Tiput 2021

hämeenkannan maatiaiskanan tipuja

19 uutta suomalaisen maatiaiskanan hämeenkannan edustajaa! Tässä on syytä juhlaan: vuonna 2020 hämeenkannan lintuja oli Luonnonvarakeskuksen säilytysohjelmassa vain noin 200 kpl yhteensä. Jokainen tipu on siis enemmän kuin tarpeen.

Meillä tämän vuoden tavoite oli saada jälkikasvua ilman hautomakonetta. Maatiaiskanojen säilytysohjelmassa on tärkeää pitää yllä kanojen hautomisviettiä ja poikasten hoitotaitoa. Kevät olikin melkoisen jännittävää aikaa: Bothnia, Borgia ja Bergenia yrittivät aloittaa lopputalvesta hautomisen monta kertaa mutta silloin oli niin kylmä, etten vielä päästänyt niitä hommiin. Ja kun sitten huhtikuussa olisin mieluusti antanut niiden hautoa, niin sitten ei ketään kiinnostanutkaan!

Onneksi touko-kesäkuun vaihteessa alkoi tapahtua. Ensin ”lätsähti” Borgia ja viikkoa myöhemmin Bothnia. Borgian pesässä oli tismalleen ne munat, mitä se oli itse sinne kasannut, en ottanut mitään pois. Kyseistä pesää ovat näköhavaintojen mukaan käyttäneet myös Bavaria ja Bergenia, joten niiden jälkeläisiä on mahdollisesti Borgian poikueen seassa vaikka virallisesti toki lasketaan emoiksi kaikki munivat linnut. Bothnian pesästä otin pois kaikkein pienimmät, alle 50 grammaiset munat. Samaa pesää oli käyttänyt ainakin Buddleia. muista ei ole näköhavaintoa.

Eli munien osalta tämä meni nyt ihanteellisesti niin että kanat itse päättivät mitä hautovat, ilman että munia erikseen valikoitiin mitenkään. Hautomakoneeseenhan valikoin kooltaan suurimmat ja muodoltaan parhaimmat munat, sikäli kun niitä täältä lähetetään muille. Ja tämä onkin tuottanut tulosta, tämän hetkisten tietojen mukaan meidän kanoilla on yli 100 jälkeläistä ympäri Suomea.

Kevään mittaan olikin hupaisa tilanne kun muualta sai näytille ”etätipujen” toinen toistaan hienompia kuvia mutta oman kanalan osalta tiputilanne näytti synkältä ihan toukokuun loppuun asti. Mutta nyt siis täälläkin uutta elämää!

Hautovat kanat omaan osastoonsa

Meillä hautovat kanat pidetään erillään muusta parvesta. Ns. mammaosaston laajuus on reilu 4 neliömetriä ja emoilla on käytössään terassialue. Muu parvi ulkoilee tarhan puolella. Erottamisen tarkoitus on se, etteivät muut linnut häiritsisi hautojia ja toisaalta hautojat saavat myös käydä syömässä ja juomassa kaikessa rauhassa ilman että huolestuvat munistaan. Tänä vuonna opin, että hautovat kanat täytyy erottaa myös toisistaan!

Borgian tiput kuoriutuivat 13.6. eli tältä päivältä on siis ensimmäinen näköhavainto tipusta. Tipuja kuoriutui alunperin 14 kpl. Borgia lähti pesältä kun tiput olivat parin vuorokauden ikäisiä, ja silloin tapahtui ikäviä. En tietenkään nähnyt mitä tapahtui, mutta arvelen, että pesältä poistunut Borgia luuli, että Bothnia uhkaa tipuja, ja Bothnia luuli, että Borgia uhkaa munia. Kanat olivat kaikesta päätellen tapelleet keskenään ja osa Borgian tipuista jäi siinä rytäkässä jalkoihin. Kaksi tipua löytyi kuolleena ja kaksi oli niin pahasti loukkaantuneita että jouduin lopettamaan ne. Borgian poikueesta menetettiin siis jotakuinkin kolmasosa täysin turhaan.

Borgian poikueeseen jäi siis ensimmäisen viikon jäljiltä henkiin 6 mustaa, 2 harmaata ja 2 keltaista tipua. Osa mustista tipuista on selvästi ”kaksosia” keskenään ja todella hankala erottaa toisistaan! Tekstin kansikuvassa on Borgian tiput reilun viikon ikäisinä, toinen keltaisista tipuista puuttuu kuvasta.

Tipujen samannäköisyys on kyllä ollut tämän kesän haaste. Tuntuu että koko ajan on eri määrä tipuja eikä millään saa laskiessa kahta kertaa samaa numeroa. Osa näistä mustista tipuista ilmeisesti häviää välillä johonkin toiseen ulottuvuuteen ja ilmestyy sitten taas takaisin…

Konetipujen ja kanan alla syntyneiden erot

Borgian tipujen ensimmäisellä viikolla havainnoin muutenkin eroja konetipujen ja ”emotipujen” välillä. Kanan alla syntyneillä tipuilla tuntuu olevan kasvuvauhti paljon hitaampi ensimmäisen viikon aikana. Konetiputhan viettävät ensimmäisen viikkonsa suht pienessä terraariossa/häkissä joten siellä ei ole muuta tekemistä kuin syöminen ja lepääminen. Emon perässä kulkevat tiput liikkuvat paljon enemmän ja melkoinen määrä ruuastakin jää syömättä kun emo jatkuvasti pöyhii kuivikkeita ruokien päälle. Mietinkin että saisivatko tiput ylipäätään mitään suuhunsa ellen kävisi parin tunnin välein katsomassa että kanalassa on kaikki kunnossa…

Ekalla viikolla tiput tietysti myös seuraavat emon esimerkkiä kaikessa, eli jos emo suhtautuu epäilevästi ihmiseen niin tiputkin pysyvät kauempana. Ekalla viikolla keskityinkin siihen, että rauhoittelin Borgiaa enkä yrittänytkään esimerkiksi ottaa tipuja kiinni. Jopa tipujen valokuvaus oli välillä hankalaa kun Borgia oli varma että kamera syö pieniä tipuja. Kesyyntyminen tapahtuu siis paljon hitaammin kun ensin täytyy vakuuttaa emo siitä että tiput ovat varmasti turvassa.

Onneksi toisella viikolla tiput itsenäistyivät sen verran, etteivät enää piitanneet niin paljon Borgian kommentoinnista vaan alkoivat tehdä tuttavuutta emon mielipiteistä välittämättä. Tässä auttaa se, että tipuilla alkaa ”kiipeilyikä”, jolloin ne muutenkin mielellään hyppivät emon selkään ja kokeilevat kirjaimellisesti siipiään tutustuessaan maailmaan. Tässä vaiheessa emokin alkaa olla sitä mieltä että on ihan vaan kiva juttu että tiput välillä rymyävät ihmisen kimpussa eivätkä koko ajan pompi emon päällä.

Toisen viikon puolivälissä kesyyntyminen oli edistynyt jo niin hyvin että puolet porukasta tuli yhtäaikaa syliin istumaan. Harmillisesti juuri silloin sain vuohenputken niitosta niin pahat rakot käsiin että jouduin pitämään muutaman päivän tauon tipujen käsittelyssä.

Kesytyksestä täytyy varmaan kirjoittaa erikseen, mutta olennaista on, että tipun ensimmäinen kontakti ihmiseen tapahtuu tipun omasta aloitteesta. Tyypillisesti tiput pari kolme kertaa hyppäävät syliin ja odottavat muutaman sekunnin että mitä tapahtuu. Jos taivas ei putoa niskaan niin kontaktia otetaan useammin ja pidempiä aikoja kerralla, kunnes uskalletaan asettua nukkumaan ihmisen syliin.

Vasta tämän jälkeen alan opettaa tipuja varsinaiseen käsittelyyn, eli siihen että ihminen rajoittaa tipun liikkumista käsillä ja seuraavassa vaiheessa ottaa kiinni. Tässä harjoittelussa on tärkeää lopettaa millisekunti ennen kuin tipu hermostuu ja alkaa hälytyspiipittää, muuten harjoitus menee pieleen ja kesytyksessä täytyy palata luottamuksen rakentamisen aiempaan vaiheeseen.

Ja kun tipuja on kymmenkunta, niin toki siinä on oma hankaluutensa muistaa että missä vaiheessa mikäkin tipu on, ja kuinka paljon uutta asiaa voi millekin tarjota.

Tavoitteena tässä kesytyksessä on ihmiseen luottava lintu, minkä kanssa on helppo tehdä hoitotoimenpiteitä ja minkä saa helposti pyydystettyä ilman että lintu välttelee ihmistä tai säpsähtelee kättä. Oma aikansa tähän menee, mutta kesyjen kanojen hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin käsittelyyn tottumattomien.

Myrskypäivän tiput

Bothnian tiput kuoriutuivat 22.6. eli muutamaa päivää aiemmin kuin alunperin ajattelin. Olin nimittäin siinä uskossa, että tiput tulisivat maailmaan juhannuksena, mutta ilmeisesti Bothnia oli aloittanut haudonnan aiemmin kuin olin huomannut.

Bothnialta kuoriutui 10 tipua, joista yksi menetettiin juhannuksena tuntemattomasta syystä. Jäljelle jäi 2 harmaata, 3 keltaista ja 4 mustaa. Yksi keltaisista tipuista oli hyvin hyvin vaalea jo kuoriutuessaan ja nyt toisella viikolla kaikki tähän mennessä esiin tulleet sulat ovat valkoisia. Saas nähdä mitä siitä tulee!

Yhden tipun menetys oli harmillinen juttu, arvelen että kyseessä oli ns. ”nonstarter” eli elämästä vaan ei kertakaikkiaan tule mitään. Voi olla ettei tipun ruuansulatuselimistö lähtenyt toimimaan oikein tai jotain sen tapaista.

Bothnian tipujen kesytys on lähtenyt liikkeelle hitaammin kuin Borgian tipujen. Bothnian ja Borgian keskinäiset uhkailut ovat olleet tässä isona harmina. Muutaman kerran päästin poikueiden tiput keskenään samaan tilaan. Tipuillahan ei olisi mitään ongelmaa yhteiselämässä mutta jos emot eivät luota toisiinsa niin parempi pitää erillään. Eli lapset eivät pääse leikkimään yhdessä kun aikuiset nahistelevat keskenään…

Nyt Borgia tipuineen on siirretty ns. nuoriso-osastolle eli omaan huoneeseensa kanalarakennuksessa ja Bothnia tipuineen saa käyttää mammaosastoa ja terassia. Koko porukan yhdistämisestä voi tulla melkoista draamaa joten parempi odottaa että tiput ovat sen verran isoja että pystyvät sujuvasti liikkumaan pois tieltä emojen selvittäessä välejään.

Tipujen tulevaisuus

Eli aina riittää oppimista. Pari vuotta sitten Melodialla oli omat tiput mutta silloin ei ollut suurempia ongelmia muiden kanojen kanssa, mitä nyt Rapsodia yritti alussa uhkailla tipuja. Tämän vuoden kanadraama tuli uutena ilmiönä ja johtunee siitä että Borgia ja Bothnia ovat molemmat parven ”pomoporrasta” joten hermostuvat herkemmin jos asiat eivät suju niinkuin ne haluaisivat.  Jatkossa siis emokanat pidetään mammaosastollakin erossa toisistaan vahinkojen välttämiseksi.

On ehkä syytä myös katsoa tarkemmin emon alle jääviä munia jotta vältyttäisiin heikkokuntoisilta tipuilta. Tässähän on tosiaan melkoinen ristiriita, kun kuitenkin maatiaiskanojen kanssa olisi hyvä, että ne lisääntyisivät ”luonnollisesti”. Harmi kyllä, myös syanidi on luonnontuote. Eli ”luonto” ei välttämättä ole aina kivaa ja kaunista, vaan menetyksiäkin voi tulla. Ehkä jäljellejäävät tiput ovat sitten vahvempia kuin ensihetkistä perusteellisesti hemmotellut konetiput?

Mutta jos joku miettii että kumpi on ”parempi” tipujen kannalta, kone vai emo, niin asiassa on tosiaan puolensa ja puolensa. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että ensi kertaa tipuja hoitava tipu oikeasti osaisi asiansa! Hautomisviettiä ja poikasten hoitokykyä on tärkeää pitää yllä mutta kyllähän emon koheltaminen koettelee kanojen huoltajan hermoja…

Tipujen elämän jatkosta on onneksi suuria ja hyviä odotuksia. Tarvitsen kotiparveen kanoja lisää, eli tarkoitus olisi että kummastakin parvesta jää kotiin 2 kanaa. Ja kukkoja on hyvä olla parvessa, eli kummastakin poikueesta jää toivottavasti 1 kukko kotiin. Käytännössähän homma menee niin, että kukkoja yritetään kyllä sijoittaa muualle, mutta viimeistään joulukuun lopussa on sitten poistettava ne kukot, joilla on huonoimmat jatkoedellytykset tulevien sukupolvien isinä.

Kotiparven värijakaumaa olisi tarkoitus tasapainottaa, eli mieluusti pitäisin kotona 2 harmaata ja 2 mustaa kanaa. Kukoista tarvitsen jotain muuta kuin harmaata, eli mielellään 1 ruskea ja 1 musta. Näin saadaan värigeenit pysymään parvessa mahdollisimman laajalti. Tämä meillä oleva sukulinjahan on tosiaan melkoisen värikäs, eli on tärkeää että nämä geenit pysyvät tallessa siltä varalta että ne muissa parvissa jäävät piiloon mustan värin alle.

Toistaiseksi kaikki loput kanatiput on jo varattu uusiin koteihin tuleville säilyttäjille. Voi olla ettei täältä edes riitä nuorikoita kuin yhteen aloitusparveen. Onneksi tänä vuonna on myös muilla hämeenkannan säilyttäjillä tipuja, joten tässä on erinomainen mahdollisuus tehdä yhdistelmiä niin että kanat ja kukko tulevat eri säilyttäjiltä ja uuteen parveen saa sitten samantien erisukuiset linnut.

Näissä tunnelmissa lähti käyntiin C-sukupolven elämä. Heinäkuun loppupuolella tiput saavat nimet. Vielä on muutama viikko aikaa miettiä vaihtoehtoja… Tilanteen edistymistä seuraa helpoiten Instagram-sivun kautta!

0

1 kommentti artikkeliin “Tiput 2021”

  1. Paluuviite: Mitä uutta: heinäkuu 2021 * Caramellia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *