonekasvit Caramellian sisätiloissa. Aapeli-myrskyn aiheuttama sähkökatko nimittäin tuhosi suuren osan vanhoista kasveista navetan puolella. Talon puolella Hertta-pentu on aikaansaanut myrskyyn verrattavaa tuhoa. On omalla tavallaan hupaisaa että huonekasvit kestivät mainiosti neljää kissaa ilman suurempia vaurioita mutta leonberginkoira oli niille liikaa. Ilmeisesti kukkamullassa on niin hurmaavia aromeja ettei Hertta pysty vastustamaan houkutusta kasvien penkomiseen. Jälkiviisaana toki voisi todeta, että kasvit olisi kannattanut siirtää koiran ulottumattomiin mutta minkäs teet kun tämä tapaus kiipeää vaikka suoraa seinää pitkin ylös. Osa kasveista on siirretty yläkertaan ja nähtäväksi jää miten ne virkistyvät talven pimeyden ja viileyden jäljiltä. Todennäköisesti esimerkiksi viime vuonna upeassa kunnossa ollut ihmepensas on menetetty, tai ainakin sillä kestää aikansa päästä uudelleen kasvuvauhtiin.

Huonekasvien kohtaloa voisi harmitella enemmänkin, etenkin kun joukossa oli monia mitä olin useita vuosia hoivaillut. Mutta toisaalta, tämä on nyt tätä muutosta: aiemmin kerrostalossa oli monia huonekasveja mitkä eivät menestyneet millään kaupungin tasapaksussa elinympäristössä. Nyt on sitten mahdollisuus kasvattaa perinteikkäämpiä lajeja, mitkä sopeutuvat helpommin vuodenaikojen vaihteluun ja äkillisesti viileneviin tiloihin. Esimerkiksi pelargonit näyttävät viihtyvän navetassa, eivätkä ole malttaneet pitää varsinaista talvilepoa ollenkaan. Mutta tätähän tämä on, kokeillaan ja katsotaan mikä toimii, myös huonekasvien osalta.

 

 

Caramellian blogi on nyt osa omavaraisuus.org blogilistaa. Selailkaapa läpi, hienoja projekteja ympäri Suomen! Tässä lista kauden suunnitelmista muissa blogeissa:

4+

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

15 comments to “Suuret lupaukset kasvukaudelle 2019”

You can leave a reply or Trackback this post.

  1. Avatar

    Viheltäjä Korkeala - helmikuu 5, 2019 at 8:52 am Reply

    Hienoa pääsee kommentoimaan. Mahtavia kuvia ja mielenkiinnolla odotan mitä hienoa kehität vedelle.

    0
  2. Avatar

    Kotivaaraska - helmikuu 5, 2019 at 10:51 am Reply

    Että näistä kuvista tuli jo niin kesäfiilis ja melkeinpä sadonkorjuuaika mieleen!

    0
  3. Avatar

    Luomulaakson Maria - helmikuu 5, 2019 at 1:48 pm Reply

    Innolla odotan millaiset suunnitelmat teillä on vesien keruulle. Voi tulisipa se kesä jo!

    0
  4. Avatar

    Farmer to Been Laura - helmikuu 5, 2019 at 4:34 pm Reply

    Onpa ihana kana ja karvaiset apurit näyttivät myös todella päteviltä. Innolla odotan jatkoa.

    0
  5. Avatar

    satu - helmikuu 5, 2019 at 6:44 pm Reply

    Suloinen Hertta, voiko tuommoiselle apurille pahoittaa mieltään pitkäksi aikaa? 🙂

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - helmikuu 6, 2019 at 7:30 am Reply

      Hertalle on ihan mahdoton suuttua mistään. Tämä on niitä tilanteita kun saa tismalleen sitä mitä toivoikin. Rohkeaa, reipasta työkoiraa olin niinkuin hakemassa ja tuo on juuri sellainen oma-aloitteinen, kekseliäs ja avulias kaveri joka kaipaa usean tunnin päivittäistä puuhastelua. Heti kun silmä välttää, Hertta keksii jotain omaa tekemistä. Lopputulokset ovat vaihtelevia 😀

      0
  6. Avatar

    Kevät / Villa Koira - helmikuu 5, 2019 at 7:05 pm Reply

    Oi miten kaunis kana! Kanakuume vaan kasvaa kun kärppä tappoi viime syksynä kanamme ja päätin olla talven ilman kanoja. Nyt on kunnollisen kanalan rakentaminen edessä ja edelleen surettaa kun hyvät hautojani joutuivat pedon uhriksi. Keväällä pitää sitten etsiä uusia kanoja, ja se onkin jo oma projektinsa.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - helmikuu 6, 2019 at 7:27 am Reply

      Laitapa jo tiedustelua maatiaiskanojen säilyttäjille, ohjelmassa mukana olevien kanaharrastajien listan pitäisi ilmestyä Luonnonvarakeskuksen sivuille piakkoin. Moni haudottaa nyt keväällä ja aina parempi jos on nuorikoille valmiiksi koteja tiedossa ja moni varmasti myy mieluusti samaan paikkaan useamman kanan. Kärppä minuakin edelleen mietityttää, on todella raisu peto! Kanatarhassa on erilaista verkkoa jopa kolmessa kerroksessa, 20mm reikäkoolla pienin verkko. Mutta edelleen mietityttää onko siellä jotain kärpän tai lumikon mentäviä koloja jossain. Hyvä sinänsä että niitä täällä pyörii, myyräkantaa saa luvan kanssa harventaa!

      0
  7. Avatar

    Tuula/Maalaiskaupungin piha - helmikuu 5, 2019 at 8:04 pm Reply

    Mukava kuulla miten suunnitelma etenee.

    0
  8. Avatar

    Urban Farming - helmikuu 5, 2019 at 8:25 pm Reply

    Kiva, että jollain muullakin on ”käsin koottuja kyhäelmiä”. Pääasia, että toimii siinä mihin ajateltu. Eivät ne kasvit välitä, onko rumaa vai kaunista mullan ympärillä. Ihan ihana teidän koiruus.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - helmikuu 6, 2019 at 7:21 am Reply

      Sepä siinä. Ja kieltämättä mietin kyllä viime kesänä sitäkin, että kuinka paljon turhaa kulutusta syntyy siitä että halutaan ”nättiä”. Kaiken tavaran tuottamisessa on kuitenkin luonnonvaroja ja energiaa kulunut, joten jos pitää valita pihan perältä löytynyt vanha, rikkinäinen verkko tai uusi kaupasta ostettu niin… Ja toisaalta nuo viljelylaatikoihin käytettävät laudat ovat osittain jo lahoamassa, joten jos niitä ei nyt johonkin käytä niin menisivät sitten maanparannukseen jatkossa 😀 Vinkkejä tosin otetaan vastaan että miten tuo laatikoiden sisäpuoli kannattaisi käsitellä (jos mitenkään) mikäli haluaa välttää muovia. Liekitys (hiillostaminen) ja tervaus olisivat ilmeisesti ainakin vaihtoehtoja, mutta mitäs muuta?

      0
  9. Avatar

    Susa - helmikuu 6, 2019 at 11:29 am Reply

    Meillä on myös alle puolivuotias koira vauva talossa ja kylmää hikeä rupesi jo pukkaamaan tuosta siun koira akvaariossa kuvasta. MIten ihmeessä saa terrierilapsen pysymään poissa multahommista?!

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - helmikuu 6, 2019 at 11:41 am Reply

      Oli kyllä kieltämättä itsellekin mielenkiintoinen elämys kun jouduin pohtimaan että komentaako koiraa itse teosta yllätettynä ja ottaa riski siitä että se hajottaa säikähtäessään lasilaatikon ja loukkaa itsensä. Ei kertakaikkiaan tullut pieneen mieleenkään että koira voisi harrastaa moista kiipeilyä! Täällä sentään on neljä kissaa ja niiden kanssa on pärjätty ihan mainiosti vaikka on kasveja ollut talo täynnä 😀

      0
  10. Avatar

    Jovelan Johanna - helmikuu 10, 2019 at 2:01 pm Reply

    Voi miten innokas apulaispuutarhuri siellä on 😀

    Hyviä suunnitelmia ja huomioita olit kirjoittanut ylös.

    0
  11. Avatar

    Tiiu/Puutarhahetki - maaliskuu 3, 2019 at 10:17 pm Reply

    Mielenkiinnolla odotan, kuinka suunnitelmasi toteutuvat! Aurinkoista maaliskuun alkua!

    0

Leave a Reply

Your email address will not be published.