Mitä uutta: heinäkuu 2021

Täällä taas! Viime kuun #suuntanaomavaraisuus-postaus jäi välistä mutta nyt taas mukana. Mielenkiinnolla odotan muiden bloggaajien raporttia siitä miten kesäkuusta selvittiin. Jyväskylän seudulla kesä on alkanut rysäyksellä. Monet ovatkin sanoneet, että kevät jäi välistä kokonaan ja hypättiin ikäänkuin suoraan talvesta kolmenkympin hirmuhelteisiin. 30 on myös se numero, mikä on mainittu hyttysistä, eli että kolmeen vuosikymmeneen ei ole ollut niin paljon iniseviä verenimijöitä kuin nyt. Luontorakkaus on koetuksella kun pihalla meinaa tulla syödyksi elävältä.

Suoraan sanottuna vähän hirvittää miten loppukesä menee. Jopa maitohorsma aloitti kukinnan juhannuksena ja monet ”loppukesän” perennat ovat ihan nupullaan. Eli jos kaikki mahdollinen kukkii kesäkuussa, mitä ihmettä pörriäiset ja perhoset syövät loppukesästä?

Olisikin kiva, jos media lopettaisi iloisen ”jee hellekeli vautsivau” hehkutuksen näistä nykyisistä keleistä. Kolmenkympin helteissä ei ole mitään kivaa.

Hyttysten osalta Thermacell-uutiset tulivat tosi hyvään saumaan. Olin nimittäin ihan vähällä ostaa tämän laitteen. Mutta jääpä nyt sitten kumminkin hankkimatta. Pääsääntöisesti yritän suojautua vaatteilla, mutta hyttysen kestäviä vaatteita on hankala käyttää niissä em. kolmenkympin helteissä. Joten tuntuukin ettei ihosta enää löydy sellaista kohtaa mihin ei olisi jo kertaalleen pistetty.

Kasvien kuulumiset

Mutta tästä kaikesta huolimatta paljon hyvääkin tapahtumassa! Marjoja ja omenia on tulossa melkoinen määrä. Kasvimaalla kaikki on siirtynyt jo ns. ylläpitovaiheeseen, ettei tarvitse juuri muuta kuin tsekata ettei mitään suurta katastrofia ole tapahtunut yön aikana. Osa kaaleista on tosin vielä esikasvatuksessa. Tuntui ettei niitä raaskinut siirtää ulos kärventymään.

Perunoita on tulollaan paljon enemmän kuin alunperin ajattelin: viime vuonna käyttämästäni perunalaatikosta nousi nimittäin myöskin pottua, joten ilmeisesti en sitten tosiaan löytänyt kaikkia pottuja syksyllä… Juuri tästä syystä laitoin kaikki tämän kesän perunat ämpäreihin ja muihin pienempiin kasvatuspaikkoihin! Maahan jäi myös palsternakkaa, ne kukkivat nyt, joten niistä saanee hyvän määrän siemeniä jatkovuosia varten.

Kuukauden aiheena on uudet kasvikokeilut. Niitäkin on tälle vuodelle ihan riittämiin! Tämän vuoden synttärikukkarahat käytettiin Särkän perennataimiston ostoksiin. Sieltä tuli kasveja lammelle, eli luonnonkantaa olevaa suovehkaa, raatetta ja pohjanrantakukkaa. Särkällähän on tosiaan huikea valikoima luonnonkasveja. Luonnostahan ei niin vaan saa siirtää kasveja joten on tosi hyvä että löytyy taimistoja missä kasvatetaan erikseen myös luonnonvaraista kasvillisuutta. Vaikuttaa siltä että nämä kosteikkokasvit ovat selviytyneet muutosta ja lähteneet uuteen kasvuun.

Lisäksi tuli kasa syötäviä kasveja: saskatoonit Northline ja Smoky, makeasinikuusamat Aurora ja Tundra, pari kappaletta Viking-marja-aroniaa ja hyvään kasvuun lähtenyt Zilga-viiniköynnös. No joo, Zilgaa ei varmaan harmittanut nämä kuumat kelit! Pari pensasta on edelleen istuttamatta, vasta viime viikolla oli pari viileämpää päivää niin että pihalla kesti olla hieman pidempään.

Pähkinöistä erikseen tässä tekstissä mutta lyhyesti siis sen verran että Niittytilan kautta sain pähkinäpensaan viljelylajikkeet Syrena, Hallesche Riesen, Cosford ja veripähkinäpensas. Taimet ovat lähteneet hyvin kasvuun eivätkä ole olleet moksiskaan myrskyistä. Veripähkinäpensas on tosin kerännyt itseensä kauniin vihreitä kaskaita melkoisen määrän, mutta eiköhän se pärjäile hitusen repaleisilla lehdilläkin. Syrenaan näyttää nyt kehittyvän pari pähkinää! Olisipa mahtava juttu päästä niitä maistelemaan.

Muita uusia kokeiluita on maamanteli ja kikherne. Kikherneen tarina on lyhyt, taimet lähtivät kyllä enimmäkseen kasvuun mutta sittemmin kuukahtivat, joten se siitä. Maamantelit on sijoitettu suurehkoihin ruukkuihin viherhuoneeseen. Ne ovat hengissä, mutta kun ei ole aiemmin tämän kasvin kanssa touhunnut, niin ei oikein tiedä onko ne hyvävointisia vai ei. Maamantelihan on tosiaan ikivanha perinnekasvi, ei mitään hajua miltä se mahdollisesti maistuu, mutta syksymmällä ehkä selviää sekin?

Kasvihuonekurkun kanssa on myös ensimmäinen vuosi, ne kukkivat nyt, saa nähdä tuleeko niistä kurkkua. Avomaankurkkuakin kylvin, ohjeiden mukaisesti suoraan kasvupaikalle, mutta eipä niitä ole liiemmin näkynyt. Olisi ehkä sittenkin pitänyt laittaa aluksi ruukkuun kasvamaan.

Ai niin, Akvaariokeitaalta löytyi koristelumpeita lampeen. Lammessahan on melkoisesti vuosikymmenten aikana kertynyttä pohjalietettä, joten arvelin että lumpeilla sitä saisi ”hyötykäyttöön”. Luonnonvaraisia lumpeita ei tietenkään voi siirrellä, joten nämä ovat niin jalostettuja versioita. Minulle kävi hupaisa kommellus näiden kanssa, paketissa lukee että ”4”. Toki viattomasti luulin, että numero 4 viittaa taimien määrään, mutta kyseessä onkin paketin ”osien” määrä eli muovikori + pussi multaa + pussi koristekiviä + taimi = 4. Arvaattekin varmaan, etten aio noita oheistarvikkeita lampeen laittaa… Suunnittelin laittavani taimet muutaman kiven kanssa puuvillapussiin, toivon mukaan voivat sitten juurtua pohjaan ilman muoveja.

Niittykasvien kasvatuksessa tämän kesän uutuus on keltasauramo. Sitä on siis kylvetty jo viime vuonna ja nyt alkoi kukinta. Toivottavasti saan tämän pysyväksi asukkaaksi näille nurkille.

Niittykasvien kylvöt ovat lähteneet sen verran nihkeästi liikkeelle, että alan tosiaan vakuuttua siitä että vuohenputki käy allelopatian kautta kemiallista sotaa tällä tontilla ja estää muiden kasvien lisääntymistä. Parhaiten kasvit lähtevät nimittäin alkuun niillä paikoilla mistä olen kaivanut pois lapion syvyyden verran pintamaata… Vuohenputkesta on muutakin harmia, nytkin oli kaksi päivää kädet rakoilla niittämisen jäljiltä!

Kanalan uutiset

Kanalasta erikseen täällä pidempi tarina mutta asian ytimenä siis se, että täällä on nyt 19 pientä hämeenkannan tirppaa kasvamassa. Hyvää oli se, että Borgia ja Bothnia aloittivat hautomisen ja saivat tehtyä poikueet itse valitsemistaan munista. Borgian munia en etukäteen sensuroinut lainkaan, Bothnian pesästä otin pois pienimmät, muuten saivat olla sellaisenaan. Näköhavaintojen perusteella Borgian pesää on käyttänyt myös Bavaria ja Bergenia, ja Bothnian pesää ainakin Buddleia.

Virallisestihan emoparveksi lasketaan kaikki kanalassa kuuden viikon sisällä olleet linnut mutta tietääpähän että Bothnian pesässä ei ainakaan voi olla Borgian jälkikasvua, eli pesueet ovat korkeintaan puolisisaruksia keskenään. Borgia nimittäin aloitti hautomisen ensimmäisenä, joten sen munia ei sitten tietenkään voi olla Bothnian pesässä. Borgian tipujen kuoriutumispäiväksi tuli 13.6. ja Bothnian 22.6. Borgialla 10 tipua ja Bothnialla 9.

Paitsi että, Borgialla oli alunperin 14 tipua. Harmillisesti niistä menettiin 4 kanojen välisessä kahakassa. Meillähän hautovat kanat ovat noin 4 neliön kokoisessa mammaosastossa erotettuna muusta parvesta. Mutta nyt ainakin tietää että tämä ei riitä, vaan emot toisaan tarvitsevat ihan oman tilan pesueelleen. Tappelevat kanat eivät nimittäin katso jalkoihinsa, lopputuloksena 2 heti kuollutta tipua ja 2 niin pahasti vammautunutta että ne piti lopettaa. Että vaikka monet ajattelevat, että hautomakoneen käyttö on liian ”teknistä” ja että emokanan alla tiput saavat luonnollisen alun elämälleen niin luonto ei ikävä kyllä ole aina kovin armollinen. Mutta tietääpähän nyt miten jatkossa vältetään tällaiset onnettomuudet.

Bothnia menetti yhden tipun ensimmäisellä viikolla tuntemattomasta syystä. Ilmeisesti jonkinlainen ”nonstarter” eli elämästä vaan ei tule mitään vaikka mitä tekisi. Tipu menehtyi pari päivää kuoriutumisen jälkeen, joten voihan tuossa olla syynä vaikka se, ettei ruuansulatuselimistö lähde toimimaan oikein. Tai jotain. Ei voi aina tietää.

Kotiin on jäämässä kummastakin pesueesta 2 kanaa ja 1 kukko. Tarkoitus on tasapainottaa kotiparven värijakaumaa, nythän ruskeita kanoja on enemmistö, eli haluan parveen sekä harmaata että mustaa muutaman lisää niin että värigeenejä olisi hyvä valikoima. Muutaman ihmisen kanssa on neuvottelut käynnissä uusista kodeista. Ihan huippujuttu, että säilytysohjelmaan löytyy uusia ihmisiä! Toivottavasti poikueissa olisi riittävästi kanoja niin että saisi hyvät aloitusparvet myös muutamalle uudelle säilyttäjälle.

Villan kanssa puuhailua

Käsitöitäkin on tullut harrastettua. Juhannuksena lähti käyntiin kansainvälinen suurtapahtuma Tour de Fleece! Olen nyt eka kertaa mukana kun kerrankin muistin olla ajoissa liikkeellä. Tässähän on siis ajatuksena se, että kun Ranskassa pyöräillään niin kehrääjät polkevat rukkejaan ja pyörittävät värttinöitään samassa tahdissa. Alunperin kai ollut ajatuksena että kehrätään joka päivä se aika minuutteina, mitä pyöräilijät ajavat kilometreissä.

Mutta tässähän ei tosiaan olla mitenkään ryppyotsaisia vaan tärkeintä että jokainen asettaa itselleen oman tavoitteen ja kehrää sen mukaisesti mitä haluaa. Itse olen mukana kahdentoista kehrääjän muodostamassa #teamfinnfibres joukkueessa missä kehrätään kotimaisia kuituja. Oma tavoitteeni on saada kehrättyä Sansa-lampaan keväällä kerityt villat. Sansa on omalla kylällä asuva superkaunis kainuunharmas-ahvenanmaanlammasuuhi, josta toivoin villoja käyttöön heti kun näin siitä ensimmäisen kuvan.

Ensimmäisen viikon saldona on 325 grammaa valmista villalankaa. Tässähän on oikeastaan kiittäminen hyttysiä. Tavallisena kesänä olisin nimittäin koko ajan pihalla, mutta nyt ei auta muu kuin pysyä sisätiloissa ja silloinkin riittää hyttysiä läiskittäväksi.

Kehräämiseen tuli uutta potkua pari päivää sitten kun sain ystävältäni lahjaksi superhienon Ashford-rukin!!! Tämä on just niitä tilanteita elämässä että menee ihan sanattomaksi kiitollisuudesta. Ashfordin rukit eivät nimittäin ole ihan halpoja. Muutenkin olin asennoitunut niin että kehräys tapahtuu värttinällä vielä pitkän pitkän aikaa, juurikin siksi ettei ole mahdollisuutta ostaa rukkia. Mutta nyt sellainen ilmestyi ihan odottamatta ja varoittamatta eteiseen, joten ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohi!

Kuvia ja videota kaikesta edellä mainitusta löytyy instagramin puolelta. Tällaista siis täällä, mites muualla?

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

MetsänHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21379

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

13 kommenttia artikkeliin “Mitä uutta: heinäkuu 2021”

  1. Paluuviite: Uuden pihan kasvatuskokeiluja | Kakskulma

  2. Paluuviite: Kesän uudet tuttavuudet – Metsän Heini

  3. Paluuviite: Kesä kiireitä ja tunnelmallisia tuokioita - LUOMULAAKSO

  4. Paluuviite: Kokeiluita ja kokemusta -21 - Korkeala

  5. Minulla on haaveissa vielä jokin päivä opetella kehrääminen. Kyllä sekin aika vielä joskus tulee, vaikka nyt puskee muut asiat päälle. Toivottavasti silloin omien lampaiden villoista. Mukavaa kesän jatkoa!

    1. Kehrääminen on kyllä superkivaa 🙂 Toivottavasti joskus tosiaan pääsisi omien lampaiden villan kimppuun. Nyt yritän pitää sellaista linjaa että kehräisin lähinnä niitä eläimiä mitä olen henkilökohtaisesti tavannut.

  6. Sielläpä on runsaasti kaikkea tuloillaan tänä haastavana kuumuuden, kuivuuden ja ötököiden kesänä ja rukkiakin olet jaksanut polkea! Wau! Pitäisikin taas ottaa oma rukki esille ja jatkaa harjoituksia. Kävimme pari syksyä sitten ystävän kanssa kehruukurssilla, mutta jos niiden oppien muistoilla pitäisi sukkalangat saada aikaiseksi, niin ei taitaisi syntyä edes hattua ukkovarpaalle 😀 Hieman taitaa se orastava, mutta ihana taito olla ruosteessa jo.

    Itse saan niin kamalia paukamia hyttisistä, että olen testaillut vähän kaikenlaisia karkottimia välttyäkseni pistoksilta ja tänä vuonna erityisesti eteerinen neilikkaöljy on tuntunut tehokkaalta. Inisijät karttavat sitä niin, etteivät edes lähelle tule. Sipaisen öljyä sellaisenaan nilkkoihin ja hieman käsivarsiin jos käyn laittamassa sadettajat päälle tai kastelemassa kasvihuoneella, mutta jos ukona on pidempään, sekoitan öljyä melko runsaastikin johonkin rasvaan, jotta se pysyy iholla pidempään. Ihan kookosvoi ja öljy on ollut hyvä kombo.

    Iloista ja ihanaa kesää sinne 🙂

    1. Siitä vaan kehräämään, kyllä se rytmi taas löytyy! Neilikkaöljyä voisikin testata, sitä sattuu olemaan varastossakin. Juuri nyt on sellainen hetki, ettei hyttysiä ole kovinkaan paljon mutta paarmoja sitten senkin edestä. Mutta punkkeja on vähemmän kuin viime vuonna, eli jotain hyvää ötökkärintamallakin! 😀

  7. Sinulla tuntuu kaikki olevan hyvällä mallilla kuumuudesta ja ötököistä huolimatta.
    Maamanteli on minulle uusi tuttavuus.
    Onnea uudelle rukille! Ystävä tiesi, miten ilahduttaa sinua.
    Hyvää heinäkuun jatkoa!

    1. Onpa hauska kuulla että jossain EI ole ollut hyttysiä 😀 Ja jep, olen vieläkin ihan mykistynyt tuosta rukista. En toivu ehkä ikinä tästä lahjasta.

  8. Olen miettinyt samaa asiaa, mitä loppukesällä kukkii. Iso maksaruoho taitaa olla ainoa. Luonnonkukkien on nyt vielä pörriäisille. Krassini ovat kukkineet ja kuivuneet. Löysin vanhoja siemeniä, liotin niitä ja laitoin toisen krassisadon kasvamaan ruukkuun.
    Minäkin tilailen luonnonkukkien taimia, toisesta toimistosta. Luulin, että pihan lähellä säilyisi kostea lätäkkö, mutta se kuivuu joka kesä. Kosteikkokasvini ovat ammeessa, vadissa ja ämpärissä, joissa on kiviä ja vettä. Rentukka viihtyy hyvin, pohjan rantakukka näyttää kukkivan tänä vuonna.
    Pidemmällä minulla on toinen kosteikko, jonne siirrän osan kasveista, jos ei sekin kuivu.
    Taas oli yli 30 asteen päivä, pitää vaan yrittää jaksaa.

    1. Nämä kosteikkokasvit taitavat tosiaan olla aika herkkiä olosuhteille, nyt on onneksi hyttysten määrä vähentynyt sen verran että pääsee paremmin tutkimaan miten nuo tänne hankitut taimet ovat lähteneet kasvuun. Harmi kyllä lampeen ilmestyi sinilevää, joten se ei nyt toimi edes koirien viilentimenä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *