Huhtikuun kirjavinkit

Huhtikuun #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksessa kirjasuositus ja suunnitelmien eteneminen. Tässäpä onkin vaikea tehtävä koska suositeltavia kirjoja on niin paljon! Tällä kertaa keskityn mielenterveysteemaan. Työssäni harmittelen kerta toisensa jälkeen sitä, kuinka vähän ihmiset ovat saaneet tietoa mielen ja aivojen toiminnasta. Moni syyllistää itseään asioista, mitkä ovat osa ihan tavallista ihmisen hermojärjestelmän toimintaa. Harvoin kuulee kenenkään sanovan, että ”olen paha ihminen, koska selkäni kipeytyy helposti” tai ”olen epäonnistunut elämässä, koska tarvitsen rannetukea urheillessa”.

Kuitenkin moni puhuu itsestään todella julmasti ja tuomitsevasti kun on kyse mielen ja aivojen toiminnasta vaikka usein kyse on ihan tavallisista aivojen reaktioista eri tilanteisiin. Siis sellaisista asioista mitä me kaikki teemme samoissa olosuhteissa ja tilanteissa ja mitkä useimmiten ovat meille itsellemme pohjimmiltaan hyväksi. Että mieli hälyttää koetusta vaarasta tai puolustaa rajojamme suuttumalla. Mutta jos aivojen tai mielen toiminnasta ei ole tietoa, voi erehtyä luulemaan että on viallinen, vääränlainen tai ”paha”. Silloin huomio keskittyy itsensä rankaisemiseen tavalla tai toisella sen sijaan, että korjaisi omaa toimintaansa. Sillä tokihan mieltä ja aivoja voi treenata, opetella uusia toimintamalleja, vaimentaa villiintyneitä reaktioita ja näin ollen helpottaa omaa oloaan ja elämäänsä. Mutta ilman tietoa (ja tukea) se ei onnistu.

Miten tämä nyt sitten liittyy omavaraisuus-teemaan? Ei pidä unohtaa, että omavaraisuuden olennainen ydin on oma pääkoppa! Oma terveys, hyvinvointi ja jaksaminen on edellytys kaikelle muulle. Tämä on erityisen tärkeää muistaa siksi, että moni on hakeutunut maalle, puutarhan, luonnon ja kotieläinten keskelle juurikin paremman elämän toivossa. Hyvinvointia tukeva ympäristö ja mielekäs arki on ilman muuta ihmiselle hyväksi. Mutta kenellekään ei silti ole haitaksi hankkia tietoa tärkeimmän pääomansa hoitamisesta. Maalaisidyllissäkin voi tulla vastaan sellaisia elämäntilanteita missä kestokykyä koetellaan. Silloin on avuksi, jos on etukäteen tutustunut mielensä toimintaan.

On erinomaisen hyvä asia, että tarjolla on koko ajan lisääntyvässä määrin tietoa aivojen ja mielen hyvinvoinnista. Oma-apu-kirjat voivat olla hyödyllisiä, mutta lukiessa on hyvä olla mukana ripaus kriittisyyttä. Hyvä mielen hyvinvointia käsittelevä kirja pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen, sisältää lähdeviitteet ja tekee selvän eron tekstissä sen suhteen onko kyse kirjoittajan mielipiteestä tai tulkinnasta vai tutkimustuloksesta. Uutta kirjaa selaillessa kannattaakin vilkaista ensimmäisenä kirjan loppupuolelle, että millainen lähdeluettelo sieltä löytyy tai selittääkö kirjoittaja muutoin taustojaan jollain lailla. Taustatietojen vilkaisu kirjoittajasta itsestään on myös hyödyksi. Yhteispostauksen kunniaksi siis muutamia vinkkejä mielenkiintoisista kirjoista. Mikään niistä ei anna mitään kaikenkattavaa vastausta elämän suuriin mysteereihin tai ole lopullinen totuus ihmisyydestä mutta ne voivat joka tapauksessa olla avuksi ja hyödyksi monessa tilanteessa.

Brene Brown: Uskalla haavoittua – elä rohkeasti täydellä sydämellä

Brownin kirjat ovat tärkeää luettavaa kaikille. Häpeän kokemusten ymmärtäminen ja käsittely on todennäköisesti vapauttavimpia asioita mitä ihminen voi itselleen tehdä. Kaikki Brownin kuvaamat häpeän ilmiöt eivät ehkä ole suomalaiselle niin tuttuja kuin amerikkalaisille, mutta yhtymäkohtia on silti paljon. Häpeän hahmottaminen on tärkeää siksi, että häpeä on hyvin usein osavaikuttimena silloin kun teemme itsellemme (ja myös toisille) vahingollisia asioita. Häpeä tekee niin kipeää että ihminen tekee ihan mitä tahansa sitä välttääkseen! Häpeän välttely estää meitä tekemästä monia hyviä ja hyödyllisiä asioita, ja saa meidät usein toimimaan tavalla, mikä estää myös muita tekemästä hyvää ja hyödyllistä.

Häpeän ymmärtäminen ilmiönä on tärkeää myös yhteiskunnan kannalta. Käsittelemätön häpeä voi johtaa tunteisiin että kukaan ei ymmärrä, en kelpaa kellekään, olen paha ihminen jne. Oma arveluni on, että nämä ajatukset ovat juurikin niitä mistä erilaiset ääriliikkeet saavat voimansa. Että tule meidän porukkaan, saat hyväksyntää ja arvostusta. Sitten voidaan kostaa kaikille! Häpeän hyväksikäyttö on vaarallista ja uskoakseni kaiken terrorismin ja muun väkivaltaisen vaikuttamisen ytimessä. Jos uudet kaverit sanovat, että mennään hakkaamaan joku tai viedään pommi torille, niin sitten tehdään niin. Ihan vaan jotta kuuluttaisiin johonkin, oltaisiin jollekin tärkeitä ja vältettäisiin raastava häpeän tunne mikä saa uskomaan että on paha ja vääränlainen ihminen.

Näistä syistä johtuen on myös tärkeää opetella keinoja millä voi välttää aiheuttamasta häpeää muille. Tämä on erityisen tärkeää nyt kun ihmiskunta joutuu pohtimaan miten kulutustottumuksia ja elämäntapoja pitäisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Onko mahdollista viestiä uusista, kestävämmistä ratkaisuista ilman häpeää? Häpeä ei hyödytä ketään eikä mitään, se vain ja ainoastaan lamaannuttaa ja estää ihmisiä toimimasta toisin. Häpeä saa ihmisen käpertymään itseensä ja puolustautumaan kaikelta. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ennen kuin kukaan tai mikään ehtii satuttaa. Häpeän vallassa ei keksitä keinoja parempaan elämään.

Arto Pietikäinen: Joustava mieli

Tämä kirja ei välttämättä sovi kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin, sanottakoon se heti alkuun. Monet kirjassa olevista harjoituksista ovat sellaisia, että ne sopivat ehkä paremmin tehtäväksi silloin kun harjoitusten tukena on terapeutti tai muu ammattilainen joka tarvittaessa auttaa käsittelemään myös niitä kielteisiä tunteita mitä harjoitellessa saattaa nousta pintaan. Kaikki harjoitukset eivät sovi kaikille eivätkä kaikkiin elämäntilanteisiin. Kirjaa lukiessa onkin hyvä olla avoimin mielin, kokeilla harjoitukset läpi ja tunnustella mistä voisi olla itselle hyötyä. Mutta ei tarvitse eikä kannata harmistua jos harjoitukset tuntuvat hankalilta tai käytetyt mielikuvat itselle sopimattomilta. Ja jos on väsynyt, stressaantunut tai muuten kuormittunut, niin silloin ei välttämättä ole paras hetki käydä läpi aivoja ravistelevia harjoituksia. Ensin lepoa ja sitten harjoitusten pariin kun on sopiva hetki uusien asioiden kokeiluun, silloin ohjeista saa eniten irti.

Toisaalta on hyvä muistaa, että vaikka kirjan esittelyssä lukeekin että sopii ”itsehoito-oppaaksi ahdistuneisuuteen ja masennukseen” niin kirjan lukijan ei todellakaan tarvitse kokea näitä oireita voidakseen lukea kirjan! Oikeastaan päinvastoin, tämä kirja on juurikin sellaista materiaalia mikä olisi hyvä lukea silloin kun kokee itsensä terveeksi ja hyvävointiseksi, silloin harjoituksia jaksaa pohtia perusteellisesti ja ottaa niitä osaksi omaa arkeaan. Niin että pystyy nimenomaan ennaltaehkäisemään mielen sairastumista. Ylipäätään useimmat itsehoito-oppaat toimisivat parhaiten silloin kun on terve. Mutta taitaa olla niin, että silloin kun on elämänsä kunnossa, ei ehkä ensimmäisenä hakeudu kirjastossa tai kirjakaupassa mielenterveys-osaston ääreen ja pohdi että hmm, minkähän kirjan opiskelisi aivojen huollosta tällä viikolla? Toisaalta, mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin selvittää mitä oman pään sisällä todella tapahtuu ja mikä kaikki siihen vaikuttaa?

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

Jep, juuri sanoin, että kannattaa suosia kirjoja, mitkä perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja missä on lähdeviitteet esillä. Mansonin kirja ei ole kumpaakaan vaan se on lähinnä henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva filosofinen tilitys elämästä. Ja sellainena varsin virkistävä! Mansonin kirjassa on joitakin näkökulmia mitkä ovat ehkä Yhdysvalloissa merkittävämpiä kuin Suomessa. En esimerkiksi tunnista, että Suomessa erityisesti kannustettaisiin lapsia olemaan ”erityislaatuisia”. Päinvastoin, minusta Suomessa on edelleen vallalla kulttuuri, missä ensisijaisesti opetetaan että älä nyt vaan kuvittele olevasi mitään tai pärjääväsi missään. Tai jos pärjäätkin, niin älä ainakaan ylpisty! Yleisesti ottaen Mansonin ajatuksista tunnistaa viitteitä  buddhalaisuudesta, hyväksymis-ja omistautumisterapiasta ja osittain myös kognitiivisesta terapiasta vaikkei varsinaisia lähdeviitteitä kirjassa olekaan. Mansonin kirjoitustapa on kuitenkin sellainen, että se ehkä puree moniin jotka muuten eivät hakeutuisi lukemaan elämäntaito-oppaita tai suhtautuisivat sellaisiin lähtökohtaisesti epäillen.Joten jos muut elämäntaito/oma-apu/itsehoito kirjat saavat sinut tuntemaan puistatuksia ja pientä ällötystä, kokeile jos Mansonin kirja olisi sopivampaa luettavaa. Ehkä sen jälkeen on helpompi tarttua myös muihin asiaa käsitteleviin kirjoihin.

Psykologille Mansonin kirja on mielenkiintoista luettavaa myös siksi, että se haastaa miettimään, onko kaikkea mielenterveyteen liittyvää aina pakko ilmaista koukeroisin ja mutkikkain sanakääntein, kenties siinä luulossa että hienot termit muodostaisivat jonkinlaisen suojapanssarin alan ammattilaisen ympärille? Vai onko parempi, että sanoo asiat vaikka vähän ronskimmin suoraan niin että ajatuksista olisi helpompi napata kiinni? Kadottaako mielenterveyden ammattilainen jotain asiantuntijuudestaan tai ammattiroolistaan jos puhuu ymmärrettävästi ja suorin ilmaisuin? Vai odotetaanko psykologilta monimutkaisia termejä?

Kirjaa lukiessa tuli myös mieleen tämä YLE:n mainio juttu työuupumuksen hoidosta. Että onko tosiaan näin, että minunkin pitäisi kutsua itseäni ”mentaaliseksi personal traineriksi”? Tekeekö se avun hakemisesta jotenkin helpompaa? Sillä jos Mansonin kirjasta jotain on opittavana, niin se, että mielenterveydestä on kirjoitettu aika monta kirjaa jotka eivät ole keikkuneet bestseller-listan kärjessä. Manson on siis omalla tyylillään onnistunut siinä missä moni ammattimaisemmin kirjoittanut ei, eli kirja on tavoittanut lukijoita ja tehnyt heihin vaikutuksen. Erinomaisen päteviä kirjoja tulee todennäköisesti luettua pitkin vuotta NEPSY-ohjaajaopintojen yhteydessä, joten täytyy päivittää bloginkin puolelle parhaimpia löytöjä. Mutta siinäpä se, hyvin tehty tieteellinen kirja ei auta kovin monia jos ihmiset eivät sitä lue! Mansonilaisittain kirjoitettu neuropsykologian perusopas voisi olla elämyksellistä luettavaa useammille?

Kevään etenemisestä

Mitä sitten tulee muihin suunnitelmiin, niin kevään merkkejä on ilmassa. Tipulan asukkaat ovat nyt kahden viikon ikäisiä veijareita. Olin kolme päivää kuumeessa ja sinä aikana tiput ovat kasvaneet niin että tuntuu että joku olisi käynyt vaihtamassa linnut toisiin! Uusia sulkia kasvaa koko ajan ja sitä myötä ilmestyy myös uusia värejä tipuihin. Viikko sitten oli tällainen yleisnäkymä, ensimmäiset pyrstösulat vasta nuppineulamaisina tupsuina näkyvissä. Nyt pitäisi taas ottaa uusia kuvia niin näkisi muutosten laajuuden. Tipujen yleisilme on tällä hetkellä varsin rähjäinen kun untuvat vaihtuvat sulkiin ja kaikki näyttää keskeneräiseltä.

Tipulan lämmössä ovat myös ensimmäiset taimet: basilika, purjo ja pillisipuli,  ja kukkapuolelta narsissitupakka sekä kylmäkäsittelyssä olevat mm. harjaneilikka, isotähtiputki, ritarinkannus ja pikkutalvio. Nämähän ovat niitä kasveja, mistä toivoisi saavansa pysyviä asukkeja puutarhaan, joten kaikki konstit ovat käytössä, taimikasvatus ja suorakylvö ja tarvittaessa vaikka taimien hankinta kunhan vaan saa kasvit alkuun. Esimerkiksi harjaneilikkaa ei voine olla liikaa missään! Nyt huhtikuun alkaessa onkin aika laittaa lisää taimia alulle, myös tomaatit. Viimeksihän minulle kävi tomaattien kanssa hankalasti kun taimia oli niin paljon ettei niille ollut riittävästi tilaa. Monellahan on tomaatin taimet jo hyvässä vauhdissa mutta täällä niitä ei kuitenkaan saa ulos vielä pitkiin aikoihin joten kovin kiire niillä ei ole.

Vaikka lumi vauhdilla sulaakin, varsinainen puutarha on edelleen sen verran lumen peitossa ettei varmaa tietoa esim. hedelmäpuiden taimien tilanteesta ole. Työlistalla on mm. vahingoittuneiden oksien irrottelu omenapuista ja ruusupensaiden leikkaus. Ainakin joidenkin ruusujen. Monet puutarhasta löytyneet vanhat ruusut ovat muuntuneet muutamiksi suoriksi oksiksi. Lienee paras leikata ne melko lyhyiksi ja kannustaa uuteen kasvuun kunnon lannoituksella. Muuten pihalla ei ole paljonkaan tehtävissä ennen kuin lumet ovat kunnolla sulaneet.

Luonnoneläimistä pihalla on bongattu horroksesta havahtunut rupikonna, mutta muuten on talviset tunnelmat. Viime viikolla pääsin vihdoin näkemään sorkkajalkaisia ystäviämme lähimetsässä. Jälkiähän täällä on säännöllisesti n. 30 metrin päässä pihan laidoista. Ja nyt kun näin, että tässä laumassa on neljä hirveä niin tokihan aloin miettiä että kuinka monet näkemistäni jäljistä ovat tosiasiassa olleet useamman hirven tekemiä? Uskomatonta kyllä miten hyvin noin iso eläin piiloutuu maastoon kun vaan malttaa pysyä aloillaan. Todella tarkkaan sai katsoa, että hahmotti hirven maisemassa ja vasta muun lauman lähtiessä liikkeelle tajusi että hirviä oli koko ajan ollut ihan vieressä. Varmasti näin on ollut monta kertaa aiemminkin, ovat epäilemättä usein tarkkailleet minua ja koiria metsän kätköistä ilman että meillä on ollut mitään tietoa katselijoista.

Työkaverin kanssa on ollut hienoja hetkiä. Joka kerta sitä hämmästyy uudestaan ja uudestaan hevosen herkkyydestä ja tilannetajusta. Reetun kanssa on ilo tehdä yhteistyötä, ja toki joka kerralla hevonen pääsee myös yllättämään monin eri tavoin. Ehkä se onkin juuri eläinavusteisen työn suuri rikkaus, siinä joutuu itsekin olemaan avoin kaikelle uudelle. Ei voi itsekään pitää mitään naamiota tai suojamuuria edessään vaan joutuu (tai saa olla!) aitona omana itsenään läsnä. Uskoakseni aitoa läsnäoloa ja kohtaamista moni tuleekin hakemaan, joten hevosen kanssa työskentely on yksi keino tarjota asiakkaalle juuri sitä.

Mutta muutenhan tilanne ei ole juurikaan muuttunut sitten maaliskuun postauksen. Lunta on edelleen puutarhassa lähemmäs puoli metriä. Pihatieltä näkyy jo hieman maata mutta enimmäkseen eletään vielä täyttä talvea.

Mitä kirjavinkkejä ja kuulumisia löytyy muista blogeista? Sehän selviää alla olevista linkeistä. Ja muuten, teemasta käydään keskustelua Facebook-ryhmässä , tervetuloa mukaan! Somessahan löytyy näitä juttuja tägillä #suuntanaomavaraisuus . Kymmeniä hienoja projekteja käynnissä!