Huhtikuun kirjavinkit

Huhtikuun yhteispostauksessa kirjasuositus ja suunnitelmien eteneminen. Tässäpä onkin vaikea tehtävä koska suositeltavia kirjoja on niin paljon! Tällä kertaa keskityn mielenterveysteemaan. Työssäni harmittelen kerta toisensa jälkeen sitä, kuinka vähän ihmiset ovat saaneet tietoa mielen ja aivojen toiminnasta. Moni syyllistää itseään asioista, mitkä ovat osa ihan tavallista ihmisen hermojärjestelmän toimintaa. Harvoin kuulee kenenkään sanovan, että ”olen paha ihminen, koska selkäni kipeytyy helposti” tai ”olen epäonnistunut elämässä, koska tarvitsen rannetukea urheillessa”.

Kuitenkin moni puhuu itsestään todella julmasti ja tuomitsevasti kun on kyse mielen ja aivojen toiminnasta vaikka usein kyse on ihan tavallisista aivojen reaktioista eri tilanteisiin. Siis sellaisista asioista mitä me kaikki teemme samoissa olosuhteissa ja tilanteissa ja mitkä useimmiten ovat meille itsellemme pohjimmiltaan hyväksi. Että mieli hälyttää koetusta vaarasta tai puolustaa rajojamme suuttumalla. Mutta jos aivojen tai mielen toiminnasta ei ole tietoa, voi erehtyä luulemaan että on viallinen, vääränlainen tai ”paha”. Silloin huomio keskittyy itsensä rankaisemiseen tavalla tai toisella sen sijaan, että korjaisi omaa toimintaansa. Sillä tokihan mieltä ja aivoja voi treenata, opetella uusia toimintamalleja, vaimentaa villiintyneitä reaktioita ja näin ollen helpottaa omaa oloaan ja elämäänsä. Mutta ilman tietoa (ja tukea) se ei onnistu.

Miten tämä nyt sitten liittyy omavaraisuus-teemaan? Ei pidä unohtaa, että omavaraisuuden olennainen ydin on oma pääkoppa! Oma terveys, hyvinvointi ja jaksaminen on edellytys kaikelle muulle. Tämä on erityisen tärkeää muistaa siksi, että moni on hakeutunut maalle, puutarhan, luonnon ja kotieläinten keskelle juurikin paremman elämän toivossa. Hyvinvointia tukeva ympäristö ja mielekäs arki on ilman muuta ihmiselle hyväksi. Mutta kenellekään ei silti ole haitaksi hankkia tietoa tärkeimmän pääomansa hoitamisesta. Maalaisidyllissäkin voi tulla vastaan sellaisia elämäntilanteita missä kestokykyä koetellaan. Silloin on avuksi, jos on etukäteen tutustunut mielensä toimintaan.

On erinomaisen hyvä asia, että tarjolla on koko ajan lisääntyvässä määrin tietoa aivojen ja mielen hyvinvoinnista. Oma-apu-kirjat voivat olla hyödyllisiä, mutta lukiessa on hyvä olla mukana ripaus kriittisyyttä. Hyvä mielen hyvinvointia käsittelevä kirja pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen, sisältää lähdeviitteet ja tekee selvän eron tekstissä sen suhteen onko kyse kirjoittajan mielipiteestä tai tulkinnasta vai tutkimustuloksesta. Uutta kirjaa selaillessa kannattaakin vilkaista ensimmäisenä kirjan loppupuolelle, että millainen lähdeluettelo sieltä löytyy tai selittääkö kirjoittaja muutoin taustojaan jollain lailla. Taustatietojen vilkaisu kirjoittajasta itsestään on myös hyödyksi. Yhteispostauksen kunniaksi siis muutamia vinkkejä mielenkiintoisista kirjoista. Mikään niistä ei anna mitään kaikenkattavaa vastausta elämän suuriin mysteereihin tai ole lopullinen totuus ihmisyydestä mutta ne voivat joka tapauksessa olla avuksi ja hyödyksi monessa tilanteessa.

Brene Brown: Uskalla haavoittua – elä rohkeasti täydellä sydämellä

Brownin kirjat ovat tärkeää luettavaa kaikille. Häpeän kokemusten ymmärtäminen ja käsittely on todennäköisesti vapauttavimpia asioita mitä ihminen voi itselleen tehdä. Kaikki Brownin kuvaamat häpeän ilmiöt eivät ehkä ole suomalaiselle niin tuttuja kuin amerikkalaisille, mutta yhtymäkohtia on silti paljon. Häpeän hahmottaminen on tärkeää siksi, että häpeä on hyvin usein osavaikuttimena silloin kun teemme itsellemme (ja myös toisille) vahingollisia asioita. Häpeä tekee niin kipeää että ihminen tekee ihan mitä tahansa sitä välttääkseen! Häpeän välttely estää meitä tekemästä monia hyviä ja hyödyllisiä asioita, ja saa meidät usein toimimaan tavalla, mikä estää myös muita tekemästä hyvää ja hyödyllistä.

Häpeän ymmärtäminen ilmiönä on tärkeää myös yhteiskunnan kannalta. Käsittelemätön häpeä voi johtaa tunteisiin että kukaan ei ymmärrä, en kelpaa kellekään, olen paha ihminen jne. Oma arveluni on, että nämä ajatukset ovat juurikin niitä mistä erilaiset ääriliikkeet saavat voimansa. Että tule meidän porukkaan, saat hyväksyntää ja arvostusta. Sitten voidaan kostaa kaikille! Häpeän hyväksikäyttö on vaarallista ja uskoakseni kaiken terrorismin ja muun väkivaltaisen vaikuttamisen ytimessä. Jos uudet kaverit sanovat, että mennään hakkaamaan joku tai viedään pommi torille, niin sitten tehdään niin. Ihan vaan jotta kuuluttaisiin johonkin, oltaisiin jollekin tärkeitä ja vältettäisiin raastava häpeän tunne mikä saa uskomaan että on paha ja vääränlainen ihminen.

Näistä syistä johtuen on myös tärkeää opetella keinoja millä voi välttää aiheuttamasta häpeää muille. Tämä on erityisen tärkeää nyt kun ihmiskunta joutuu pohtimaan miten kulutustottumuksia ja elämäntapoja pitäisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Onko mahdollista viestiä uusista, kestävämmistä ratkaisuista ilman häpeää? Häpeä ei hyödytä ketään eikä mitään, se vain ja ainoastaan lamaannuttaa ja estää ihmisiä toimimasta toisin. Häpeä saa ihmisen käpertymään itseensä ja puolustautumaan kaikelta. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ennen kuin kukaan tai mikään ehtii satuttaa. Häpeän vallassa ei keksitä keinoja parempaan elämään.

Arto Pietikäinen: Joustava mieli

Tämä kirja ei välttämättä sovi kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin, sanottakoon se heti alkuun. Monet kirjassa olevista harjoituksista ovat sellaisia, että ne sopivat ehkä paremmin tehtäväksi silloin kun harjoitusten tukena on terapeutti tai muu ammattilainen joka tarvittaessa auttaa käsittelemään myös niitä kielteisiä tunteita mitä harjoitellessa saattaa nousta pintaan. Kaikki harjoitukset eivät sovi kaikille eivätkä kaikkiin elämäntilanteisiin. Kirjaa lukiessa onkin hyvä olla avoimin mielin, kokeilla harjoitukset läpi ja tunnustella mistä voisi olla itselle hyötyä. Mutta ei tarvitse eikä kannata harmistua jos harjoitukset tuntuvat hankalilta tai käytetyt mielikuvat itselle sopimattomilta. Ja jos on väsynyt, stressaantunut tai muuten kuormittunut, niin silloin ei välttämättä ole paras hetki käydä läpi aivoja ravistelevia harjoituksia. Ensin lepoa ja sitten harjoitusten pariin kun on sopiva hetki uusien asioiden kokeiluun, silloin ohjeista saa eniten irti.

Toisaalta on hyvä muistaa, että vaikka kirjan esittelyssä lukeekin että sopii ”itsehoito-oppaaksi ahdistuneisuuteen ja masennukseen” niin kirjan lukijan ei todellakaan tarvitse kokea näitä oireita voidakseen lukea kirjan! Oikeastaan päinvastoin, tämä kirja on juurikin sellaista materiaalia mikä olisi hyvä lukea silloin kun kokee itsensä terveeksi ja hyvävointiseksi, silloin harjoituksia jaksaa pohtia perusteellisesti ja ottaa niitä osaksi omaa arkeaan. Niin että pystyy nimenomaan ennaltaehkäisemään mielen sairastumista. Ylipäätään useimmat itsehoito-oppaat toimisivat parhaiten silloin kun on terve. Mutta taitaa olla niin, että silloin kun on elämänsä kunnossa, ei ehkä ensimmäisenä hakeudu kirjastossa tai kirjakaupassa mielenterveys-osaston ääreen ja pohdi että hmm, minkähän kirjan opiskelisi aivojen huollosta tällä viikolla? Toisaalta, mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin selvittää mitä oman pään sisällä todella tapahtuu ja mikä kaikki siihen vaikuttaa?

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

Jep, juuri sanoin, että kannattaa suosia kirjoja, mitkä perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja missä on lähdeviitteet esillä. Mansonin kirja ei ole kumpaakaan vaan se on lähinnä henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva filosofinen tilitys elämästä. Ja sellainena varsin virkistävä! Mansonin kirjassa on joitakin näkökulmia mitkä ovat ehkä Yhdysvalloissa merkittävämpiä kuin Suomessa. En esimerkiksi tunnista, että Suomessa erityisesti kannustettaisiin lapsia olemaan ”erityislaatuisia”. Päinvastoin, minusta Suomessa on edelleen vallalla kulttuuri, missä ensisijaisesti opetetaan että älä nyt vaan kuvittele olevasi mitään tai pärjääväsi missään. Tai jos pärjäätkin, niin älä ainakaan ylpisty! Yleisesti ottaen Mansonin ajatuksista tunnistaa viitteitä  buddhalaisuudesta, hyväksymis-ja omistautumisterapiasta ja osittain myös kognitiivisesta terapiasta vaikkei varsinaisia lähdeviitteitä kirjassa olekaan. Mansonin kirjoitustapa on kuitenkin sellainen, että se ehkä puree moniin jotka muuten eivät hakeutuisi lukemaan elämäntaito-oppaita tai suhtautuisivat sellaisiin lähtökohtaisesti epäillen.Joten jos muut elämäntaito/oma-apu/itsehoito kirjat saavat sinut tuntemaan puistatuksia ja pientä ällötystä, kokeile jos Mansonin kirja olisi sopivampaa luettavaa. Ehkä sen jälkeen on helpompi tarttua myös muihin asiaa käsitteleviin kirjoihin.

Psykologille Mansonin kirja on mielenkiintoista luettavaa myös siksi, että se haastaa miettimään, onko kaikkea mielenterveyteen liittyvää aina pakko ilmaista koukeroisin ja mutkikkain sanakääntein, kenties siinä luulossa että hienot termit muodostaisivat jonkinlaisen suojapanssarin alan ammattilaisen ympärille? Vai onko parempi, että sanoo asiat vaikka vähän ronskimmin suoraan niin että ajatuksista olisi helpompi napata kiinni? Kadottaako mielenterveyden ammattilainen jotain asiantuntijuudestaan tai ammattiroolistaan jos puhuu ymmärrettävästi ja suorin ilmaisuin? Vai odotetaanko psykologilta monimutkaisia termejä?

Kirjaa lukiessa tuli myös mieleen tämä YLE:n mainio juttu työuupumuksen hoidosta. Että onko tosiaan näin, että minunkin pitäisi kutsua itseäni ”mentaaliseksi personal traineriksi”? Tekeekö se avun hakemisesta jotenkin helpompaa? Sillä jos Mansonin kirjasta jotain on opittavana, niin se, että mielenterveydestä on kirjoitettu aika monta kirjaa jotka eivät ole keikkuneet bestseller-listan kärjessä. Manson on siis omalla tyylillään onnistunut siinä missä moni ammattimaisemmin kirjoittanut ei, eli kirja on tavoittanut lukijoita ja tehnyt heihin vaikutuksen. Erinomaisen päteviä kirjoja tulee todennäköisesti luettua pitkin vuotta NEPSY-ohjaajaopintojen yhteydessä, joten täytyy päivittää bloginkin puolelle parhaimpia löytöjä. Mutta siinäpä se, hyvin tehty tieteellinen kirja ei auta kovin monia jos ihmiset eivät sitä lue! Mansonilaisittain kirjoitettu neuropsykologian perusopas voisi olla elämyksellistä luettavaa useammille?

Kevään etenemisestä

Mitä sitten tulee muihin suunnitelmiin, niin kevään merkkejä on ilmassa. Tipulan asukkaat ovat nyt kahden viikon ikäisiä veijareita. Olin kolme päivää kuumeessa ja sinä aikana tiput ovat kasvaneet niin että tuntuu että joku olisi käynyt vaihtamassa linnut toisiin! Uusia sulkia kasvaa koko ajan ja sitä myötä ilmestyy myös uusia värejä tipuihin. Viikko sitten oli tällainen yleisnäkymä, ensimmäiset pyrstösulat vasta nuppineulamaisina tupsuina näkyvissä. Nyt pitäisi taas ottaa uusia kuvia niin näkisi muutosten laajuuden. Tipujen yleisilme on tällä hetkellä varsin rähjäinen kun untuvat vaihtuvat sulkiin ja kaikki näyttää keskeneräiseltä.

Tipulan lämmössä ovat myös ensimmäiset taimet: basilika, purjo ja pillisipuli,  ja kukkapuolelta narsissitupakka sekä kylmäkäsittelyssä olevat mm. harjaneilikka, isotähtiputki, ritarinkannus ja pikkutalvio. Nämähän ovat niitä kasveja, mistä toivoisi saavansa pysyviä asukkeja puutarhaan, joten kaikki konstit ovat käytössä, taimikasvatus ja suorakylvö ja tarvittaessa vaikka taimien hankinta kunhan vaan saa kasvit alkuun. Esimerkiksi harjaneilikkaa ei voine olla liikaa missään! Nyt huhtikuun alkaessa onkin aika laittaa lisää taimia alulle, myös tomaatit. Viimeksihän minulle kävi tomaattien kanssa hankalasti kun taimia oli niin paljon ettei niille ollut riittävästi tilaa. Monellahan on tomaatin taimet jo hyvässä vauhdissa mutta täällä niitä ei kuitenkaan saa ulos vielä pitkiin aikoihin joten kovin kiire niillä ei ole.

Vaikka lumi vauhdilla sulaakin, varsinainen puutarha on edelleen sen verran lumen peitossa ettei varmaa tietoa esim. hedelmäpuiden taimien tilanteesta ole. Työlistalla on mm. vahingoittuneiden oksien irrottelu omenapuista ja ruusupensaiden leikkaus. Ainakin joidenkin ruusujen. Monet puutarhasta löytyneet vanhat ruusut ovat muuntuneet muutamiksi suoriksi oksiksi. Lienee paras leikata ne melko lyhyiksi ja kannustaa uuteen kasvuun kunnon lannoituksella. Muuten pihalla ei ole paljonkaan tehtävissä ennen kuin lumet ovat kunnolla sulaneet.

Luonnoneläimistä pihalla on bongattu horroksesta havahtunut rupikonna, mutta muuten on talviset tunnelmat. Viime viikolla pääsin vihdoin näkemään sorkkajalkaisia ystäviämme lähimetsässä. Jälkiähän täällä on säännöllisesti n. 30 metrin päässä pihan laidoista. Ja nyt kun näin, että tässä laumassa on neljä hirveä niin tokihan aloin miettiä että kuinka monet näkemistäni jäljistä ovat tosiasiassa olleet useamman hirven tekemiä? Uskomatonta kyllä miten hyvin noin iso eläin piiloutuu maastoon kun vaan malttaa pysyä aloillaan. Todella tarkkaan sai katsoa, että hahmotti hirven maisemassa ja vasta muun lauman lähtiessä liikkeelle tajusi että hirviä oli koko ajan ollut ihan vieressä. Varmasti näin on ollut monta kertaa aiemminkin, ovat epäilemättä usein tarkkailleet minua ja koiria metsän kätköistä ilman että meillä on ollut mitään tietoa katselijoista.

Työkaverin kanssa on ollut hienoja hetkiä. Joka kerta sitä hämmästyy uudestaan ja uudestaan hevosen herkkyydestä ja tilannetajusta. Reetun kanssa on ilo tehdä yhteistyötä, ja toki joka kerralla hevonen pääsee myös yllättämään monin eri tavoin. Ehkä se onkin juuri eläinavusteisen työn suuri rikkaus, siinä joutuu itsekin olemaan avoin kaikelle uudelle. Ei voi itsekään pitää mitään naamiota tai suojamuuria edessään vaan joutuu (tai saa olla!) aitona omana itsenään läsnä. Uskoakseni aitoa läsnäoloa ja kohtaamista moni tuleekin hakemaan, joten hevosen kanssa työskentely on yksi keino tarjota asiakkaalle juuri sitä.

Mutta muutenhan tilanne ei ole juurikaan muuttunut sitten maaliskuun postauksen. Lunta on edelleen puutarhassa lähemmäs puoli metriä. Pihatieltä näkyy jo hieman maata mutta enimmäkseen eletään vielä täyttä talvea.

Mitä kirjavinkkejä ja kuulumisia löytyy muista blogeista? Sehän selviää alla olevista linkeistä. Ja muuten, teemasta käydään keskustelua Facebook-ryhmässä , tervetuloa mukaan! Somessahan löytyy näitä juttuja tägillä #suuntanaomavaraisuus . Kymmeniä hienoja projekteja käynnissä!

 

0

About the author: Emma Ojanen

Avatar
Luonnon hyvinvointivaikutuksista kiinnostunut psykologi. Vastaanotto Korpilahdella Jyväskylässä, käytössä luontoavusteiset kokemukselliset menetelmät. Lue lisää www.caramellia.fi .

22 comments to “Huhtikuun kirjavinkit”

You can leave a reply or Trackback this post.

  1. Avatar

    Tuula/Maalaiskaupungin piha - huhtikuu 1, 2019 at 6:40 pm Reply

    Kyllä se kevät sieltä tulee, aina se on tullut. Lunta on täälläkin vielä ja kovasti polttelee. Henkinen jaksaminen on tärkeää ja oleellista asui sitten missä tahansa.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 1, 2019 at 7:24 pm Reply

      Juuri katselin vuoden takaisia kuvia että viime keväänä ollut näihin aikoihin paljon enemmän luntakin 😀 Tässä vaiheessa vaan aina tuntuu yhtä hitaalta, että eikö vieläkään näy maata… Mielen harjoittamista tämäkin, luottamusta lumen sulamiseen 🙂

      0
  2. Avatar

    Luomulaakson Maria - huhtikuu 1, 2019 at 9:07 pm Reply

    Mistähän se johtuukin, että keväällä on aina niin malttamaton. Tuntuu, että talvi ei häviä ikinä ja kesään on ikuisuus. Mutta se kevään ja kesän odotus on kyllä ihanaa!

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 2, 2019 at 7:00 am Reply

      Tai mistä se johtuu, että kevät sitten kuitenkin aina yllättää yhtä paljon 😀 Jyväskylän alueella ne on usein toukokuun keskimmäiset viikot kun yhtäkkiä onkin puissa lehtiä ja kukkia joka paikassa. Ja sitten on ihan ihmeissään että mistä nämä nyt ilmestyi. Viime kevät tosin oli poikkeuksellisen ihmeellistä kun oli ensimmäinen kevät täällä. Nyt jo vähän paremmin osaa odottaa että mitä missäkin ehkä voisi kasvaa…

      0
  3. Avatar

    satu - huhtikuu 1, 2019 at 9:28 pm Reply

    Todella mielenkiintoisia kirjavinkkejä. Ja olet oikeassa, asioihin kannattaisi perehtyä ennen kuin niissä on jotain pielessä, sillä silloin ei ehkä ole niin paljon voimia ja aikaa panostaa niihin.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 2, 2019 at 6:55 am Reply

      Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty <3 Siksi ehkä tuohon Mansonin kirjaan tartuinkin, huumorin kautta voi nämäkin asiat tuoda hieman tutummiksi.

      0
  4. Avatar

    Kevät - huhtikuu 2, 2019 at 9:30 pm Reply

    Se oma pääkoppa on kyllä kaikkein tärkein, jos se ei pelaa niin ei pelaa mikään muukaan. Juuri itse yritän asennoitua sairaslomaan jotenkin muuten kuin suurella ketutuksella. Mutta täytyy kääntää se tilaisuudeksi tehdä suunnitelmia, mittauksia ja hankintoja.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 3, 2019 at 6:46 am Reply

      Sairaslomat voivat kyllä olla todella turhauttavia :/ Toki pysähtyminen ja lepo on ihmiselle hyväksi mutta useinhan nämä tilanteet osuvat kohdalle juuri silloin kun nimenomaan haluaisi tehdä aktiivisesti asioita. Mutta toisaalta, hyvin suunniteltuhan on tunnetusti puoliksi tehty, joten jos sitä pystyy tekemään niin ehkä aikaa ja energiaa säästyy myöhemmin?

      0
  5. Avatar

    Jovelan Johanna - huhtikuu 3, 2019 at 12:00 am Reply

    Tuo Mark Mansonin kirja oli jo kertaalleen menossa äänikirjakuunteluun vahvasti raflaavan nimensä vuoksi, mutta jäi sitten hankkimatta, vaikka tarjouksessakin oli. Jospa se sitten olisi kuunneltava, sen verran mielenkiintoiselta tuo kuulostaa ja äänikirjaversiossa ei ole hassumpi lukijakaan, Korhosen Aku.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 3, 2019 at 6:39 am Reply

      Voikin tosiaan olla äänikirjana mainio 😀 Kyllä tuo ajatuksia sopivasti ravistelee, samaa mieltähän ei Mansonin kanssa sinänsä tarvitse olla mistään. Materiaali sinänsä sopii äänikirjaksi täydellisesti kun muutenkin muistuttaa synkemmän puoleista stand-up käsikirjoitusta monessa kohdassa…

      0
  6. Avatar

    Susa Perätalo - huhtikuu 3, 2019 at 9:17 am Reply

    Blogeissa on nyt ollut niin paljon lukuun meneviä kirjoja, että lista alkaa olla aikamoinen. MItenköhän sitä malttaa pääsykokeisiinkaan lukea kun olisi näitä ihania vinkkejäkin?

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 3, 2019 at 12:20 pm Reply

      Mun on ehkä pakko tunnustaa etten ole kaikkia blogeja uskaltanut vielä edes katsoa, juurikin siksi että on itselläkin tehtäviä kirjoitettavana 😀

      0
  7. Avatar

    Lauraelijavis - huhtikuu 3, 2019 at 9:52 am Reply

    Häpeästä kertova kirja on luettava ehdottomasti. ”En mä kehtaa” ajatuksesta olen saanut jo vähän niskalenkkiä, mutta aiheesta olisi hyvä tietää enemmänkin. Ihmiset tekisivät aika paljon asioita toisella tapaa jos eivät aina vaan pelkäisi häväistyksi tulemista. Mullekin on usein sanottu, että olen rohkea. Enpä oikein tiedä, olen vain ajatellut että epäonnistumisen riski on ollut pienempi kuin itseä sisältä syövään tilanteeseen jääminen.

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 3, 2019 at 12:19 pm Reply

      Näinhän se menee. Tämä Brown on tehnyt muitakin aihetta käsitteleviä kirjoja, toistaiseksi en ole löytänyt toista joka kirjoittaisi häpeästä noin ymmärrettävällä tavalla. Häpeän voiman hahmottaa ehkä parhaiten siitä että kokemus syntyy ensimmäisiä kertoja silloin kun vauva ei saa hoitajaansa kontaktia. Vauvan näkökulmastahan tilanne on silloin hengenvaarallinen, että nyt minussa on joku vika kun ei hoitaja reagoi mitenkään. Että sinänsä ei ole ihme jos myöhemminkin tulee sellainen kuristava pahan olon tunne, että nyt jäin porukan ulkopuolelle ja taivas putoaa niskaan ihan justiinsa. Mutta kun tuon mekanismin toimintaperiaatteen hahmottaa niin sitä saa helpommin myös itse kontrolloitua. Olo helpottuu jo siitä kun tietää mistä on kyse 🙂

      0
  8. Avatar

    Ilona / Torpan Tyttö - huhtikuu 3, 2019 at 10:12 pm Reply

    Mark Mansonin kirja olisi kyllä kiintoisa luettavaksi! Olen jo pitkään tilannut Mansonin uutiskirjettä sähköpostiin, ja vaikka harvemmin ehdin niitä posteja oikeasti lukea, aiheet ovat kiinnostavia ja näkökulma aika raikkaan suorapuheinen. 🙂

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 4, 2019 at 7:11 am Reply

      Raikkaan suorapuheinen on kyllä osuva luonnehdinta 😀 En itse tästä tyypistä tiennyt ollenkaan ennen kuin osui kirjan nimi jossain silmiin. Mutta arvelen että juuri nyt tärkeää tekstiä kun meidän monen arki on kuitenkin sellaista loputonta asioiden vyöryä mihin pitäisi jotenkin reagoida. Ja mielellään toki vielä suurella tunteella, ja niin että mahdollisimman moni näkee miten on reagoitu. Aivojen kannalta todella kuluttavaa!

      1+
  9. Avatar

    Sorakukka - huhtikuu 5, 2019 at 12:11 pm Reply

    Monet sairastuneet tuntevat jatkuvasti häpeää ja tekevät asioita vain miellyttääkseen muita. Minusta toitotetaan ihan liian vähän puutarhan ja luonnon tärkeydestä ihmisille. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kulkee monesti käsi kädessä ja jos jostain lenkki katkeaa voi seuraukset olla järkyttävät

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 8, 2019 at 6:35 am Reply

      Sanopa muuta! Ja puutarhanhoidon vaikutuksesta on selvää näyttöäkin, esim. Yhdysvalloissa on tehty erittäin mielenkiintoista tutkimusta sairaalapuutarhoista. Jännä että siellä kannustetaan hyvinkin vakavista leikkauksista toipuvia menemään ulos luontoon, tuntuu että Suomessa vieläkin pelätään bakteereja tms niin että viherkasvien määrääkin on vähennetty. Mutta ehkä nyt taas vähitellen suunta kääntymässä <3 Tarkoitus olisi jossain vaiheessa tehdä virallisempikin puutarhaterapeutin koulutus, mutta katsoo nyt mitä ehtii.

      0
  10. Avatar

    Sanni / Riippumattomammaksi - huhtikuu 10, 2019 at 7:27 pm Reply

    Kiitos paljon kirjavinkeistä, erityisesti tuo Mansonin kirja alkoi houkuttaa. Olen törmännyt siihen Bookbeatissa ja nyt se napsahti lukulistalle 🙂

    Samaistun täysin ajatuksiisi hevosista ja niiden hoitavasta herkkyydestä. Itse huomaan olevani vähän ulalla omista hevosista luovuttuani. Tällä viikolla olen lenkkeillyt koiran kanssa järven toiselle puolen hevostallille, johon meidän entinen poni muutti vuosi sitten. Jaajo elää tallilla ns. free range -ponina, sillä kaikki aidat ovat sille niin korkeita, että se pääsee vipeltämään niiden ali miten tahtoo. Olen käynyt hengailemassa ponin kanssa kun se on vipeltänyt minua vastaan aitojen ali ja ottanut siinä aimo annoksen turpaterapiaa! Parasta lääkettä silloin kun oma mieli tuntuu olevan yksi iso sekamelska 🙂

    0
    • Emma Ojanen

      Emma Ojanen - huhtikuu 10, 2019 at 7:34 pm Reply

      Free range poni 😀 Näitä on kyllä tullut vastaan, eräskin shettis oikein odottamalla odotti että katson siihen päin ja sitten sukellettiin näyttävästi aidan alimman langan ali toiselle puolelle. Mihinkään kauas ei lähtenyt, mutta pitipä näyttää mihin halutessaan pystyy. Viime viikonloppuna fiilistelin näitä tunnelmia tallitöiden lomassa. Oli mahtava mennä lauman joukkoon kun kaikki olivat päiväunilla, se hiljainen rauha on jotain mitä toivoisin kaikkien saavan joskus kokea. Mahtavaa että voit Jaajon kanssa hengailla vaikkei enää kotona asuisikaan <3

      0
  11. Avatar

    Tiiu/Puutarhahetki - huhtikuu 10, 2019 at 8:04 pm Reply

    Kiitos kirjavinkeistä! Oma jaksaminen on tosiaan kullan arvoista ja usein uupumiseen havahtuu myöhään, se hiipii päälle salakavalasti. Iloa viikkoosi!

    0

Leave a Reply

Your email address will not be published.